Mä olen viime aikoina fiilistellyt paljon työmatkajuoksua, niin tänäänkin. Heti herättyäni kuulin sateen ropisevan ikkunalautaa vasten. Plääh. Sade ei ole näin syksyisin työmatkapyöräilijän ystävä ja sadeaamuina fiilis yrittää latistua. Se kylmä sade menee luihin ja ytimiin, eikä oikein mitkään varusteet pelasta siltä. Mulla onkin nyt etsinnässä hyvät talvi- ja syyskelin pyöräilyvarusteet, joista on tulossa postaus toivottavasti mahdollisimman pian.
Silmäpussi-Sirpahan se siellä.
Fiilistelen juoksua nyt senkin vuoksi, koska en saa/uskalla käyttää yläkroppaa ennen kuin olen käynyt lääkärin vastaanotolla kuulemassa miten olkapäiden kanssa edetään. Lääkäriaika on torstaina.
Normaalisti työmatkajuoksuaamuina syön aamupalan vasta töissä, mutta tänään otin huolella löysän aamun. Söimme kaikessa rauhassa aamupalat ja lähetin tytöt kouluun. Sitten vasta laitoin itseni juoksukuntoon ja lähdin tepsuttamaan kohti työpaikkaa. Moni asia ei pelasta synkkää marraskuista päivää paremmin kuin virkistävä juoksu.
Takki: adidas*, reppu: Salomon*, trikoot: Peak Performance*, tossut: Karhu Flow3 Trainer*, kuulokkeet: Avantree Hive* (*=saatu)
Päätin piristää itseäni juoksemalla vielä töistä kotiinkin. En tiedä vaikuttiko psyykkaaminen, mutta olin koko illan pirteä ja hyväntuulinen. Suhattiin tyttöjen kanssa vielä illalla pyörillä partioon ja sieltä kaupan kautta kotiin saunomaan. Hyvä maanantai, sanoisin.
Olen näistä pirpanoista hirveän ylpeä, eivät valittaneet ollenkaan. Olivat saunakolansa ansainneet.
Mites sun maanantai?
Paras päivä aikoihin. Puolitoista viikkoa meni ilman urheilua parin eri taudin takia. Pää meinasi hajota. Tuli hieman syöpöteltyä ja vaakaviisari teki temput. 🙁
Tänään reippailin erään koirulin kanssa metsässä rennon reitin. Kaunista ja happirikasta ilmaa, nam.
Illalla vielä tein kevyen hölkän ja 10 min kahvakuulailut partsilla. Olo hemmetin hyvä, vaikka nokka hieman vielä tuhiseekin. Päälle vielä sauna.
Upea viikon aloitus. Tästä on hyvä jatkaa!
Sullakin oli reipas startti arkeen. Tytöt tosiaan ansaitsivat limut.
Kivaa viikkoa sulle.
Ihanaa! 🙂 Hyvä sä, hyvä me!
Mullakin alkoi eilinen aikaisella juoksulenkillä tihkusateessa !!! Mutta ei voisi paremmin päivää aloittaa 😉 . Koko päivä menin suu hymyssä .
Nytkin lenkki takana ja ihana työpäivä edessä 🙂 . Ensin tässä puuroa massuun 😉
Mukavaa alkanutta viikkoa sinulle !!
Oikeasti juoksulla aloitettu päivä ei voi mennä pieleen.
Toi sun Suunto on niin hienon värinen. Mulla on se vanhempi valkoinen ja se saa toistaiseksi riittää vaikka sininen kello houkuttaakin. =)
Tää sininen on yllättävän kiva. 🙂 Aluksi vierastin väriä, mutta nyt oon jo ihan tottunut.
Kateellisena lueskelen työmatkaliikunnasta. Itse en voi sitä aikatauluista johtuen juurikaan toteuttaa, mutta hyvä sinä, päivä lähteen varmasti hyvin käyntiin reippailulla !
Mulla oli eilen lepopäivä / kotipäivä. Kuopus sairastaa niin olin töistäkin pois. Vatsalihashaasteen kuiten tein 😉
Tänään olen jälleen koton koko päivän, mutta pääsen käymään juoksulenkillä jahka mies herää oltuaan yön töissä
Mukavaa tiistaita
Työmatkaliikunta on kyllä etuoikeus. 🙂
Hyviä treenejä sulle!
Kuinka pitkä työmatka sulla on? mä kans hilpasen 2-3 x viikko juosten töihin 9km/suunta. Aaamut alkavat sillä tavalla mukavasti! (pyöräillen pääsisin liian “helpolla”) täällä kaupunginlaidalla asuvana täytyy juosta otsalampun kanssa.
Mun työmatka on vain 8 kilometriä. Joka on oikeastaan tosi kiva matka. Sen jaksaa aina juosta ja pyöräillä vaikka paukkupakkasellakin.
Mitä teit vanhalle Suunto Ambitille? Hitto, kun pitäisi itsellenikin tuollainen hommata. 🙂
Tuolla se kaapissa lepäilee. Siinä meni vaan sykevyö rikki. En saanut aikaiseksi lähettää sitä rikkinäistä vaihdettavaksi/korjattavaksi.
Musta ois kiva tietää miten järkkäätte miehen kanssa treenit ja lastenhoidon. Varsinki silloin kun lapset oli pienempiä. Onko teillä isovanhempia ollut apuna vai jonkinlainen sovittu systeemi?
Meillä on vielä aika pieniä lapset (3 kpl). Nuorin 6 vkoa ja vanhin kohta 6 v. Toistaiseksi vielä odottelen urheilun osalta rauhallisissa merkeissä että elimistö on kunnolla palautunut synnytyksestä, mutta vähitellen vois alkaa tekemään enemmän.
Meillä ei ole isovanhempia tai oikein muutenkaan hoitoapua lähellä. Niinpä joudutaan miehen kanssa kaksin sumplimaan lastenhoidot jos halutaan urheilla. Aika usein sitte tuntuu että se menee jonkinlaiseksi kisailuksi ja kiistelyksi siitä kumpi saa mennä ja kuinka pitkään. Molemmat kun haluis urheilla paljonkin, miehelläkin kun on kilpaurheilu taustaa.
Jos on antaa jotain vinkkejä niin otan ne ilollavastaan. Vai pitääkö tässä vaan odottaa että lapset kasvaa!?
Silloin kun lapset olivat pienempiä, treenattiin vuoroissa. Siihen aikaan mies pelasi salibandya ja minä kävin salilla iltaisin ja viikonloppuisin tai juoksin aamulla aikaisin. Nyt kun tytöt on jo koululaisia, niin heidät voi jättää keskenään esimerkiksi lenkin ajaksi.
Aikatauluongelmat on kyllä rasittavia. Aina toinen joutuu joustamaan, ellei ole mitään lapsiparkkisysteemiä.
Tää postaus sai mut lähteen lenkille tänä aamuna. Katoin ulos eikä pätkän vertaa huvittanut. Näin vapaapäivänä ois mieluummin kääriytynyt peittoon tonne sohvalle. Otinpa kuitenkin kupin teetä ja aloin lukeen sun blogia. Tästä innostuneena laiton ulkokamppeet päälle, napit korviin ja painuin ulos 🙂 Ai että mikä fiilis nyt on 🙂
Ihan mahtavaa! Tällainen on ihan parasta palautetta!