Jokainen on varmasti törmännyt viime viikkoina keskusteluun ilmastonmuutoksesta. Hetki sitten julkaistiin ilmastoraportti, josta saimme lukea huolestuttavia uutisia maapallomme tilasta. Raportissa sanottiin hyvin selkeästi, että nykyisen menon on loputtava, jos haluamme jättää jälkipolville maapallon, missä eleskellä.
Keskustelu aiheesta on käynyt vilkkaana ja moni kokee tällä hetkellä valtavaa maailmantuskaa. Aiheesta on kirjoitettu useita todella hyviä blogipostauksia, lehtiartikkeleita ja kolumneja. Kirjoitetut jutut ovat niin hyviä, ettei minulla ole niihin paljoa lisättävää. Linkitän postauksen loppuun pari juttua, jotka kannattaa lukea.
Olen pitänyt itseäni melko ympäristötietoisena jo ennen uutista. Olen pohtinut kuluttamistani jo hyvin paljon ennen ilmastoraportin julkistamista. Olen kierrättänyt vuosikausia ja tiedon kertyessä kierrättänyt yhä vain tarkemmin. Olen pohtinut valintojani ympäristön näkökulmasta ja pyrkinyt valitsemaan vastuullisesti tuotettua, ympäristöä vähemmän kuormittavaa ja luonnonmukaista. Olen pyrkinyt vähitellen muuttamaan tottumuksiani ympäristöystävällisemmiksi. Pyrkimyksistäni huolimatta on vielä paljon asioita, joita voisin tehdä paljon paremmin.
Olen seurannut Instagramissa @arvokasmaailma -tiliä, josta saan vinkkejä ympäristöä säästäviin tekoihin. Vinkit ovat hyviä ja konkreettisia, mutta tunnen niitä katsoessani jatkuvaa riittämättömyyttä. Tunnen myös valtavaa syyllisyyttä asioista, joissa huomaan parantamisen varaa. Välillä ajattelen, että eikö tämä riitä mitä teen jo nyt, koska moni tekee paljon vähemmän. Tiedän, että jokaisen panoksella on väliä ja jokaisella on se oma taso, josta voi parantaa. Tuskin on ketään, joka ajattelisi, että teen jo kaiken niin hyvin, ettei enää tarvitse parantaa?
Saan aina välillä kritiikkiä siitä, että olen ristiriitainen, koska saan uusia tuotteita testattavaksi ja mainostan hyväksi kokemiani tuotteita. Olen saanut sellaisen käsityksen blogien ja sometilien kommenteista, että seuraajien mielestä bloggaajien ja somevaikuttajien täytyisi näyttää mallia ja muuttaa maailmaa omalla esimerkillään. Pitäisi iskeä jarrut pohjaan ja lakata tekemästä sitä, jolla elättää itsensä.
Maailman täytyy muuttua, mutta harva muutos tapahtuu päivässä ja yhtäkkisellä U-käännöksellä. Mielestäni tärkeämpää olisi käydä avointa keskustelua ja pohtia yhdessä valintoja ja niitä arkisia pieniä parempia valintoja, kuin syytellä ja osoitella sormella. Jokaisen yksilön täytyisi pyrkiä muuttamaan elämäntapojaan, mutta myös rakenteiden täytyy muuttua.
Harva pystyy suhtautumaan itseensä kohdistuneeseen syyllistämiseen rauhallisesti ja puolustautumatta. Kuvittele vaikkapa parisuhteessa syyllistäen sanottu lause: “Sinä et koskaan… Sinä aina…” Miten reagoit? Minä ainakin helposti syyllistyn, suutun ja nousen puolustuskannalle. Tällä tavoin aloitettu keskustelu harvoin saa mitään aitoa muutosta aikaan, tai edes hedelmällistä keskustelua, jossa päästäisiin keskustelemaan niistä oikeista asioista.
Voimakkaita mielipiteitä nostattavista aiheista keskusteleminen on vaikeaa. Sen olen huomannut aikanaan esimerkiksi äitiyteen liittyvissä keskusteluissa. Vaatii erityistä taitoa esittää asia siten, että siitä syntyy aito halu tehdä jokin asia toisin. Muistan useita esimerkkejä omasta elämästä, jolloin olen esittänyt jonkin muutostoiveen toiselle sillä tavoin, että sun pitää tehdä näin, koska mä tiedän, että näin pitää tehdä. Usko nyt, että tämä on sun parhaaksi. Muutosta ei ole (yllättäen) tapahtunut, koska olen yrittänyt saada muutosta määräillen, ylhäältä huudellen ja syytellen. Myöhemmin tämä muutos on tapahtunut sen jälkeen kun henkilö on itse oivaltanut asian ja kokenut sen itselleen tärkeäksi ja tarpeelliseksi.
Me jokainen näemme ja koemme maailman hiukan eri tavoin. Teemme valintojamme sen mukaan, mitä koemme sen hetkisen tiedon mukaan oikeaksi ja tärkeäksi. Siksi olisikin hyvä kuunnella toisen näkemyksiä asioista ja yrittää ymmärtää ennen kuin tekisimme mitään johtopäätöksiä.
Kuvat: Heidi Tainio
Lukemisen arvoisia juttuja ilmastonmuutoksesta:
Stella Harasek: Ilmasto muuttuu ja meidän täytyy myös
Riku Rantala: Miljoonan lentokilometrin jälkeen syyllistäminen ei enää pure ilmastorikoksiini – päättäjät laittakaa minut ruotuun vaikka väkisin
Arvokasmaailma jakaa ihan kivoja ekovinkkejä, mutta tilin pitäjällä on jotenkin negatiivinen suhtautuminen. Hän on mm. jakanut syyllistäviä kommentteja omassa storyssaan liittyen sekasyöjiin tai eläkeläisiin tai muihin ihmisiin, jotka on eri vaiheessa prosessia käsitellessään asiaa. Jos näistä on joku seuraaja huomauttanut tai ollut erimieltä niin hän suuttuu ja jopa estää muiden tilejä sen sijaan, että tulisi rakentavaa keskustelua. En ymmärrä miksi itse provosoida, mutta sitten ei kestä kritiikkiä jos joku toinen yrittää puolustaa tai selittää miksi ihmisillä on erilaisia lähtökohtia tai ajatuksia. On turha syyllistää muita ja noataa itsensä muiden yläpuolelle. Tietenkin myös kritiikin pitää olla asiallista, mutta tämä sama tapahtunut monelle eri tilille vaikka palaute olisi asiallista. Hän vielä yrittää ammatillistaa toimintaansa, mutta miten se on mahdollista jos käyttäytyy epäammattimaisesti? Kuka esim. haluaa ottaa ekovinkkejä vastaan ihmiseltä, joka kuulemma pistää sormet korviin kun mummot ei ymmärrä ilmastonmuutosta tai jakaa kommentteja, joissa sanotaan että sekasyöjät myrkyttää omaa kroppaansa? Asioista voisi kuitenkin keskustella asiallisesti ja hakea yhteistä ymmärrystä, sillä tässä samassa liemessä me kaikki olemme. Olisi tärkeää motivoida oikein keinoin ihmisiä eteenpäin ja toivottavatsi rinnalle nousee myös kannustavia somettajia! 🙂 Sinultakin tämä oli todella hyvä postaus!
Kiitos viestistä ja pahoittelut karmeasta viiveestä vastaamisessa.
Olen ihan samaa mieltä siitä, että syyllistäminen ei johda mihinkään. Itse pyrin myös kantamaan vastuun siitä, jos provosoin kirjoituksillani, tällöin mun täytyy jaksaa perustella ja käydä keskustelua aihesta. Näin mä ajattelen.
En ole törmännyt arvokasmaailma-tilillä tuollaiseen, mistä kerroit. En ehkä ole seurannut niin tiiviisti. En osaa ottaa tähän kantaa.