Maailma muuttuu pienin askelin ja muutokseen tarvitaan aina esikuvia. Jonkun rohkean täytyy raivata tie, että me muut uskallamme seurata perässä.
Luin viime lomamatkalla Mia Kankimäen kirjan Naiset joita ajattelen öisin. Tämä kirja oli täynnä esikuvallisia naisia ja kirja jäi pitkäksi aikaa vaikuttamaan ajatteluuni. Kirja on todella inspiroiva ja sai minut ajattelemaan asioita laajemmin kuin omasta näkökulmastani. Suosittelen lukemaan.
Kirjassa esiintyvät naiset olivat eläneet vuosisatoja tai vuosikymmeniä sitten. Heidän tarinat inspiroivat, mutta niihin on kuitenkin hiukan vaikea samaistua. Usein inspiroivat tarinat ovat kertomuksia sellaisista ihmisistä, jotka ovat saavuttaneet jotakin suurta ja olleet jotenkin poikkeuksellisen rohkeita. Näistä tarinoista jää päällimmäisenä mieleen onnistuminen, lopputulos. Kaikkien saavutusten takana on vaikeuksia, epätoivoa, uusia yrityksiä ja sinnikkyyttä.
Maailma on täynnä esikuvallisia naisia, mutta minuun eniten vaikuttaneet naiset ovat niitä, joihin pystyn jollakin tavalla samaistumaan.
Olen saanut kasvaa mahtavien naisten ympäröimänä. Olen nähnyt, että suurperheen äitiys ei aina tarkoita pelkkää kotiäitiyttä. Nähnyt, että kaikkien äitien ei tarvitse olla kodinhengettäriä ja pitää leipomisesta. Olen saanut todistaa, miten nainen tarttuu sirkkeliin, moottorisahaan, remontoi kodin ja korjaa auton.
Perheenäidillä voi olla harrastuksia ja muita kiinnostuksen kohteita kuin ne jutut, jotka on mielletty naisten jutuiksi. Olen saanut esimerkin siitä, että nainen voi pukeutua niin kuin itsestä sopivalta tuntuu. Ja siitä, ettei kenenkään ulkonäköä kommentoida tai arvostella, eikä ihmisiä luokitella aseman mukaan. Ymmärtänyt, että urasuuntaa voi vaihtaa onnistuneesti vaikka viisikymppisenä. Ja sen, että periksiantamattomuus ja sitkeys voi viedä pitkälle.
Olen oppinut, että aina kannattaa haaveilla ja unelmoida hulluistakin asioista. Uusia taitoja voi oppia aina, jos vain uskaltaa yrittää. Luontoa täytyy kunnioittaa ja ympäristöstä täytyy pitää huolta. Olen esimerkin kautta oppinut, että maailmassa on aina asioita, joita ihmetellä ja joista olla kiitollinen. Ystävällisyys, toisten huomioon ottaminen ja lempeys vie pidemmälle kuin ilkeys ja oman edun tavoittelu.
Maailma muuttuu, eikä minun onneksi täydy opettaa omille lapsilleni enää näitä samoja asioita. Naisen rooli ei ole enää niin mustavalkoinen kuin minun lapsuudessani. Meille on jo raivattu tie tähän pisteeseen. Minä saan olla sellainen nainen kuin minusta hyvältä tuntuu.
Minäkään en ole perinteinen nainen, vaan miellän itseni monessa asiassa miehekkääksi. Nykyään osaan olla miehekkyydestäni ylpeä enkä enää pidä ristiriitaisena sitä, että kaikesta huolimatta olen joissakin asioissa todella naisellinen. Minä olen naisena kaikkea sitä, mitä olen ja hyvä niin. En usko, että kukaan edustaa täydellisesti mitään sukupuolta. Jokainen meistä on sellainen kuin on. Kaikissa meissä on feminiinisyyttä ja maskuliinisuutta, jokaisessa meissä on molempia erilaisessa suhteessa.
Suurin esikuvani on oma äitini, mutta ihailen myös sitkeää ja lempeää anoppiani, isoäitejäni ja ympärilläni samaa tahtia aikuisuuteen kasvaneita vahvoja naisia. Toivoisin, että voisin olla omille lapsilleni edes hitusen sitä, mitä ympärilläni olevat naiset ovat olleet minulle.
SodaStream Spirit-hiilihapotuslaitteen arvonta
Saan arpoa teille yhden SodaStream-hiilihapotuslaitteen ja SHE-juomapullon, jota on valmistettu rajoitettu erä naistenpäivän kunniaksi.
Olen käyttänyt pari vuotta ahkerasti SodaStreamia ja sen myötä vähentänyt kaupasta kotiin kannettavan muovin määrää. (Olen kuplavesiaddikti.) Yhdestä kaasupullosta valmistaa 60 litraa hiilihapotettua juomaa. Parasta on uudet SodaStream-makutipat, joiden avulla voi itse valmistaa sen makuista kuplavettä kuin mieli tekee (vadelma, päärynä, sitruuna-lime).
Voit osallistua arvontaan jakamalla tämän postauksen kommentteihin tarinan naisesta, joka on ollut sinulle esikuva. Otan arvontaan mukaan myös Instagramissa jaetut tarinat. Arvonta päättyy 15.3.
Oma esikuvani on mummoni, hänen elämässä on ollut monia suuria murheita, siitä huolimatta hän on iloinen, myönteinen ja toisia ihmisiä arvostava nainen, moni muu olisi varmasti katkeroitunut, mutta mummo ei ole lainkaan katkera <3 Mummo myös pitää kodin siistinä, huolehtii itsestään ja käyttäytyy aina fiksusti, arvostan!
Molempia mummojani arvostan kovasti, kumpikin selvisi sotavuosista, lapsilaumasta ja lopulta myös miehensä kroonisesta sairaudesta.
ihailen mummoani, joka on vaikeasta elämästään huolimatta selvinnyt hienosti kaikesta. eniten ihailen silti äitiäni, joka ei ole kovettanut itseään, vaikka elämä sitä monesti tuntuu vaativan- vaan hän uskaltaa olla kiltti kaikille ihmisille. äitini elää arvojensa mukaan ja ihailen ja rakastan häntä suunnattomasti!!
Mun jo edesmennyt äitini on ehdottomasti ensimmäinen. Hän muistutti siitä, että kenenkään elämästä ei pidä olla kateellinen, sillä koskaan et tiedä, mitä toinen ihminen on käynyt läpi tai parhaillaan käy. Äidin neuvo, jota olisi pitänyt kuunnella paremmin, oli myös, että pitää huolen työn ja vapaa-ajan suhteesta, ettei uuvu. Äidiltä opin myös lempeyttä, jolla suhtaudutaan muihin ihmisiin. Vaikka kaikkea ei tarvitse ymmärtää, tuomita ei kannata, sillä ihmisillä on usein omat syynsä teoilleen. Myös elämän iloista nauttiminen on äidiltä opittua.
Äidin lisäksi tärkeä esikuva on ollut mummo. Mummo tuli lapsena Karjalasta evakkona. Hän oli suvun matriarkka, joka piti perheen koossa. Mummoksi häntä kutsuivat kaikki naapurien lapsista lähtien. Mummon syliin sai aina mennä. Mummo myös hemmotteli lapsia mummomaiseen tapaan herkuilla, ja kannusti leikkimään ja kirjojen ja mielikuvituksen maailmaan.
Nykyään esikuviani ovat siskoni ja tätini. Molemmat siskoni ovat upeita naisia, älykkäitä, pystyviä, herkkiä, hauskoja ja innostuvia. He ovat mentoreita, joilta voin aina kysyä neuvoa, kun mietin mitä teen. Tätini taas on maanläheinen nainen, jolla on sydämen sivistystä. Hän on kokenut paljon, mutta pystyy suhtautumaan asioihin melkoisella tyyneydellä. Hän on nähnyt maailmaa, mutta arvostaa pieniä arkisia asioita. Hänen kanssaan voi puhua naisen asemasta, parisuhteista tai vaikka tomaattien kasvatuksesta. 70-vuotiaana hän on loistava esimerkki naisesta, jolla on oma ääni ja oma tahto, joka saa kuulua.
Kaikki sukuni naiset aikajanalla ovat oman elämänsä sankareita.
Oma äitini ja isovanhempani ovat olleet minulle upeita ja maailmaa-avartavia esikuvia, mutta suurimpana esikuvana haluan nostaa esiin vanhempieni perheystävien “super”äidin. Reissasimme jo vauvaiästä alkaen perheidemme kanssa lapissa mökeillen ja vietimme muutenkin aikaa toistemme luona. Tämä superäiti on omalla luonnollisella ja ennakkoluulottomalla asenteella ja luonteella näyttänyt jo pienestä pitäen, miten jokainen saa olla oma höpsö itsensä eikä poikien tallaamaksi tarvitse joutua (heidän kaksi poikaa oli myös aina reissuillamme mukana). Murheen saa murehtia, ilot näyttää ja onnet jakaa. Antaminen ja avoimuus kantaa pitkälle ja sen on elämäniki nyt isompana itsellinen näyttänyt. Kaiken tämän lisäksi sain jo pienenä oppia kotileivontaan ja se on jatkunut nautintona näin isompanakin. Vieläkin tämä superäiti on elämässäni mukana. Emme enää näe kovinkaan usein mutta aina kun näemme niin välimme ovat ihanan lämpimät. Hän on kyllä todellinen superäiskä <3
Oon onnekas, kun ympärille on paljon ihania naisia, jotka osaa, tekee ja on vaan aivan mahtavia! Yksi läheisimmistä ystävistäni on kuitenki yks mun esikuvista. Hän naisena toimii futiksen valmennustehtävissä ja hoitaa homman ihan mahtavasti! Ihanaa, kun hän näyttää esimerkillään mihin kaikkialle on mahdollista kavuta! Siihen haluan itekin pyrkiä, että minun naiseus ei määritä sitä millasiin tehtäviin tai juttuihin kykenen! ☺aika siistiä seurata vahvan naisen toimintaa niinkin lähipiirissä, kun mitä saan tehdä!!
Kyllä se on mun oma äiti. Maailman ihanin äiti, joka on selvinnyt kahdesta rintasyövästä ja monesta muusta sairaudesta. Jaksaa omista ongelmistaan ja vaivoistaan huolimatta huolehtia meistä kolmesta siskoksesta ja meidän lapsista.
Mummoni kasvatti yksin isäni ja huolehti siinä samalla pienestä maatilasta, arvostan. 🙂
Mummini, joka kasvatti isäni ja tätini yksin, selvisi rintasyövästä ja monesta muusta elämän eteen heittämistä vaikeuksista. Ihailen ja arvostan häntä suuresti! <3
Minulla tuli ensimmäisena mieleen sarjahahmo Buffy, vampyyrintappaja. Olin kova fani nuorena, ja hän oli minulle suuri esikuva silloin. Hän taisteli vahvana naisena kaikkea maailmanpahuutta vastaan. Äiti on myös esikuvani, hän on valmis aina auttamaan tarvittaessa ja jaksaa huolehtia 🙂
Äitini opetti minut kokkaamaan ja huolehtimaan talosta, joten äiti 🙂
Kiitos kaikille ihanista viesteistänne! Arvonta on nyt päättynyt ja arvonnan voitto osui nimimerkille VeeraMaria. Voittajalle on laitettu viestiä.