Retkeilijä, älä tee näitä virheitä!

Aloitin retkeilyharrastuksen tavattuani Ramin lähes viisi vuotta sitten. Meillä on nyt takana viisi pidempää Lapin vaellusreissua ja muutamia lyhyempiä lähiretkiä.

Koen olevani vieläkin harrastuksen parissa aloittelija, mutta siitä huolimatta aion nyt kirjoittaa postauksen niistä asioista, joita luonnossa liikkuessa ei saisi tehdä. Jokaisen reissun myötä oppii jotakin uutta. Olemme tehneet lähes kaikki aloittelijan mokat. Olen oppinut monet asiat siten, että joku teistä blogin lukijoista, Instagramin seuraajista tai YouTube-videoiden katselijoista on tullut sanomaan, että noin ei saisi tehdä. Kiitos kaikista näistä viesteistä ja tiedoista!

Suomen luonto on upea ja ainutlaatuinen. Meillä on mieletön etuoikeus, että saamme retkeillä melko vapaasti luonnossa, juoda vettä purosta ja poimia ruokaa syötäväksi. Metsähallitus tekee upeaa työtä kansallispuistojen parissa ja luo meille retkeilijöille hulppeat olot. Kansallispuistoissa on hienosti huollettuja autio- ja varaustupia, laavuja ja tulipaikkoja huusseineen ja näissä toimii puuhuolto.

Viime kerroilla Urho Kekkosen kansallispuistossa on ollut peräti valmiiksi pilkotut halot. En ole ihan varma mitä mieltä tästä olen, koska kuvittelisin, että puun kulutus on tämän myötä suurempaa.

Luonnossa liikkuessa täytyy kunnioittaa luontoa ja pyrkiä pitämään siitä mahdollisimman hyvää huolta. Jokaisen retkeilijän tulisi omalta osaltaan varmistaa, ettei omalla toiminnallaan tee vahinkoa luonnolle.

Kansallispuistot, luonnonpuistot ja erämaa-alueet

Minulle ei aluksi ollut selvää, mikä on kansallispuiston ja erämaan ero. Kansallispuistot ovat luonnonsuojelualueita ja siellä pätee tietyt säännöt ja ohjeet. Erämaa-alueilla saa esimerkiksi leiriytyä ja tehdä tulia vapaammin, toki metsäpalovaroitukset huomioiden, kun taas kansallispuistossa saa leiriytyä vain merkityillä paikoilla. Luonnonpuistoissa liikkuminen ei ole sallittua muuten kuin poikkeusluvalla tai tarkkaan merkityllä reitillä.

Kansallispuistojen säännöt

  • Leiriytyminen on sallittu vain merkityillä paikoilla.
  • Tulenteko on sallittu vain tulipaikoilla. Omia nuotiopaikkoja ei saa tehdä.
  • Pyri mahdollisuuksien mukaan käyttämään valmiita polkuja säästääksesi luontoa.
  • Puita ei saa kaataa tai sahata.
  • Metsäpalovaroituksen aikaan avotulenteko on kielletty, myös tulipaikoilla.
  • Lemmikkieläimiä ei saa pitää vapaana.
  • Luonnossa olevien eläimien vahingoittaminen tai häiritseminen on kielletty.
  • Roskaaminen ja rakenteiden vahingoittaminen on kielletty.
  • Muiden ihmisten häiritseminen on kielletty.

Lähde: Luontoon.fi

Muuta huomioitavaa

Jokaisella retkellä näkee kaikenlaista. Siitä tämän postauksen kirjoittaminenkin tuli mieleen. Oletan, että tiettyjen asioiden tekeminen johtuu tiedon puutteesta, eikä (toivottavasti) välinpitämättömyydestä. Poluilla tulee pääasiassa vastaan vain fiksuja ihmisiä.

Kysyin retkeilyalan yrittäjältä ja eräoppaalta Minna Jakosuolta, minkälaisiin ongelmiin hän retkillään törmää. Alla hänen ja minun omia huomioita.

Älä polta muovia tai foliota! Viimeisimmällä reissulla lähes kaikilla tulipaikoilla näkyi poltettua folioa. Folio ei pala, vaan se jää luontoon pyörimään.

Kaikki minkä jaksat kantaa luontoon, jaksat kantaa myös pois. Jokainen kantaa omat roskansa pois luonnosta. Kenenkään ei pitäisi jättää sinne itsestään mitään näkyvää merkkiä. Kusi- ja paskapaperit tulisi myös kerätä mukaan, huussiin niitä voi heittää. (Kai?)

Kosteuspyyhkeet ovat ongelma. Tämä on viimeisin oppini. Savetteja (edes biohajoavia) ei saisi heittää edes huussiin, koska niiden maatumiseen menee ainakin kolme vuotta. Savetit pitäisi myös kerätä omaan roskapussiin ja kuljettaa mukanaan pois. Kaikki se, mikä vaatii luonnosta pois kuljettamiseen tai hävittämiseen erityistä vaivaa, kuluttaa myös enemmän luontoa.

Älä tiskaa veteen! Tätä näkee paljon. Ruoantähteiden ja etenkin pesuaineiden kulkeutuminen puroihin saastuttaa vesiä. Ruoantähteet saattavat kasvattaa jonkun bakteerin ja pahimmillaan se voi saastuttaa kokonaisen puron veden juomakelvottomaksi. Ei ole kiva ottaa vettä purosta, jonka pohjassa lilluu nuudeleita tai puuron tähteitä. Kaada tiskivesi mieluummin maahan ja käytä ehdottomasti luonnomukaisia pesuaineita.

Huomioi muut retkeilijät. Autiotuvilla, nuotiopaikoilla ja poluilla on hyvä huomioida muut retkeilijät ja antaa kaikille mahdollisuus nauttia rauhassa luonnosta. Jos heräät aamuvarhain autiotuvassa tai teltassa, niin pyri lähtemään niin hiljaa, ettei muut häiriinny lähdön äänistä. Älä muutenkaan huutele, hoilaa tai ördää.

Pidä omat tavarasi rinkassa, äläkä levittäydy tupaan tai tuvan alueelle omistajan elkein. Rinkkaa kuuluu useimmiten säilyttää tuvan ulkopuolella eikä tuvassa sisällä. Anna tilaa aina uudelle tulokkaalle. Ensimmäisenä tuvalle tullut antaa tilaa viimeisimpänä tulleelle.

Siivoa jälkesi ja tee kiehiset seuraavalle tulijalle. Harmillisen usein tuvat ovat sotkuisia, puut seuraavalle tulijalle hakematta, puhumattakaan kiehisistä. Välillä itseä harmittaa, jos on viimeisimpänä kirjoittanut nimensä tuvan vieraskirjaan ja seuraava tulija on sotkenut, polttanut puut ja kiehiset eikä ole kirjannut käyntiään vieraskirjaan. Tulee tervetullut olo, kun saapuu tupaan, jossa on kiehiset valmiina ja tupa on viimeisen päälle siisti.

Unohdinko jotakin? Kerro huomioitasi kommenteissa.

16 thoughts on “Retkeilijä, älä tee näitä virheitä!”

  1. Hyviä huomioita. Tulin tänään Hetta-pallas vaellukselta kotiin, samoja juttuja pohdittiin meidän reissulla ja kotimatkalla. Roskien pois tuomisen luulisi jo olevan kaikille selvää, mutta niin vaan tupien roskikset täyttyy. Biohajoavien toilet pyyhkeiden maatumisesta luettiin kanssa tarkempaa tietoa vasta kotimatkalla, ens kerralla sitte osataan tääkin paremmin.

  2. Älä revi puista tuohta tai kuorta nuotionsytykkeeksi (monesti puut notskin ympärillä nyhdetty paljaaksi), äläkä polta roskiasi, kun muut paistaa makkaraa tai tekee ruokaa (tosi monesti joku heittää räkäpaperinsa tuleen ku ite paistelet makkaraa, not nice.)

  3. Sen verran korjaan, että kansallispuistojenkin järjestyssäännöissä on joiltain osin vaihtelua. Esimerkiksi UKK:n erämaavyöhykkeellä saa leiriytyä tilapäisesti muutamaa aluetta lukuunottamatta vapaasti. Sen sijaan lähiretkeilyvyöhykkeellä saa leiriytyä vain siihen varatuille paikoille.

  4. -Älä katko makkaratikkuja elävistä puista. Keppi löytyy kyllä ihan varmasti maastosta, kun vähän viitsii etsiä. Kaikenlainen tuohien repiminen, oksien katkominen ja havupatja-ainesten kerääminen on kamalaa.
    -Älä kakkaa polulle. Jos kyykstyminen on vaikeaa, niin mene sipalle. Jos et tiedä mikä on sipa, kysy intin just käyneeltä sukulaislapselta.
    -Älä peseydy pesuaineilla järveen. Hiustenpesua koskee ihan sama ohje kuin tiskaamistakin – huuhtelut tehdään kuivalla maalla.
    -Jos näet roskan, poimi se mukaasi. Ei oo väliä onko se oma vai ei. Roskat eivät kuulu luontoon. Kaikkien reput kevenevät matkan varrella, muidenkin roskat mahtuvat kyllä mukaan.
    -Erämaa-alueilla tulet saa tehdä maapuista, mutta pyri hävittämään tulipaikan jäljet. Jätä maasto sen näköiseksi, kuin et olisi siellä ollutkaan.
    -Jos et tiedä onko metsäpalovaroitus voimassa vai ei, niin älä tee tulia.
    -Jos haluat jättää itsestäsi merkin, niin tee se vieraskirjaan. Älä kaiverra tai sotke hiilellä laavuja tai puita, älä kerää kivikasoja.

        1. Totta! 🙂 Tuosta tervehtimättömyydestä tuli ikävä fiilis. Tervehtiminen ei vaadi paljoa ja vaikkei haluaisi muiden kanssa sen ihmeemmin seurustella, niin kohtelias hymy ja tervehtiminen tuo mukavan fiiliksen kaikille.

          1. Tää on myös turvallisuus kysymys. Jos tervehdit, ehkä jopa vaihdat sanan tai pari niin vastaantulijat jäävät paremmin mieleen. Kun joku eksyy, merkkaa etsijöille aika paljon koska hukassa olijat on viimeksi nähty, millä varusteilla, minne menossa ja missä kunnossa. Tämän vuoksi kirjoita myös aina vieraskirjaan. Kuka olet, mistä tulit, minne lähdit. Ja kerro jollekin ei retkellä olevalle reittiuunnitelmasi!

          2. Aivan totta! Jutustellessa tulee kerrottua omat reittisuunnitelmat ja muita tuntemuksia vaellukselta. Turvallisuusohjeessa kehotetaan tekemään juuri noin kuten kirjoitit. 🙂

  5. Itse olen aina nähnyt valmiiden polttopuiden jättämisen ihan vain kohteliaaksi tavaksi. Ei voi tietää missä tilanteessa seuraava saapuu leiripaikalle ja valmiit polttopuut voivat olla todella tarpeen.

Leave a reply to Ammi Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *