Jännittää, jännittää ja jännittää

Koko päivä on mennyt jännittäessä. Välillä kykenen ajattelemaan jotakin muuta, mutta sitten se taas jysähtää mieleen. Aion huomenna juosta maratonin! Voi vitsi! Olen haaveillut maratonin juoksemisesta ihan tosissani viimeiset viisi vuotta. Huomenna mä sitten yritän sen juosta. Jostakin syystä mulla on ihan kauhean pessimistinen olo onnistumisen suhteen. Se edellinen kilpailussa juostu epäonnistunut puolimaraton kummittelee mielessä. Polveakin on vihlonut viimepäivät ihan omituisesti. Ihan kuin suonta vetäisi. Siitä tulikin mieleen, että tämän päivän magnesiumit on ottamatta.  Polveen ei kuitenkaan satu kävellessä tai muutenkaan, joten ehkä se ei ole mitään vakavaa.

Juoksunumerot haettu.

Huomenna tuonne, 42 195 m juoksua ja takas tuonne.

Tänä iltana agendalla tällaista

Nyt vielä varovaisia venytyksiä, magnesiumia ja unta. Juoksuvaatteet on vielä valitsematta. Ehtii sitä huomennakin.

12 thoughts on “Jännittää, jännittää ja jännittää”

  1. Tsempitykset täältäkin! Jännitän sun puolesta! Älä ressaa! Kaikki menee Varmasti hyvin. Ota pikkuiset juomapullot omille pisteille. Helpottaa kun ei tarvi juoda mukista. Mulla anakin roisku naamalle kun en pysähtynyt. Älä mee vesisuihkujen alle. Jos sellaisia on. ettei kengät kastu ja vaatteet paina. Onnea taipaleelle. olet rohkea!

  2. Kovastipaljon tsemppiä Elina! Tämä sohvaperuna lylleröi reitin varrelle kannustamaan ja nostaa hattua ilmaan jo tässä vaiheessa!

  3. Olet mielessä ja peukkuja pidetään täällä kotona pystyssä, kun ei kadulle päästä kurkkimaan ja kannustamaan. Tsemppiä hirmuisesti! Hyvin se menee! Olet super!!!

  4. Hyvä Elina! Mä tiedän kyllä että sä vedät sen ihan loistavasti, mutta pidän peukkuja täällä, että juoksen sen nopeammin, kun olit ikinä uskaltanut toivoakaan, eikä tunnu missään! 😉

    Mä kävin to pitkästä aikaa juoksemassa juurikin sun maraton mielessä, en mennyt kun 6km ja rankka lihaskunto päälle, nyt lähden rampana tikkaille kiipeilemään maalaamaan loput autotallin räystäslaudat ja ulkoseinät 🙂

  5. Laura: Hirveesti kiitoksia! Maaliin pääsin. Jee!

    Sarpukka: Kiitos! <3

    Pipusa: Kiitos!

    niobe: Kiitos! Tällä kertaa näin päin. Muistan kuinka kateellinen olin sulle Pariisin maratonista. Ehkä me joku päivä juostaan yhdessä maratonia?

    Ninni: Kiitos! Ei ihan mennyt, mutta ehkä ensi kerralla.

    Vakkarilukija: Kiitos, ihan hyvin se meni.

    Minna: Kiitos ihan hirveästi! Sun vinkit olis tullut todellakin tarpeeseen. Mukista oli tosi ärsyttävä juoda ja piti aina vaihtaa kävelyksi juomisen ajaksi. Ensi kerralla sitten…

    Anonyymi "sohvaperuna", kiitos kannustuksesta! <3

    Eve: Kiitos! <3 Ihan hyvin se meni.

    Mimmi: Jee, niin pystyin, kiitos! 🙂

    Tanja: Vähän jossain se tuntui, mutta yllättävän helppoa se oli. Tai se muistikuva mulla siitä nyt on, kun maratonista on kulunut neljä päivää.

Leave a reply to Sarpukka Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *