Häpeällistä. Mitä tämä meiniki nyt on? Se on kiirettä, päänsärkyä, kevyttä treeniä, uuteen arkeen totuttelua ja synttäreiden suunnittelua. Huh. Arki kahden koululaisen kanssa tuntuu helpommalta, mutta samaan aikaan jotenkin hektisemmältä kuin koskaan ennen. Mun kalenterin kaikki viikonloput on bookattu täyteen lokakuulle asti. Yksi vapaa viikonloppu siellä on ja siihen pitää kirjoittaa äkkiä “perheviikonloppu”.
Treenien puolesta mennyt ja kuluva viikko näyttää tältä. Sykkeet kertovat, että palautuminen on vielä kesken. Oikean silmän alla väpättää elohiiri jo toista viikkoa, saman ajan päätä on särkenyt. Mistä lie tämä kertoo.
Lauantaina on Midnight Run, se on lähinnä hauska tapahtuma, jonka käyn juoksemassa läpi. En aio asettaa mitään ihmeempiä tavoitteita. Sitä ennen ja sen jälkeen hellan ääreen leipomaan tyttöjen sunnuntaisille synttäreille. En ole yhtään täyteen bookannut viikonloppua, kun huomenna on lähes koko päivän työpaikan tyhypäivä. Eipähän tule ainakaan tylsää.
Tämän aamun sumut Lehtisaaren sillalla.
Iltapäivän hikikarpalot otsalla. Ajattelin aamun pyöräilytykityksen jälkeen, että lähden sitten ajoissa polkemaan kotiin, ettei tarvitse hapottaa jalkoja. No miten kävi? Lähdin aivan viimetipassa, pyöräilin sykkeet tapissa ja olin päiväkodilla tasan 17.00. Läääääh.
Nyt leivontaohjeiden kimppuun ja kauppalistaa laatimaan.
Hei muuten, jos näette minut Midnight Runilla, niin tulkaa moikkaamaan, pliis?
Oi vitsit, olisin niin halunnut osallistua myös tunne Midnight Runille, mutta osallistujamäärä oli jo täyttynyt!
Maratonin jälkeen kroppa on kunnolla palautunut vasta noin kuukauden kuluttua. Varsinkin ensimmäinen viikko on juoksun jälkeen ihan hyvä treenailla vaan ihan hissuksiin. Ite palasin normitreeneihin Sulkavan soutujen jälkeen vähän liian ripeään tahtiin ja pari viikkoa menikin sitten siihen, että ravistelin lihaksistosta 60 km aiheuttamaa jumitusta.
Anonyymi: Kannattaa vielä seurailla Midnight Runin facebook-sivuja. Eilen he ilmoittivat, että tänään vapautetaan jälki-ilmoituspaikkoja vielä, joten vielä saattaisi hyvällä tuurilla saada osallistumisen.
Näin mäkin oon lukenut, että aikaa tähän palautumiseen menee. Kevyesti mä oon kyllä ottanut. Salilla oon tehnyt pelkkää yläkroppaa ja pyöräillytkin suht kevyesti. Täysillä en oo uskaltanut juurikaan tykittää. Hirveästi kyllä tekis mieli mennä ihan urku auki, mutta onneksi kroppa varoittelee sen verran, ettei se tunnu järkevältä.
Ihan hullunahan sä mun mielestä ainakin oot jo urheillut sen maratoonin jälkeen! Urheiluhullu!
Aika täydeltä kuulostaa sun viikot joo, mutta sellaistahan tämä on, täyttä elämää 😀
Tsemppiä!
Toivottavasti oot päässy riittävästi palautumaan! Miten mnr meni?
Juoksuasi oli ilo katsella, sen verran kevyesti jalkasi nousi kilsa ennen maalia Svenska Klubbenin kohdalla. Olin risteyksessä virallisena kylähulluna tsemppaamassa juoksijoita. Sulta ainakin irtosi rento hymy 🙂
Itse en päässyt starttaamaan tänään flunssan jälkitautien pelossa. Harmitti vietävästi mutta onneksi keksin toisen keinon olla mukana mahtavassa tapahtumassa. Onneksi näitä juoksuja kuitenkin tulee ja menee.
Tanja: Täyttä elämää on kyllä. Sulla tuntuu olevan aivan täyttä hässäkkää koko ajan, mut sä ootkin Duracell.
niobe: Kyllä musta tuntuu, että oon palautunut hyvin, mutta pitää vielä jarrutella pari viikkoa, ettei kostaudu.
poppis: Kiva kuulla! 🙂 Sinäkö se olit, jolle hymyilin. Muihin kannustajiin en tainnut edes ottaa katsekontaktia. Olin niin Massive Attackin maailmoissa. Aika tiukka juoksu tuo oli loppujen lopuksi, mutta siitä lisää kohta…