*MAINOS: Thermos
Palasimme muutama päivä sitten kahdeksan päivän vaellusreissulta Urho Kekkosen kansallispuistosta. Reissumme oli todella onnistunut. Jokaiselta vaellusreissulta jää aina mieleen muutama erityisen hieno paikka tai hetki.
Tämän vaellusreissun yksi mieleenpainuvimmista hetkistä oli toisena vaelluspäivänä. Olimme suunnitelleet toisen vaelluspäivän reittimme kulkemaan viime vaellusreissun sykähdyttävimpien maisemien kautta, eli Sudenpesältä Paratiisikurun ja Pirunportin kautta Muorravaarakkaan. Viimeksi kuljimme saman reitin toiseen suuntaan.
Paratiisikuru on nimensä veroinen. Se on selittämättömän kaunis laakso tuntureiden välissä. Pirunportti on puolestaan karu ja vaikeakulkuinen kivikuru.
Heräsimme uuteen vaelluspäivään Sudenpesän kammin pihapiiristä. Valmistimme aamiaisen koleassa säässä tulipaikalla. Tällä kertaa päätin tehdä jotakin sellaista, jota en ole aiemmilla vaellusreissuilla tehnyt, nimittäin keitin vedet puolen litran termospulloon, koska halusin nauttia maisemakahvit Paratiisikurun jyrkän rinteen huipulla.
Meillä on reissuillamme aina mukana kummallakin omat supernopeat retkikeittimet, ja siksi emme ole kokeneet aiemmin tarvetta termospulloille. Vasta nyt tajusin, miten kiva juttu termospullo voi olla, ja kiperässä tilanteessa se voi pelastaa. Vaelluksilla säännöllinen energiansaanti on tärkeää, koska muuten ei jaksa edetä. Termospulloon keitetyllä vedellä saa valmistettua myös lounaan tai päivällisen.
Olimme sopineet, että syömme lounaat Paratiisikurun laaksossa, koska siinä on virtaava vesi, suojaisampaa ja päätimme, että juomme jälkiruokakahvit vasta tunturin huipulla. Huipulla tuulee aina ja säät saattavat vaihtua huipulla nopeasti ja kahvihetki olisi helposti jäänyt väliin ilman termaria. Tavallisesti se olisi vaatinut sen, että olisi pitänyt purkaa rinkasta keittimet ja koko se rumba olisi vienyt kahvittelulta aikaa. Lisäksi kurun pohjalta pulloihin napattu vesi täytyi säästää janojuomaksi matkalle. Tuntureiden huipuilla harvemmin on virtaavaa vettä.
Viime kesä on ollut vähäsateinen ja moni karttaan merkitty puro oli kuivunut ihan kokonaan. Tällä reissulla veden saaminen puroista ei ollut niin itsestään selvää kuin aiemmin. Thermokseen keitetyllä vedellä valmistaa helposti myös lounaan tai päivällisen tiukassa paikassa eikä siihen tarvitse käyttää kallisarvoista juomavettä. Lisäksi termospulloon valmiiksi keitetty vesi mahdollistaa sen, että ruokatauon voi pitää myös muualla kuin virtaavan veden äärellä.
Tällä kertaa meillä kävi tuuri Paratiisikurussa. Viime vuonna samaa reittiä kulkiessamme satoi vettä ja oli sen verran sakea sumu, ettei maisemia oikein erottanut. Tällä kertaa paistoi aurinko (ja välillä ripsi vettä) ja oli hyvä näkyvyys. Söimme lounaat sovitusti alhaalla, täytimme juomapullomme ja lähdimme kiipeämään jyrkkää nousua kohti huippua. Nousu oli reissun raskain ja piti aina muutaman askeleen jälkeen pysähtyä tutisevin jaloin puhaltamaan.
Huipulle päästyämme kahvihetki oli todella ansaittu. Pelkäsin etukäteen, että ylhäälle päästyämme alkaa kamala vesisade ja näkyvyys menee sumuksi. Onneksi pelko ei toteutunut. Ihailin onnellisena maisemia. Tuntureita näkyi silmänkantamattomiin. Taivalla oli sateenkaarikin. Kuinka täydellistä!
Kaadoimme molempien kuppeihin murukahvin murut ja Thermoksesta kuuman veden päälle. Aamulla termariin laitettu vesi oli edelleen höyryävän kuumaa. Nautiskelimme kahvit suklaapatukan kanssa maisemia ihastellen sateenkaarineen. Tästä hetkestä olin haaveillut. Kokemus oli juuri niin ihana kuin olin kuvitellut. Maisemia ei oikein pysty kuvailemaan, eivätkä mitkään kuvat tee oikeutta, mutta toivottavasti näiden kuvien ja tunnelmointien avulla pääsit edes vähän samaan fiilikseen.
ARVONTA. Saan arpoa tätä postausta kommentoivien kesken 500 ml hopeanvärisen Thermos-termospullon (sama kuin mulla kuvissa, mutta eri värisenä). Kerro missä maisemapaikassa sinä joisit kahvit tuosta Thermos-pullosta? Jätä kommentin yhteydessä toimiva sähköpostiosoitteesi. Arvonta päättyy 30.9.2019. Osallistumalla arvontaan hyväksyt arvonnan säännöt.
ARVONTA ON PÄÄTTYNYT! Voittajalle on lähetetty sähköpostia.
Seikkailukisareissulla olisi ihanaa taukopaikalle tullessa valmistaa nopeasti ruokaa valmiiksi lämpimällä / kuumalla vedellä
Varmasti joisin monessakin ihanassa luontokohteessa. Mutta jos saisi valita minkä vaan, kyllä se olisi ehdottomasti joku lapin tuntureista.
Pirunportti on mun suosikki koilliskairassa. Voisin hörppää kaffeet sen jälkeen, ennen kuin alkaa lasku kohti Muorravaarakkaa.
Jossakin meren rannalla. Ihania kuvia vaellukselta.
Varjakanrannassa kalastuksen lomassa.
Raahen saaristossa
Kesän kauneimmat maisemat koettu Keski-Suomen Kolilla. Sinne kiipeäisin uudestaan kahville termarin kanssa.
Märketin rantakalliolla
Laavulla
Haltin huipulla, parempaa paikkaa kahvin juontiin ei ole kuin ylhäällä tunturissa
Hiihto- tai lumikenkäilyretken lomassa nuotiota katsellen.
Tuttuun itselle merkitykselliseen paikkaan, Kesänki-tunturin laelle, menisin kahvittelemaan.
Uuden talomme – minun isoisoisäni rakentaman talon – yläpuolella olevalla kalliolla
Koli on mieluisin maisemapaikka.
Kyllä se olisi Jaurutuskurun yläpäässä Sokostilla😊
Toivottavasti jossain pohjoisessa ensitalvena!
Pallas tunturin päällä.
Matkajärvellä!
Karhunkierroksella😊
Pallaksella 😊
Pyhä-Nattasella
Laavureissulla harjoitellen vaellustaitoja.
Seuraavaksi toivoisin pääseväni Saanalle, joten siellä maistuisivat termarikahvit varsinkin näin loppusyksystä👍🏻
Termari lähtisi mukaan lähiretkille. Esimerkiksi Arpaisten kämpälle ja siellä kahveet termarista ❤️ tuollainen termari olis niin tarpeen kun 12v. pojan kanssa retkeillä.
Kyllä nauttisin kahvit Pyhä-Luoston kansallispuistossa Noitatunturin valloituksella.
Muonion Särkitunturilla nauttisivat kahvit termoksesta. 🙂
Ensi kesän vaelluksella Pallas-Hetta -reitillä. 🙂
Ukk puistossa ensikesänä😍
Helvetinjärven kansallispuistossa, Helvetinkurun vieressä 😍
Ihana postaus!<3 Tuli levollinen fiilis jo tätä lukiessa 🙂
Joisin kahvit termarista varmaan täällä jossakin Helsingin lähellä ulkoillessani, tai sitten ottaisin töihin päiväkotiin pihalle tai kummipojan kanssa puistoon mukaan sormia lämmittelemään 🙂
Ihanaa viikkoa!<3
Ida Kotona kaupungissa -blogista
http://www.lily.fi/blogit/kotona-kaupungissa
Joisin kahvit ehdottomasti Saana tunturin rinteellä ❤️
Näkyikö teidän vaelluksella hirvikärpäsiä tai muita itikoita ja ötököitä? Oliko yöt kuinka kylmiä, tarkeniko hyvin nukkua?
Sun vaelluskertomuksia lukiessa mieli palaa aina lappiin ja tuntureille, eikä ikävää yhtään helpota se että tänä vuonna jää pohjoisen lapin vaellus kokematta koska syksy on niin kiireinen ettei sopivaa aikaa vain nyt kalenterista löydy. Sen sijaan “tyydyn” lähiseudun viikonloppukohteisiin, ja ensi viikonloppuna suunta on kohti riisitunturia, ja yhden yön retkeä:) Ihana paikka sekin. Saariselän hiihtoloma odottaa jälleen huhtikuussa, ja ensi vuonna tarkoituksena on olla siellä kaksi viikkoa. Tuota termaria käyttäisin hiihtopäivän maisemajuomahetkiin, siis niihin hetkiin kun olet päässyt tunturin päälle ja haluat vain ihailla lapin luontoa. Siihen hetkeen lämmintä mehua termarista niin ei parempaa voi olla:) Normaalisti pyritään käyttämään kyllä latukahviloiden palveluita. Ne vaan ei monesti ole siellä missä parhaat maisemat:)
Ehdottomasti joko tunturissa tai meren rannassa laavulla 🙂
Syksy ja termoskahvi on vaan parasta 😀 Joisin sen järvenrannalla, kunhan ensin olisin kävellyt lapsi rinkassa muuttamia kilometrejä.
Saanan huipulla olisi paras paikka , mutta inyt ikääntyneenä puolukkametsässä myös maistuu kahvit !
Pyhä-Luoston kansallispuistossa on vaellusreitin varrella kohta, jossa tekee aina mieli istahtaa alas ja vaan ihastella huikaisevia maisemia. Huttuloman autiotuvalta noustaan vajaa 2 km vaellusreittiä pitkin kohti Peurakeroa ja Noitatunturia. Ylös pä’ästyä puut loppuvat ja kero alkaa. Siihen voisi istahtaa kanervikkoon, nauttia kuumaa kahvia ja unohtua katselemaan maisemaa. 🙂
Espoossa merenrannan kalliolla.
Lähimetsässä nuotiopaikalla, josta on upeat näkymät läheiselle järvelle.
Pirkanmaan Birgitanpolun reitistln laavuilla
Ylläksen Kukastunturin rinteellä.
Repovedellä jonkun sopivan kukkulan laella!
Noitatunturin laella tai ihan Nuuksion retkillä!
Aloittaisin Emäsalon kärjestä ja toivottavasti joskus pääsisi pidemmällekin. Ehkä ensi syksynä Kolilla.
Punkaharjun ihanissa maisemissa.
Mökillä Varjakassa, merenrannassa
Nuuksiossa.
Meren rannalla jossain kauniissa paikassa 🙂
Näsijärven rantamaisemissa. siellä käyn latautumassa koirani kanssa🐾🐾
Kuusamon karhunkierroksella Myllykosken äärellä
Oloksen huipulle menevän polun varrella laakealla kivellä istuen. Katse käännettynä kohti kaukaisuudessa sisenä siintävää tunturijonoa. Maaruska jalkojen alla. Kävin siellä viime lauantaina ja mulla ei ollu termaria mukana, vain kännykkäkamera.
Kahvittelisin Nuorttijoen rannalla.
Saaressa veneilyretkellä
Kilpisjärvellä
Ylitorniolla Miekojärven rannalla …kaunis paikka.
Kuusamossa Pähkänäkalliolla Karhunkierroksen varrella.
Ukk olisi myös haaveissa eli ehkäpä siellä:)
Pilkillä kotiseudun järvellä mikäli talvi suo kestävät jäät.
Lähisaaren rantamaisemissa näin syksy aikana.
Esimerkiksi Repoveden kansallispuistossa 🙂
Pyhänkasteen putouksella Pyhätunturilla
Varanginvuoristossa ja ihan missä vaan luonnon maisemassa.
Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa.
Kuusamossa Oulangan kansallispuistossa.
Levillä, Rautuskylään menevän hiihtoladun varrella on Saa halata-puu. Se olisi hyvä paikka kahvisteluun.
Just tuolla samalla paikalla👍 Oon kyllä jo aiemminkin sumpit ryystänny tuossa, mutta silloin pannukaffeet trangialla keitettynä. Nyt pääsisi vähän helpommalla🤗
Joisin kaffetta Pyynikin harjumaisemissa Tampereella. Mukana.
Alppia noustessa auttaa tömäkkä kahvi siinä vaiheessa, kun voimat on ihan loppu. Jossain sveitsiläisen rinteen suojaisassa katveessa avaisin termarin.
Pallas-Ylläksen jylhissä maisemissa. Erityisesti ruskan aikaan vaeltaessa kahvin siemailu niissä maisemissa on todella rentouttavaa.
Ukkohallassa jonkun vaaran päällä ihaillen maisemia.
Enpä Ole vielä retkeillyt mutta suunnitelmissa olisi. Paikkoja löytynee😀
Haaveilen tuollaisesta vaellusreissusta, siellä joisin kahvitkin termarista ♡
Mieluiten tietysti joisin sumbit rakkaan kanssa blåvatnet järvellä Norjassa johon käveltiin 3koiran kans kivistä polkua polkua pitkin perillä sitten mentiinkin rakkaan kans kihloihin 🥰 on meinaan aivan mahtava paikka kannattaa käydä katsomassa jos ei ole vielä käynyt
Kahvit joisin Kakskerrassa,meten äärellä
Kahvittelisin myös UKK:ssa, mutta Sokostin huipulla. Sen huiputtaminen jäi elokuun alun vaelluksella ikuisesti mieleen, kun mies meni ja kosi kipuamisen päätteeksi 🙂
Eikä! Maailman paras paikka kosinnalle! 😍
Myllyjärven rannalla Espoossa!
Pyörälenkillä Yyterin rannalla.
Noitatunturin huipulla Pyhätunturilla
Etelä-Konneveden kansallispuistossa tai pohjoisessa laskettelurinteen huipulla (pullosta löytyisi tosin varmaan minttukaakaota :’D)
Käyttäisin termosta patikointiretkillä luonnossa, kaakao ulkoilmassa maistuu taivaalliselta.
En juo koskaan kahvia , mutta termariin voisin laittaa kuuman maitokaakaon jonka joisin meren rannalla pikän lenkin puolivälissä olisi ihana rentoutua kuumalla kaakaolla ja jatkaa sitten lenkkiä …
Ensi kesänä Kilpisjärvellä… 🙂
Minä olen nainen joka rakastaa kalastusta. Siinä usein suuren kalan toivossa näpit kylmettyy. Joskus kalan saatua on näpit jäissä. Sillon tekis mieli kuumaa kahvia. Laavupaikoilla ei useinkaan löydy nokipannua, eikä sitä tuu mukana kolisteltua. Makkaran saattaa malttaa krillata, mutta kun polttelee kalastaa, niin minkäs teet. Voishan siinä sulattaa kalamiehen sydämenkin tarjoamalla kupin kuumaa kunnon termarista😍
Niin kuin laulussa sanotaan ” lähden Pohjois- Karjalaan…” niin Pohjois-Karjalassa Kolin mahtavissa maisemissa joisin termospullosta aromikkaat kahvit ja nauttisin maisrmista ! Saila
Ensi kesänä omalla laiturilla voisi nauttia aamukahvia, termari olisi mukavampi kuljettaa rantaan
Torronsuolla, luontotornissa, maisemia ihaillen ja kahvista nauttien ❤️
Kolilla, syysruskan aikaan.
Ehkä nyt suosisin kotiseutua eli menisin kahville Sibelius metsään Hämeenlinnan Aulangolla jylhien kallioiden ja komeiden honkien keskelle ihailemaan välkehtivä Aulangonjärveä.
Voimat eivät enää riitä Lapin pitkiin vaelluksiin, joita onneksi on tullut aikoinaan useitakin tehtyä. Paratiisikurusta ym kertova kuvaus oli sykähdyttävä. Minä olen lähtenyt Lapista mutta Lappi ei minusta…
Tahkon laelle on valmistumassa juuri uusi näkötorni, joten kiipeäisin sinne Suomen pisimpiä portaita pitkin ja perille päästeessä eväshetki on aina tietenkin reissun kohokohta! 🙂
Ylläkselle lähtisin kahville
Kahvikupponen termarista ehdottomasti nykyisen kotikaupunkini venesataman laiturilla. Se on vanha, patinoitunut ja syrjässä vilkkaista venelaitureista – ei siis enää veneilijöiden käytössä. Kesäisin ja pitkään syksyllä ohi pulputtaa monenlaisia veneitä kohti saaristoa. Laituriin kuuluu säiden piiskoma penkki. Kävimme siellä mieheni kanssa hääpäivinä kahvilla silloin kun emme tehneet mitään matkaa. Mies on nyt kuollut, mutta tunnelmalliset muistot elävät. Raikas tuuli ja kahvin tuoksu kutsuvat yhä.
Mökin vastarannalla
Kyllä se plis mökkirannan laiturilla kun keväyaurinko alkaa paistella.
Lähistöllä jossakin rannalla. Fyysisesti en tällä kertaa pääse kovin kauas.
Joisin läheisessä puistossa…
Tosin mielummin tuolla UKK:ssa. Olisi ihana päästä sinne!
Metsäretkellä nuotion palaessa ja lämmittäessä mukavasta.
Sienimetsällä mättään juurella
Järvenrannalla metsikössä.
Kolilla…
Koli
Levillä!
Särkitunturi Muonio
Huppiolla
Nauttisin kahvit jollain ihanista lähivaellusreiteistämme Laipanmaassa vaikka Pihtilammen lähellä onhan siellä niitä taukopaikkoja.
Marjametsässä pitöisin kahvitauon.
joen rannalla kosken virtausta katsellen
Vauvan kanssa vaunulenkillä metsälammen rannalla
Nuuksiossa yhden tietyn kallion päällä, mistä ihana näköala.
Kopparnäsin kallioilla yhdessä perheen kanssa🥰
Kopparnäsin tai Porkkalanniemen kalliolla yhdessä perheen kanssa.🥰 Kirkkonummelta ja Inkoosta löytyy ihania luontokohteita, jotka eivät ole liian ruuhkaisia..
Kuhankuonon maisemissa
Metsälammen rannalla karpalonpoimintaretkellä.
Lemmenjoen maisemissa punaisella hiekalla tai Kivitunturin huipullakin kävisi.
Vaikkapa Tolosjoen rannalla ruska-aikaan, ilta-auringossa. 😊
Pirkanmaan ylhäisissä metsissä ja harjuilla, korkealta puiden yläpuolella, silmiä järvien kimalteessa lepuuttaen.
Lapin tuntureilla♥️
Karhunkierroksella Valtavaaran päällä Palovartijan mökillä:)
Hieno kävelyretki.
Kolin huipulta ehdottomasti!
Mökin lähiympäristössä retkeillessä. Siellä on hyviä kallioita, joille on kiva kiivetä eväsretkelle. Kesäisin soudetaan läheiselle kalliolle uimaan ja syömään eväitä.
lähikalliolla marjanpoiminnan lomassa
Lähi koskella termoksesta kahvia ja ripaus retkimieltä. Vantaankoski.
Särkitunturin huipulla☕
Puolukkametsässä näin syksyllä.
Jossain järven tai meren rannalla. 🙂
Meren rannalla,mökillä
Kodassa elävän tulen lämmössä pakkasen paukkuessa ja tuhansien tähtien tuikkiessa ulkona.
Korouomalla (Posiolla)
Laavulla metsäretkellä
marja ja sienireissulla
Nuuksion Valkealammen rannalla. Lempipaikkani, turkoosin vihreää vettä, suota (karpaloita, suopursuja) ja pyöreäksi hioutunutta kalliota. Joka kerta rakastun paikkaan uudelleen. Sieluni maisema.
Mökin takana kohoavalla kalliolla, huikeitä maisemia katsellen.
Saaren kansanpuiston nuotiopaikalla.
Pallaksella Taivaskerolla!
Petkeljärven kansallispuistossa
Kolilla olisi jylhän kauniit maisemat tunnelmalliselle kahvihetkelle.
Kallioisella meren rannalla.
Helvetinkolulla Ruovedellä
Mökillä metsän keskellä
Mökillä järven rannalla auringonlaskua ihaillen ja laineiden liplatusta kuunnellen.
Hieno reissu!
Mitä muuten rinkat alussa painoivat?
Mun rinkka painoi 17 kiloa, Ramin päälle 20 kg.
Punkaharjulla
Siinä Ukselmäpään harjanteella Paratiisikurun ja Pirunportin välissä olisi kyllä aika hyvä kahvipaikka.
Repovedellä.
Ihanat kuvat ja maisemat! Selkeä kirjoitus.
Haaveissa myös minulla tuollainen tunturivaellus 🙂
One day I would like to do the same…
Jossakin metsäretkellä olisi kätevä 🙂
Afrikan safarilla 🦓🦏🐘🦒🐗
Riisitunturilla Posiolla .
Kotkan kauniissa kaupunkipuistoihin mentäis kävelylle, ottaisin termarin kahvia reppuun mukaan ja istuttais puiston penkille mieheni kanssa nautiskelemaan. Jäi tältä kesältä Kotkassa käynti väliin mutta ensi kesänä taas mennään isien syntysijoille 😊
Suolla Valkmusassa
Pykeijan kylän laiturilla Jäämeren rannalla.
Nauttisin kahvit luontoretkellä, pitkospuiden kävelemisen jälkeen ja luontopolun jälkeen laavulla nuotion äärellä
Norjaan tarkoitus lähteä patikoimaan
Kallaveden rannalla kallionkolossa
Hatanpään arboretumissa Tampereella.
Ylläksen huipulla tai omassa rannassa Tornionjoen varrella 🙂
Mökillä,meren rannalla ,Kakskerrassa
Veden äärellä
Pallaksella ❤
Tunturin laella
Kolin komialla laella.
Vuokatin rinteillä joisin mieheni kanssa kahvia <3
Metsäretkellä perheen kanssa 🙂
Metsäretkellä ja metsästysretkellä.
Meidän mökin terassilla kauniina talvipäivänä hiihtoretken jälkeen ☺️
Vaelluksesta haaveilevalle nämä sinun tekstit ovat ihania! Päiväretkiä on tullut tehtyä, mutta seuraava askel tulisi ottaa yöpymisen merkeissä! Kahvit olisi ihana nauttia jollakin laavulla. 🙂
Kuin musiikkia korville ja mielelle tämmönen kuvaus luonnossa liikkumisesta! Kesällä-15 pääsin siskoni kanssa upealle 8-päiväiselle vaellukselle Norjaan, sitä on ollut upea muistella… Nyt haluaisin mennä kahvittelemaan lapsuuteni ruskaretkimaisemiin, Aavasaksan vaaran laelle, koska olen jo unohtanut, miltä Tornionjokilaakso näyttää vaaran laelta katottuna. Nykykenä “etelän vareksena” kaipuu Lappiin kaihertaa tasaseen…
En enää pääse kiipeilemään korkeille vuorille ja vaaroille. Minun maisemapaikkani olisi Ruissalon niemennokassa, jossa kalliolta katseliin merelle ja nauttiin hyvät kahvit ja voileivät uinnin lomassa.
Ja kirjaston kone tuotti painovirhepaholaisia taas.
Hienoja kuvia! Itse joisin kahvit Pallaksella tai Särkitunturilla 🙂
Aina ajaessamme pitkää matkaa, pyrimme liikenteeseen lasten päiväuniaikaan. On ihana pyyttää auto rannalle tai metsän laitaan ja nauttia kupit kahvia pitkän matkan keskellä!
Joisin kahvit Utajärven Suojärven kodalla vaellettuani sinne Kivijärven Kinttupolkua pitkin.
Sarmitunturilla, mieheni kanssa.
Pyynikin näkötornin huipulla Tampereella.:)