Niin väsynyt, etten keksi otsikkoa

Kivan, mutta rankahkon viikonlopun jälkeen tämä maanantai on tuntunut aivan totaalisen uuvuttavalta. Maanantait ovat meidän perheessä niitä härdellipäiviä, jolloin pääsen vasta kahdeksalta illalla rauhoittumaan.

Perjantaina meille tuli lasten serkut yökylään. Lapsilla oli tosi hauskaa keskenään eikä uni meinannut tulla. Lauantaina mies lähti aamupäivällä työpaikan virkistysreissulle. Mä sain lapsivapaata muutamaksi tunniksi ja siivosin sillä aikaa kämpän siistiksi, kiitos vaan sisko ja siskon mies. Illaksi meille tuli isosiskon lisäksi pienin sisko ja pienin veli, jos ei puolikkaita sisaruksia oteta lukuun. 🙂 Meitä oli siis neljä sisarusta koolla. Juteltiin paljon ja oli kiva olla yhdessä. Laitettiin lapset nukkumaan ja jatkettiin juttua yöhön.

Eilen oli ensimmäinen kokonainen päivä ilman kipulääkkeitä! Hallelujaa! Johan mä kolme viikkoa popsinkin buranaa. Alan jo elätellä toiveita juoksemisesta ja salille pääsemisestä. Tänä aamuna pyöräilin töihin ja huomasin, että pystyn käyttämään oikealla jalalla jo voimaa. Tänään söin kuitenkin yhden kipulääkkeen, että pystyin olemaan turhamainen ja kävelemään koroissa.

Herkkulakko puolestaan on kestänyt kaksi viikkoa ja tänään sorruin ensimmäistä kertaa. Söin kolme palaa valkosuklaa-Tobleronea, mies toi niitä laivalta tuliaiseksi. Huomenna taas jatkuu tiukka linja. Yllättävän vähän on tehnyt mieli herkkuja ja samalla huomaan, että herkuttelu on ollut mun tapa tappaa tylsyyttä ja piristää itseäni. Nyt olen lopettanut huvikseen syömisen ja olen yrittänyt syödä pelkästään nälkään ja sen verran, että nälkä lähtee. On muuten ihmeesti parempi olo niin vatsassa kuin vireystasossakin.