Purjehdusloman viimeinen päivä

Kiinnostaakohan teitä yhtään nämä mun purjehdusfiilistelyt? Jos ei, niin voitte huokaista helpotuksesta, sillä tänään oli viimeinen purjehduspäivä. Nyt olemme nimittäin Kokkolassa ja huomenna aamupäivällä pitäisi lähteä retkeilemään takaisin kotiin. Ei nappaa lähteä tämän tavaranpaljouden kanssa junaan, mutta ei auta. Auto kun on Vaasassa ja me Kokkolassa.

Tämä päivä on puhtaasti fiilistelty, vaikka aamu näytti aika ankealta. Heräsin aamukuudelta siihen, kun äiti kolistelee veneen istumalaatikossa. Ihmettelin hetken ja tajusin, että ulkona sataa ja äiti laittaa veneen istumalaatikon päälle kuomua. Ymmärsin jopa mennä auttamaan. Hrr, lämpöasteitakin oli vain 13°. Äkkiä takaisin peiton alle nukkumaan. Nousimme ylös vasta puoli kymmeneltä. Söimme aamupalaa niin hitaasti, että keräsimme ne pois pöydästä vasta puoli kahdeltatoista. Ihanaa lököilyä.

Sitten olikin jo pakko päästä lasten kanssa saareen, koska ne alkoivat käydä ihan ylikierroksilla ja aurinkokin paistoi. Lähdimme kiertämään koko Tankarin saaren ympäri, lukuun ottamatta pohjoiskallioita, koska sinne ei saanut mennä lintujen pesimäaikana. Kierrokseen meni reilu pari tuntia ja sinä aikana ehdimme käydä tutustumassa hollantilaiseen laivaan ja sen kapteeniin. Laivan oli kipparoinut keski-ikäinen mies yksin Suomeen. Hurjaa. Näimme myös luotsilaivan saapuvan satamaan sekä risteilyaluksen S/Y Jennyn rantautumisen sekä ihanat vellovat ja pärskyvät aallot.

Tämän laivan hollantilainen mies oli kipparoinut yksin.

Punkkikammoiset luontopolun kiertäjät

Ihanat pärskeet.

Kävimme veneessä lounaalla ja lepäämässä, että taas jaksettiin kiertää saarta, käydä jätskillä ja ihmetellä rajavartioston laivaa.

Vasta viiden aikaan illalla rupesimme tekemään lähtöä Kokkolaan. Sitä ennen piti taas huolellisesti navigoida reitti. Sitten töpinäksi, olikin jo pakottava tarve päästä vesille. Tein äkkiä eväsleivät, keitin kahvit termariin, siivosin heiluvat kamat turvaan, lapset lämpimiin vaatteisiin ja köydet irti. Matka oli lyhyt, vain 9 meripeninkulmaa ja se sujui nätisti pelkällä keulapurjeella. Emme viitsineet nostaa isoa purjetta, koska se olisi kallistellut liikaa ja se olisi voinut olla vähän liikaa pikkuisille. Olisi tullut liikaa hässäkkää ja nopeita tilanteita. Se jäi vähän kaivelemaan, mutta ei se oikeasti olisi ollut järkevää. Matka sujui hienosti näissä asetelmissa.

Perille päästyä meitä odotti aivan huippuhieno vierasvenesatama. Saunakin oli jälkilämmöllä, eli lämpeni tosi nopeasti meitä varten. Kello oli jo vaikka mitä, mutta saunaan oli päästävä. Ja uimaan meriveteen. Vanhin ja nuorin uskaltautuivat uimaan pelastusliiveissä (oli niin syvää vettä) ja minäkin lopulta äidin yllyttämänä.

Tältä näytti vierasvenesataman saunan terassilta.

Ja tältä kun kävelimme saunalta takaisin veneelle. Lapsetkin vielä viimeisillä voimilla hereillä. Itselläni euforinen olo.

Illan päätteeksi tiskasin vielä astiat.

Ja asetuin tuohon pöydän vasemmalla puolelle läppärini kanssa.

On ollut ihan täydellisen ihana purjehdusloma enkä haluaisi vielä lähteä kotiin. Tytötkin ovat viihtyneet täällä tosi hienosti. Tämä aika on mennyt aivan yli odotusten. Ollaan purjehdittukin ihmeellisen paljon. Yhteensä noin 90 meripeninkulmaa.

Nyt menen onnellisena nukkumaan, että jaksan huomenna matkata kamppeineni ja lapsineni Suomen halki takaisin kotiin.