Tämän vuoden HHM oli ehdottomasti raskain mun juoksemista puolimaratoneista. Vaikka alkuviikosta olikin jo tiedossa, että juoksupäivän sää tulee olemaan lämmin, en silti osannut valmistautua siihen kuumuuteen. Tavoitteeksi asetin 1.45, ja uskoin normaalilla suorituksella siihen pääseväni.
Ensimmäinen 5 kilometriä kulki hyvin ja pystyinkin juoksemaan jopa tavoitettani vauhdikkaammin. Reitin kaartuessa Kauppatorille ja kellon näyttäessä 7 kilometriä tajusin, että loppumatkasta tulee tuskainen. Reiluun kymppiin asti sain kuitenkin pidettyä hyvää vauhtia yllä. Sen jälkeen nousi seinä vastaan ja kuumuus iski päälle oikein kunnolla. Sykkeet mulla ei ollut mitenkään korkealla, mutta kaikki voimat kropasta karisi johonkin Hakaniemen kulmille. Ei auttanut geelit, ei urheilujuomat, eikä päähän kaadetut vedet.
Juoksusta ei meinannut tulla enää mitään ja tässä vaiheessa luovuin myös myös aikatavoitteesta. Keskeyttäminen kävi mielessä pariinkin otteeseen, mutta päätin kuitenkin päästä maaliin asti – vaikka kävellen. Viimeiset kilsat juoksin selkeesti rennompaa tahtia ja selvisinkin maaliin hyvävointisena. Tavoitteesta jäin lopulta 2 minuuttia, mikä oli positiivinen yllätys siihen nähden, kuinka karmee kokemus juoksu kokonaisuudessaan oli.
Tästä juoksukokemuksesta opin seuraavaa:
– nestettä kannattaa tankata juoksua edeltävällä viikolla
– nestettä kannattaa ottaa mukaan myös jokaiselta juomapisteeltä
– nestettä ei voi nauttia liikaa
– auton lämmitystolppaan törmäämisestä kesken juoksun saa mukavasti virtaa loppumatkalle
Marika
Muista viimeisimmältä puolimaratooniltani, jonka juoksin vesisateessa, miten ihan loppumatkalla yht’äkkiä jaloista vain lähti voimat ja jouduin lähes kävelemään muutama sata metriä. Vaikka olen juossut maratoonejakin, niin joskus huonosti suunniteltu valmistautuminen vain kostautuu.