Ensimmäisen vaelluspäivän kertomus
Nukuin yön kuin vauva. Heräsin ensimmäisen kerran vasta aamuseitsemältä. Aamu oli kauniin aurinkoinen ja lämmin. Rinkka ja tavarat olivat illan jäljiltä aivan sekaisin ja vaellusrutiinit vielä hakivat paikkaansa, samoin tavaroiden paikat rinkassa.
Olimme yhdentoista aikaan valmiita lähtemään liikkeelle. Ilma oli uskomattoman lämmin, pelkässä t-paidassa tarkeni hyvin. Lähdimme kävelemään Vuontisjärven suuntaan tällä kertaa lännen puolelta. Aioimme seurata kartassa näkyvää polkua.
Aluksi maasto oli vähän ankeaa ja jopa rumaa. Mun oli vaikea päästä siihen ihanan tyhjään vaellusfiilikseen, jolloin mieleen ei mahdu mitään muuta kuin olennaiset asiat: onko nälkä, kylmä tai väsyttääkö. Etenimme hitaasti raskaiden rinkkojemme kanssa. Vaikka kartassa näkyi polku, sen pää aina välillä hävisi ja vaihtui porojen polkuun. Suunnistaessa sai siis olla tarkkana. Pidimme noin tunnin välein juomataukoja. Ennen lounasta huomasin energiavajeen siitä, että askel alkoi painaa ja aloin kompuroida. Pysähdyimme jonkin joen varteen lounaalle. Oli edelleen niin lämmin, ettei tauolla tarvinnut lisätä vaatetta.
Lounastauon jälkeen maisemat alkoivat olla jo tosi kauniita – oli kaunista kangasmetsää ja joen törmää. Ylitimme Pakanajoen Jankkilan kohdilta, jonka jälkeen olikin jäljellä enää lyhyt pätkä Vuontisjärvelle. Minulla ei ollut edellisvuodesta minkäänlaista muistikuvaa koko paikasta. Silloin taisi olla sateinen ilta, jonka vuoksi emme paljoa ulkona hengailleet. Nyt olin aivan haltioissani näkemästäni, koska paikka oli ihan mieletön.
Etsimme leiripaikan rannalta, johon lounaasta puhaltava tuuli osui suoraan. Ryhdyimme pystyttämään leirejämme, mutta totesimme aika nopeasti, että kovan tuulen takia meidän on pakko etsiä suojaisempi paikka. Onneksi tästä ei tarvinnut sen enempää neuvotella, vaan keräsimme kamppeemme ja lähdimme lampsimaan suojan puolelle järven rantaa etsimään uutta paikkaa. Suojainen paikka löytyi aika helposti ja kiittelimmekin moneen kertaan viisauttamme (heh), että vaihdoimme paikkaa. On niin paljon rentouttavampaa nukkua kun ei tarvitse koko yötä kuunnella tarpin räplätystä ja pelätä, että lähteekö joku kiinnitys irti yön aikana.
Suojaisella rannalla tuuli ei tuntunut lainkaan ja aurinko lämmitti niin kauan kuin sen säteet osuivat meihin. Köllöttelin riippumatossani ja seurailin läheisen niemen päässä laiduntavien porojen touhuja. Auringon laskettua iltakin viileni. Istuskelimme iltaruuan ajan nuotion ääressä, mutta sitten olikin taas kiva siirtyä riippumattoon lukemaan kirjaa.
Päivän reitti
Anna Greetan järvet–Vuontisjärvi
Kesto: 5 h 48 min, josta liikkeellä 3 h 38 min
