1. vaelluspäivä: Espoosta Kiilopäälle
2. vaelluspäivä: Kymmenen päivän vaelluksemme toinen päivä
Tuiskukuru – Luirojärvi 8 kilometriä
Heräsimme sumuiseen aamuun hiukan yhdeksän jälkeen. c
Kolmannen vaelluspäivän matka oli lyhyt, vain kahdeksan kilometriä. Tässä vaiheessa reissua minä pyysin saada kartan käteeni koko kävelyn ajaksi. Minusta on mielenkiintoista seurata kartalta matkan etenemistä. Samalla opin koko ajan paremmaksi suunnistajaksi. Reissun lopulla opin käyttämään kompassia paljon sujuvammin. Tästä on jatkossa hurjasti hyötyä myös merellä. Vaeltaessa ehtii ihan kaikessa rauhassa ihmetellä karttamerkkejä ja verrata sitä maastoon, siinä on hyvin aikaa opetella.
Pidimme vain kaksi lyhyttä juomataukoa. Valmistimme lounaan vasta Luirojärven tuvan pihassa. Laitoimme telttamme jälleen varvikkoon lähelle Luirojärven rantaa. Edellisenä päivänä tapaamme poikaporukka lähti vielä samalle päivälle kiipeämään Sokostille. Me jäimme edelliseltä päivältä tutuksi tulleiden naisten kanssa lämmittelemään saunaa.
Iltapäivällä Luirojärven tuvalla oli vielä hiljaista ja sovimme siihen mennessä tulleiden kanssa saunavuorot. Ensimmäisenä saunaan menivät rouvat, sen jälkeen pääsimme Ramin kanssa kahdestaan saunomaan. Mitä luksusta!
Luirojärven sauna oli paras sauna pitkään aikaan. Heitimme löylyä ja nautiskelimme ihanasta lämmöstä ja saunan tunnelmasta. Sauna on melkoista luksusta vaelluksilla. Siitä nauttii aivan eri tavalla kuin kotona. Pesin itseni ämpäreihin kannetulla järvivedellä ja Rami uskaltautui uimaan Luirojärvessä. Minä en ollut ymmärtänyt ottaa uimavaatteita mukaan, enkä rohjennut vilistää alasti rantaan vievää catwalkia pitkin. Mukana ollut minikokoinen retkipyyhe ei olisi peittänyt tarpeeksi. 😀
Tuvan ympäristö rupesi iltaa myöten vilkastumaan ja vaeltajia tuli jatkuvasti lisää. Tässä vaiheessa reissua olo oli jo rauhallinen ja arjesta täysin irtaantunut. Arjesta pienen muistutuksen toi se, kun huomasin hävittäneeni passini, jonka olin ottanut mukaan nopeuttaakseni lähtöselvitystä. Päätin unohtaa asian siihen asti, kunnes tulemme maastosta pois.
Saunan jälkeen olo oli euforinen ja onnellinen. Iltakin oli käsittämättömän kaunis ja Luirojärven maisema mieletön! Istuimme pimeäntuloon asti rannassa kahdestaan ihastelemassa maisemaa ja taivaan muuttuvia värejä. Järvimaisema, jonka takana nousee tunturit – sellaista en ole ennen nähnyt. Otin maisemasta kymmeniä kuvia, joista se upeus ei välity sellaisena kuin se oli.
Päivämatka: 8 kilometriä
Kilometrit yhteensä: 38 kilometriä
Moi!
Ollaan miehen kanssa innostuttu nyt suunnittelemaan ekaa vaellusta, aika iisi yhden yön reissu tiedossa ens keväänä. N. 8-15km per pvä, yhden yön reissu. Olen vasta tämän vaelluspostaussarjan ekassa osuudessa, mut piti heti tulla esittämään kysymys tähän uusimpaan, että varmasti huomaat! 🙂
ELI: Kengät. Onko vaelluskengät aivan pakolliset (esim. sen tyyliset mitä varustepostauksessasi oli) vai pärjääkö hyvillä lenkkareilla tämmösiä meidän suunnittelemia yhden yön harjoitteluvaelluksia? Itsellä ehkä (ennakkoluuloinen) ajatus vaelluskengistä jotenkin sellainen, et ovat kamalan kankeita ja jäykkiä, että miten jalat tottuu niihin.
Moi Emmi!
Yhden yön reissulle vaelluskengät eivät ole pakolliset. Pitkillä reissuilla rinkan paino ja vaikea maasto rasittaa jalkoja, jolloin vaelluskengän jäykkä pohja ja korkea varsi tukee jalkaa. Väsyneenä itsellä saattaa vaikeassa maastossa muljuta nilkat. 🙂
Hyviin vaelluskenkiin tottuu heti. Mä ainakin tykkään omistani.
Ihanaa reissua teille! Varokaa, tähän touhuun jää koukkuun! 🙂