Juoksukipinä

Ollaan nyt matkalla miehen kanssa kaksistaan Vierumäelle. Tuntuu kuin lomamatkalle olisi lähdössä, sama pieni täpinä ja innostus päällä. Meillä ei ole koko kesänä yhteistä lomaa, joten tämä tuntuu erityisen ihanalta.

Kävin eilen pitkästä aikaa ottamassa juoksuaskelia. HCR:n jälkeen olen juossut maksimissaan 40 kilometriä, koska oikean jalan sääri on ollut kipeä. Juoksutaukoa pidellessä tuli jälleen kerran huomattua, että jos juoksu ei suju, mun motivaatio hiipuu herkästi kaikkea muutakin liikkumista kohtaan. On se vaan mun laji. Ei ole napannut lihaskuntotreenit eikä edes pyöräily (tosin maantiepyörä odottaa huoltoa). Juoksun ollessa tauolla mun pitää pakottamalla pakottaa itseni tekemään edes jotain. Toisinaan treenitauko tekee ihan hyvää, on voinut keskittyä muihin juttuihin ja relaaminen on ihan hyvästä, että se kipinä ja palo liikkumiseen syttyy aidosti uudestaan liekkiin.

Juoksutauon aikana olen käynyt tekemässä pitkiä kävelylenkkejä ja pikkuisen puuhastellut jotain pallopelejä lasten kanssa ja vähän jotain puolihuolimattomia kehonpainotreenejä muun puuhastelun lomassa. Maanantaina menin miehen mukana salille ja tein pitkästä aikaa koko kropan kevyen punttitreenin. Olipa ihana pitkästä aikaa liikutella rautaa. Taas löytyi liikkumisen kipinä uudestaan ja sen viimeisteli eilinen onnistunut rento juoksulenkki.

Mun motivaatiokipinä syttyi eilen, koska…

– ilmoittauduin Helsinki City Marathonille
– sain runnottua kiinnittyneen lihaskalvon säärestä sen verran auki, että juoksulenkki onnistui
– lauantain tuleva polkujuoksuskaba tuntuu nyt mukavalta ajatukselta, koska eilinen lenkki sujui niin leppoisasti
– kalenteri täytyy kaikilla kivoilla juoksujutuilla

Tällä tavoin mä eilen käsittelin mun penikkatautista säärtä. 😀

https://youtu.be/jw7MFQEeyos

Elokuun ensimmäisenä viikonloppuna menen luonnollisen juoksutekniikan ja luonnollisen voimaharjoittelun kurssille, joka pidetään CompactFit Movement Center Helsingissä. Odotan kurssia innolla. Kurssin pitää kehonpainoharjoittelun guru Jukka Rajala yhdessä Sami Obelen kanssa. Erityisesti tuo juoksijan voimaharjoittelu on mulle vaikea asia, koska olen itse aina treenannut “väärin” lihaskuntoa, jos asiaa miettii juoksun näkökulmasta. Olen tykännyt tehdä isoilla painoilla maksimivoimatyyppisesti eikä se kauheasti palvele juoksua, jos juoksussa ihan oikeasti haluaisi pärjätä. Mä en ole ennenkään juoksua treenannut mitenkään kovin tavoitteellisesti, vaan mun ideologia liikkumisen suhteen on siitä nauttiminen, mutta aina on kiva oppia uutta. Eihän sitä tiedä, vaikka innostuisi tekemään asioita eri tavalla.

Huomisen 15 km polkujuoksukisan varustevaihtoehdot alla. En vieläkään tiedä laitanko shortsit vai pitkät trikoot, nopeet kengät vai kuviopohjaiset. Ehkä asia kirkastuu huomenna.

Nyt alan asennoitumaan Vierumäki-viikonloppuun nostamalla paljaat varpaat auton kojelaudalle. Ihanaa viikonloppua! Vierumäellä olijat, tulkaa moikkaamaan!