Arjen aloittaminen on vienyt kaiken ajan ja energian. Menee vielä hetki ennen kuin osaan taas aikatauluttaa arjen oikein. Iltaisin mun pää lyö aivan tyhjää, kun avaan blogin tekstisivun. Tekstiä ei meinaa syntyä eikä päässä liiku ajatustakaan, siksi nyt tällainen höpsö kumpikampi-postaus.
Suihku aamulla vai illalla?
Useimpina päivinä käyn suihkussa sekä aamulla että illalla, koska taitan matkat pyöräillen ja siinä tulee hiki. Teininä kävin aina aamulla suihkussa enkä käynyt enää illalla uudestaan. Tästä rutiinista en ole vieläkään luopunut, jos olen lähdössä ihmisten ilmoille, koska suihkussa käyminen piristää ja tulee ihmismäinen olo yön lakanoissa möhnäämisen jälkeen. Vaikken urheilisi päivän aikana, niin käyn illalla vähintäänkin pesemässä iholta päivän tomut pois ennen lakanoiden väliin sujahtamista. Kotipäivinä ja lepopäivinä käyn vain iltaisin suihkussa.
Suunniteltu vai ex tempore?
Olen tosi huono tekemään suunnitelmia ja varsinkaan pysymään niissä. Rakastan tehdä asioita hetken mielijohteesta, vaikka tässä elämäntilanteessa sellaiset on aika vähissä, koska ystävilläkin on lapsia ja lasten harrastuksia ja muita aikatauluja hurvitteluita rajoittamassa. Matkoillekin lähden valmistautumatta. Tärkeintä on, että tiedän mihin menen ja moneltako – loput asiat vain tapahtuu.
Kaupungin ydin vai luonnonläheisyys?
Luonnonläheisyys. Tässäkin olen muuttunut. Ennen olisin varmasti valinnut kaupungin sykkeen. Tykkään edelleenkin käydä sopivissa annoksissa maistelemassa kaupungin vilinää, mutta kyllä se luonto on vain nykyään mun juttu. Luonto rauhoittaa, tasaa stressiä ja pyyhkii huolet pois.
Kirkkaat vai neutraalit värit?
Arkipukeutumisessa mulla on taas menossa musta-kausi. Olen värikäs tyyppi ja välillä revittelen värikkäillä vaatteilla, mutta palaan aina tuttuun ja turvalliseen mustaan. Treenivaatteissa saattaa olla kaikki kuosit ja värit sekaisin ja retkeilyvaatteissa suosin luonnonläheisisiä värejä.
Kevät vai syksy?
Molemmat. Kaikissa vuodenajoissa on oma taikansa. Keväällä odottaa toiveikkaana ja innokkaana kesää, kun pääsee tekemään kaikkea kivaa. Syksyllä tuntuu hyvältä vähän rauhoittua ja palata arkirutiineihin nautiskellen kodista ja perheestä.
Aamut vai myöhäiset illat?
Miksi mä haluan tästäkin valita molemmat? Mä muistan joskus, kun toivoin, ettei ihmisen tarvitsisi nukkua lainkaan. Olisin halunnut elää ja kokea kaiken. En halunnut menettää elämästä hetkeäkään. Vähän kuin syksyssä ja keväässä, molemmissa on oma juttunsa. Aamut ovat maagisia, kun luonto herää ja kaikkialla on rauhallista. Aamuihmisiä ihannoidaan kun taas yökukkujia hiukan paheksutaan. Valvomisessa on pieni tuhmuuden vivahde. Mulle saattaa tulla valvomisesta morkkis, jos on hukannut nukkumiseen tarkoitetun ajan vaikkapa nettisurffailuun tai tv-sarjojen katsomiseen. Enää en pahemmin valvoskele, mutta välillä se on ihanaa, ellei valvo kieriskellen huolissa ja stressissä.
Ylipukeutunut vai alipukeutunut?
Ehdottomasti mieluummin ylipukeutunut, vaikka valitettavasti olen viime aikoina heilunut vähän kaikkialla sporttivaatteissa. Ennen olin aina huoliteltu, nykyään suhtaudun paljon rennommin omaan ulkonäkööni. Pukeutumisella osoitetaan kunnioitusta tilaisuutta ja kanssaihmisiä kohtaan, eli olisi hyvä olla puhdas ja siisti.
TV-sarjat vai elokuvat?
Sarjat. Koukutun helposti sarjoihin, niihin noloihin ja turhiinkin, enkä uskalla edes aloittaa mitään jonkun suosittelemaa sarjaa, koska helposti havahdun pikkutunneilla, että pitäisi mennä nukkumaan eikä katsoa koko tuotantokautta kerralla loppuun.
Korkokengät vai matalapohjaiset kengät?
Matalapohjaiset. En käytä enää nykyisin korkkareita kuin korkeintaan juhlissa. Vakuutusyhtiössä työskennellessäni pukeuduin paljon asiallisemmin.
Suklaa vai karkki?
Karkki. Suklaasta tulee vatsa tosi kipeäksi. Karkistakin, muttei niin pahasti. Herkuttelen mieluiten jäätelöllä.
Puhelimen kalenteri vai paperinen?
Paperinen tietenkin. Teen muistiinpanotkin mieluummin paperille kuin koneelle. Tykkään kirjoittaa käsin. Arjen helpottamiseksi käytän kuitenkin molempia, koska puhelimen kalenteri muistuttaa. Paperisesta kalenterista näkee kokonaisuuden ja teen kalenterin aukeaman tyhjälle sivulle to do -listoja.
Lauantait vai sunnuntait?
Lauantait. Lauantaisin voi tehdä yhdessä kiireettömästi asioita yhdessä. Sunnuntait on säätöpäiviä. Joka toinen sunnuntai lapset tulevat ja joka toinen ne lähtevät. Lähtösunnuntaisin on ankea fiilis.
Tanssiminen vai laulaminen?
Laulaminen ehdottomasti. En edelleenkään oikein rohkene tanssimaan, paitsi kovassa kännissä. Laulan aina ja koko ajan. En edes huomaa kun hyräilen radion mukana ja virittelen jatkuvasti biiseihin omia stemmoja.
Auringonnousu vai lasku?
Nousuja harvemmin tulee samalla hartaudella todistettua kuin laskuja, mutta kyllä auringonnousussa on jotain puhdasta ja kaunista. Tykkään kyllä molemmista ihan hirveästi. En koskaan kyllästy ihmettelemään taivaan muuttuvia värejä.
Kulta vai hopea?
Hopea tai valkokulta. Kulta tuntuu itselleni liian pramealta.
Kysymysten esittäjän vai vastaajan rooli?
Riippuu tilanteesta. Olen utelias ja haluan kuulla ihmisten tarinoita, mutta tykkään myös vastailla kysymyksiin ja vaihtaa ajatuksia.
Tulppaani vai ruusu?
Tulppaani on arkinen ja ilahduttaa, mutta mieheltä saatuna ruusu on arvokkaampi ja romanttisempi.
