to top

Elämää raakana

Äitini sanoi hyvin, että loman jälkeen ei kannata jatkaa arkeaan kuten ennenkin, vaan loman jälkeen voi muuttaa vanhoja tapoja ja aloittaa tekemään jotakin eri tavalla. Loman jälkeen näkee vanhat tutut asiat aina hetken uusin silmin ja kokee asiat hieman eri tavalla. Tuon pienen hetken kannattaa olla hereillä ja vähän kyseenalaistaa omia toimintatapojaan. Viikon mittaisen loman jälkeen ei nyt ihan hirveän kauas ole siitä tutusta ja turvallisesta päässyt, mutta jotain tämä elämänmuutos kaikkinensa taas liikautti pääkopassa vähän eri asentoon. Tuntuu, että olen tämän saman asian ympärillä pyöriskellyt nyt viimeiset kaksi vuotta. Teistä saattaa tuntua, että mulla on jäänyt levy päälle, mutta kirjoitan tästä siitä huolimatta taas. Olen kääntänyt ja katsonut joka kulman ja vähitellen se ydin on kirkastunut. Kaikella tällä kääntelemisellä olen siis...

Continue reading

Miten toivuin masennuksesta?

Minulta on muutamaankin otteeseen toivottu, että kirjoittaisin masennuksesta toipumisesta. Ensin ajattelin, että en varmasti kirjoita aiheesta mitään. Liian henkilökohtaista. Mutta. En ole häpeillyt sairastumistani aiemminkaan, joten miksi nyt iloisen aiheen ympäriltä en voisi jotakin sanoa? Masennus on sairaus, johon voi sairastua kuka tahansa. Masennukselle on minun näkemyksen mukaan aina jokin syy. Mikä se kenelläkin sitten on, se pitää selvittää, jotta masennuksesta voi toipua. Minä sairastuin kuormittavan elämäntilanteen ja identiteettikriisin seurauksena. Ajoin itseni nurkkaan ja pääsin pois nurkasta vain kääntymällä ympäri ja katsomalla miten olin sinne päätynyt. Masennuksesta voi toipua varmasti yhtä monella tavalla kuin on sairastuneitakin. Ei ole yhtä oikeaa tapaa parantua. Minulla meni liian pitkään tajuta edes se tilanne, johon olin itseni ajanut. Tajusin vasta siinä vaiheessa kun lähdin lääkärin vastaanotolta sairaslomalappu kourassa, jossa luki F32, vaikea masennus. Sille...

Continue reading

Onnellisuus

Olen viime aikoina miettinyt paljon onnellisuutta. Mitä tarkoittaa olla onnellinen? Miten tullaan onnellisiksi? Voiko onnellisuutta oppia? Näihin kysymyksiin ei taida olla mitään absoluuttista vastausta tai totuutta. Onni ja onnellisuus on kuitenkin subjektiivinen kokemus ja tunne. Itsekin voin vain peilata omia tuntemuksiani aiempaan elämääni ja kokemuksiini. Viime syksynä valotin teille hieman mielenmaisemaani, joka on ollut usean edellisen vuoden aika synkkä. Ulospäin en ole synkkyyttä juurikaan näyttänyt ja olen vaikeimpinakin aikoina selvinnyt arkisista askareista jotenkuten. Menneitä asioita käsitellessä ja omaa mielen kiemuroita tonkiessa olen tajunnut, että masennus on seurausta jostakin. Jos ei ole tilaa kasvaa henkisesti ja olla oma itsensä, voi masentua. Ei ole itsekkyyttä pitää itsestään huolta ja antaa itselleen lupa tavoitella omaa onneaan. Kukaan ei täällä pärjää yksin, eikä ihmistä ole tarkoitettu yksin taivaltamaan, mutta jos et itse...

Continue reading

Unelmista totta

Tämä viikko ei ole ollut mikään ihan tavanomainen. Tällä viikolla päättyi lähes viiden vuoden pituinen työsuhde ja loikkasin kohti unelmaa. Aloitin blogin vähän ennen kuin siirryin tuohon työsuhteeseen, joka juuri päättyi. Tuolloin viisi vuotta sitten elämäni oli aika mustaa. Perustin blogin, että saisin pidettyä itseni positiivisena. Päätin tuolloin, että kirjoitan blogiin vain kivoja asioita, että saisin sitä kautta elämääni edes hiukan valoa, vaikkakin se oli välillä väkisin väännettyä. Muistan tuolta ajalta juoksulenkkejä, jolloin mun henki ei kulkenut, kun ahdisti niin paljon. Elämä on tuon jälkeen kulkenut monennäköisiä reittejä. Välillä on ollut kevyempää ja välillä taas raskaampaa. Sitähän se elämä on. Jo tuolloin viisi vuotta sitten perustaessani Endorfiinikoukussa-nimisen blogin ajattelin, että mitä jos jonakin päivänä voisin kirjoittaa työkseni. Olin juuri keskeyttänyt journalismin opinnot...

Continue reading

Vaaleanpunaiset pilvenhattarat

Voi teitä, rakkaat ihmiset! Kiitos ihan älyttömästi kannustavista, lämpimistä ja kauniista kommenteistanne. Enpä olisi arvannut minkälaisen kävijäryöpyn tuo muutamalla rivillä raotettu tunnustus tuo tänne blogiin. Mua hieman hirvitti aamulla tulla katsomaan minkälainen vastaanotto postauksella oli. Olen pitkään halunnut kirjoittaa masennuksesta. Ensin mietin, että kerron teille toisen masentuneen ihmisen tarinan. En kuitenkaan uskaltanut. Sitten ajattelin, että kirjoitan masennuksesta yleisesti. En halunnut sitäkään, ei sellainen uppoa. Sitten viimein rohkaistuin kertomaan, että minä olen yksi heistä. Nyt kun maailma on valoisampi paikka, on etäisyyden päästä helpompi sanoa, että olipahan kivikkoinen taival, mutta tulipahan rymyttyä läpi. Mä selvisin siitä! Aina on matkaa taivallettavana, eikä ihminen koskaan ole valmis, mutta olen tyytyväinen siihen missä olen nyt. Masennus ei ole häpeä, eikä se saisi olla tabu. Mä en ainakaan suostu...

Continue reading

Kaapista ulos

Postaustahti ei päätä huimaa. Mielen on vetänyt hieman matalaksi oikean olkapään tilanne. Tilannehan ei siis ole mitenkään kovin vakava, mutta mun pitää nyt pitää taukoa nosto- ja työntöliikkeistä ja katsotaan mihin suuntaan käden tilanne kehittyy. Mitä yläkropan liikkeitä jää jäljelle? En tiedä. Ortopedi soitti mulle keskiviikkona ja kertoi, että olkapäässä ei ole mikään ihan rikkirikki, mutta tilanne ei ole mikään paras mahdollinen myöskään. Hän epäili, että takakapseli on löystynyt käsilläseisontaharjoituksista. Hauiksen jänne on rispaantunut ja pientä turvotusta on AC-nivelessä ja subarcomiaalibursassa. Lääkäri pyysi käymään vastaanotolla, että voidaan miettiä konkreettisemmin jatkoa. Fyssarille pitäisi kans varata aika, että hän voisi miettiä mulle jotain korvaavia harjoitteita - mitä ne on? Ehkä Sami tietää. En tiedä miksi tämä vetää nyt niin maihin. Lääkäri meinasi,...

Continue reading