…maailma on hyvä paikka. Aamulla oli häikäisevän kaunis auringonpaiste ja ihanat ruskan värit. Työpäivä meni hujauksessa ja myöhään iltapäivällä kävin työpaikan hierojalla. Nyt hierottiin niska-hartiaseutu, koska treenaamattomuus pistää niskan jumiin ja siitä seuraa päänsärkyä. Kysyin hierojalta samalla vähän vinkkejä jalan kuntouttamiseen ja sain muutamia venytys/vetreytysneuvoja ja luvan pyöräillä, jos ja kun se ei satu. Selkä oli kuulemma aika pahasti jumissa ja sitä leivottiin niin paljon, että tuli jäljet selkään. Mutta voi että mulla on ikävä salille ja aionkin yrittää ehtiä salille vielä tällä viikolla tekemään vähintäänkin yläkroppaa. Kyykkäämistä on ikävä, samoin juoksua, mutta onneksi pystyn pyöräilemään. Turha keskittyä negatiivisiin puoliin, vaan esimerkiksi tähän. Katsokaa kuvaa tältä aamulta.
Kuvaa tältä illalta. Minä ja otsalamppu.
Oon kirjoittanut tätä lyhyttä pätkää kohta kaksi tuntia, kun katson samalla X-Factoria. Vitsit siellä on paljon hyviä. Mä oon joutunut liikuttumaan monta kertaa. Tänään liikutuin myös tästä jutusta. Enkä ole raskaana. Kuitenkin joku ehti ajatella niin. Mä olen nykyään antanut itselleni luvan tuntea. Tunteiden tunteminen edellyttää sen, että peruasiat on kunnossa, ainakin minulla. Ihanaa olla tässä ja nyt, tuntea tunteet sellaisina kuin ne tulee. En jaksa yrittää mitään muuta kuin olla oma itseni. Yritän vielä hyväksyä itseni sellaisena kuin olen. En ole korkeasti koulutettu, en ole menestynyt, en ole erityisen ihmeellinen. Olen vain Elina, kolmen ihanan tyttären äiti, joka on aika onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä. Elämäniloa saan perheestä, urheilusta, pienistä hetkistä, luonnosta, valokuvaamisesta…
Sellaisia mietteitä tänään. Nyt lakkaan kynnet ja menen nukkumaan. Äsken hain vessasta kynsilakkalaatikkoni ja ihana pinkki lakka räpsähti rikki kaakelille.
Ps. Yritän vastata kommentteihin huomisen aikana. Luen niitä aina innolla, kommentit on bloggaamisen suola. Kiitos, kun kommentoitte! <3
Sä et ole VAIN Elina. Sä oot mun idoli Elina 🙂 Mä haluan olla “sit isona” yhtä teräsnainen, kun sä olet. <3
Tunteet on paras kokea silloin kun on niiden aika eikä pakata niitä kehoonsa tuomaan ylikuormaa.Iloiset ja onnelliset tunteet nostaa pään korkealle,raskaammat saavat polvet koukkuun ja pään alas,pakatut tunteet sekottavat vatsan ja selän,jopa koko elämän.
Ei ihmisen tarvitse olla mitenkään erikoinen ollakseen ihminen,parasta pysyä vaan omana itsenään,silloin on parhaimmillaan ja nauttii elämästään.Nyt,kun luonto tarjoaa paljon uutta koettavaa,on kertakaikkisen ihanaa kuulla,että joku meistä huomaa sen.Pian on se aika,kun saa ihastella pienenpieniä jääkiteitä ja lumihiutaleita,mestariteoksia taivaalta.On meillä ihana luonto,monimuotoinen.
Ihana Sari! <3 Kiitos, oon tosi otettu.
Rapu: Niinpä, tuohon mä pyrinkin – kokea tunteet heti, oli ne sitten mitä tahansa. Se vaatii rohkeutta ja aina se ei ole edes mahdollista.
Ei tarvitsekaan. Jokainen on erikoinen olemalla oma itsensä, jotkut ovat vain kiinnostavampia ihmisiä kuin toiset. Ja ihmisten väliset kemiat ovat myös jännä juttu.
Luonto on ihana, ihan paras. Mua melkein hävettää se, miten paljon mä nautin ihmetellä luontoa ja fiilistellä jokaista auringonnousua ja -laskua, mut niin mä teen joka tapauksessa.