Nappasin Pumpui-blogista haasteen, jonka avulla yritän taas päästä bloggaamisrytmiin kiinni. Viime viikot ovat menneet lomaillessa ja reissatessa. Heti Kreetalta palattuani lähdin kuopuksen luokan leirikouluun huoltajaksi. Neljä päivää 12-vuotiaiden kanssa oli antoisaa, mutta myös melko rankkaa, koska ei jäänyt yhtään omaa aikaa.
Tämän viikon torstaina on vuorossa näillä näkymin vuoden viimeinen ja odotetuin lomareissu. Lähdemme Lappiin vaeltamaan. En malta odottaa! Olohuone on jo täynnä vaelluskamaa ja odottaa pääsyä rinkkaan.
1. Mikä on blogisi tarina ja kuinka se alkoi?
Aloitin bloggaamisen tammikuussa 2010. Olin joutunut jättämään opinnot kesken ja palaamaan työelämään perheemme taloudellisen tilanteen vuoksi. Halusin blogin avulla ylläpitää kirjoitustaitoa ja positiivista virettä muuten synkässä elämäntilanteessa. Olin aiemmin aloittanut parikin erilaista blogia, mutta en löytänyt niihin mitään kantavaa teemaa. Urheilu oli tullut elämääni jäädäkseen, joten päätin keskittyä blogissani siihen.
Urheilu oli tuolloin minulle tapa paeta raskasta arkea ja ottaa omaa aikaa. Treenaamisen merkitys on tässä vuosien varrella muuttunut hurjasti ja olen löytänyt muita tapoja purkaa tunteitani kuin treenaaminen.
2. Mitä intohimo tarkoittaa sinulle?
Olen intohimoinen ihminen. Suhtaudun minua kiinnostaviin asioihin intohimoisesti ja teen asioita täydellä palolla. Se on samaan aikaan sekä hyvä että huono asia. Täysillä eläminen on kuluttavaa ja omien rajojen tunnistaminen on välillä vaikeaa. Silloin kun minulla ei ole asiat hyvin intohimo ja palo tekemiseen puuttuu, silloin mistään ei tule mitään. Intohimo on mulle eteenpäin puskeva voima.
3. Mitä teet rentoutuaksesi?
En osaa rentoutua siten, että olisin tekemättä mitään. Minulle paras tapa rentoutua on liikuskella kevyesti. Luonnossa mieli rauhoittuu nopeasti ja tulee hyvä olo. Tulen helposti vain turhautuneeksi, jos olen liian pitkään paikoillaan. Luonnossa liikkumisen lisäksi rakastan katsoa hömppäsarjoja, kuunnella äänikirjoja tai lukea kirjaa.
4. Viimeisin matkasi?
Palasin juuri perjantaina Anjalan nuorisokeskuksesta lapsen luokan leirikoulusta.
5. Matkustatko yleensä yksin vai ryhmässä?
En ole vielä koskaan matkustanut yksin yhden tai kahden yön reissua pidempään. Haaveilen siitä. Useimmiten reissaan mieheni kanssa. En matkustele kovinkaan paljoa.
6. Unelmakohde, jonne olet aina halunnut matkustaa?
Minulla ei ole mitään erityistä unelmakohdetta, mutta olen aina halunnut päästä käymään Venäjällä. Myös vaeltaminen muissa Euroopan maissa kiehtoisi, tai reilaaminen yksin.
7. Mikä on viimeisin kirja, jonka olet lukenut?
Luin Kreetan matkallamme 4,5 kirjaa, joista viimeisin oli Mike Tysonin Tyly totuus. En tykännyt kirjasta, enkä kirjan henkilöstä, mutta kahlasin väkisin kaikki reilut 760 sivua loppuun. Kirja oli huonosti toimitettu, yksinkertaista kieltä ja aivan liian pitkä. Siinä ei ollut mitään teemoitusta, vaan se toisti kyllästymiseen saakka itseään.
8. Mikä on lempi kirjallisuudenlajisi?
On ehkä helpompi sanoa mistä en pidä. En tykkää fantasiasta enkä erityisemmin dekkareista. Olen niin vellihousu, että menetän helposti yöunet liian pelottavista kirjoista.
En osaa lokeroida kirjallisuusmakuani. Tykkään kirjoista, jotka ovat hyvin kirjoitettu ja joista voin oppia jotakin. Tykkään myös rakkaushömpästä, mutta silloinkin tarinan täytyy olla tasokkaasti rakennettu ja kirjoitettu teksti hyvää kieltä. Elämäkerroista olen tykännyt aina. Viimeisimmät kirjat, joista pidin erityisesti: Pajtim Statovci: Bolla ja Sally Salminen: Katrina.
9. Mitä tykkäät jakaa sosiaalisessa mediassa?
Viime aikoina en juuri mitään. Tällä hetkellä oman elämän ja ajatusten jakaminen tuntuu tarpeettomalta ja typerältä.
Aikaisemmin olen jakanut paloja elämästäni, joista olen uskonut jonkun toisen saavan inspiraatiota, vertaistukea tai uutta ajateltavaa.
10. Mikä on suhteesi asuinpaikkaasi?
Espoo on hyvä paikka asua ja rakastan erityisesti meidän asuinaluetta. Tapiolassa on kaikki mitä tarvitsen. On hyvät kulkuyhteydet, luonto lähellä, palvelut lähellä ja yhteisöllinen meininki.
11. Mitä haluaisit edistää maailmassa?
Tasa-arvoa kautta linjan. Haluaisin, että ihmiset olisivat tosiaan kohtaan ymmärtäväisempiä ja suvaitsevaisempia. Saan näppylöitä toisten ihmisten arvostelusta ja arvottamisesta.
