Mä rakastan valokuvaamista. Se on mun rakas harrastus, jossa haluaisin kauheasti kehittyä. Kuvaamisen avulla pääsen toteuttamaan mun luovaa puolta ja pyrin kuvaamisen kautta välittämään sitä, miten mä maailman näen. Ihmiset katsovat kuvia eri tavoin ja kuvilla on erilainen merkitys ihmisille. En väitä olevani hyvä kuvaaja, mutta arvostan valokuvausta taiteenlajina ja voisin katsella loputtomiin hyviä kuvia. Kuvankäsittelyssä olen aivan totaalisen onneton, en oikeastaan osaa sitä ollenkaan, joten kuvani tulevat aina suoraan kamerasta.
Minkälainen on sitten hyvä kuva? Mielestäni hyvän kuvan tekee valo, rajaus ja tunnelma. Yksinkertaistettuna muuta ei tarvita. Kännykkäkamerallakin saa otettua hyvän kuvan, jos hyödyntää näitä kolmea asiaa. Tekniikkaa hyödyntämällä kuviin saa tuotua joitain jänniä pieniä efektejä. Moni luulee, että hyvän kuvan tekee hyvä kamera ja voihan se olla näinkin, koska hyvällä kameralla on vaikeampi epäonnistua, jos käyttää automaattiasetuksia. Välillä ärsyttää, kun kehutaan ensin hyvää kuvaa ja sen jälkeen sanotaan, että sullahan on se hyvä kamera.
Mä kuvaan Canon 5D Mark II:lla ja mulla on siinä useimmiten Sigman 50 mm 1.4 ja sen lisäksi mulla on Canonin 16-34 mm 2.8L. Muita putkia mulla ei tällä hetkellä ole, mutta kuten kaikki valokuvausta harrastava tietävät, niin ostoslista on loputon. Tällä hetkellä ostoslistalla lisäsalama ja jonkun pituinen tele.
Nyt sitten varautukaa, laitan pläjäytyksen kuvia eiliseltä. Silloin kun kuvausinspiraatio iskee, niin se iskee. Välillä sitä ei ole ollenkaan ja välillä tuntuu, että pitäisi koko ajan kuvata kaikkea. Syksy on valokuvauksen kulta-aikaa, on niin kaunis valo ja värit.
Meidän perheessä useampi sisarus harrastaa kuvausta. Minä ja Jaakko ollaan ehkä eniten hurahtaneita. Piiritettiin eilen vauva kameroin. Vauvan äiti ihmetteli jossakin vaiheessa miksi vauvalla ei ole sukkia. No koska paljaita varpaita on kivempi kuvata.
Meidän keskimmäinen rakastaa vauvoja.
Minä ja vauva, kameran takana Jaakko
Serkukset
Siskopieni ja kaunis
Kokeilin Jaakon croppikennoon tarkoitettua 35 mm 1.4 ja se teki täyskennolla tuollaiset reunukset. Ihan hauska efekti.
Äiti ja poika
Näiden kanssa vietin eilisillan katsoen Rio-elokuvaa.
No huh huh, tulipahan pläjäytys. Jaksoitteko katsoa?
Mitä kuvat ja valokuvaus sulle merkitsee? Otatko kuvia? Tykkäätkö katsella kuvia? Minkälaisista kuvista pidät? Minkälaisista kuvista et pidä?
Ihania kuvia. minä en osaa kuvata mutta tykkään kattoo kuvia. sun kuvat on ihania ja taidokkaasti otettu.
Muutenki oot mun idoli 😀 oon innostunu kuntoilusta tän blogin ansiosta.
Tykkään kans hyvistä kuvista. Tosiaan valo ja rajaus tekevät paljon. Tykkään sellaisista siisteistä, selkeistä kuvista. Vähän hankala kuvailla mitä tarkoitan.. Värit pitää toistua hyvin ja oikein, eikä tietenkään saa olla mitään pikselimössöä. Mulla on ihan perus digipokkari, mutta olen vähän suunnitellut, että kun valmistun niin palkitsen itseni järkkärillä. Olen tosin jo miettinyt tulevien veronpalautusrahojen tuhlaamista kameraan. En taida ehtiä valmistua ennen sitä, mutta johonkin järkeväänhän ne rahat täytyy käyttää ennen kuin hupenevat maitokauppaan. :o)
Ihania sun kuvat tosiaan on. Meillä on ehkä joskus ollut puhettakin tuosta hyvän kameran kehumisesta. Oikein savu nousee, jos tuon kuulen… Mikä nautinto se onkaan, kun onnistuu sillä hyvällä kameralla, muilla kuin automaattiasetuksilla 😉 , ottamaan sellaisen loisto-otoksen, joka todella kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Luv your pics!
Henna: Kiitos! 🙂 Mahtavaa, jos oon saanu sut innostumaan kuntoilusta. 🙂
Hurahtanu Heidi: Mä sain ensimmäisen järkkärin elokuussa 2008 ja siitä se sitten lähti. Mun ei varmaan tarvitse erikseen sanoa, että suosittelen kyllä hommaamaan digijärkkärin, jos vain yhtään tuntuu siltä, että kuvaus kinnostaa.
onneli <3 Kiitos! 🙂 Loisto-otoksen nappaaminen tuo kyllä paljon mielihyvää. Ja hyvän kuvaussession jälkeen kameran purkaminen on yhtä herkkua kuin irtokarkit.