Mainos: Reima
Minä odotin eniten kolmatta seikkailupäivää, tyttäreni vähiten ja pelonsekaisin tuntein. Tuona päivänä meillä oli tiedossa laskettelua. Tyttäreni ei ollut koskaan aiemmin lasketellut. Minä olin lasketellut lapsena paljonkin, mutta viime vuosina harrastus on jäänyt ihan kokonaan. Saimme viettää koko pitkän tiistaipäivän laskettelurinteessä. Aloittelijat saivat halutessaan hiihdonopetusta ja ne, jotka rinteeseen eivät uskaltautuneet saivat laskea mäkeä ja fiilistellä talviaktiviteetteja Rosa & Rudolf Family Parkissa. Me skippasimme molemmat.
Kävimme hakemassa suksivuokraamosta sopivat välineet ja painelimme ensimmäisellä tuolihissillä huipulle. Hississä istuessa tajusin, että hetkinen mehän mennään nyt tosi korkealle ja pähkäilin, miten saan lapsen turvallisesti alas. Tyyppi kun oli tosiaan ensimmäistä kertaa laskettelusuksilla. Minuakin jännitti. Eniten tyttäreni puolesta, mutta myös itseni. Edellisestä laskettelukerrasta oli vierähtänyt yli puoli elämää, ainakin 20 vuotta. Yritin näyttää lapselleni hillittyä naamaa ja rauhoitella, että mennään ihan kaikessa rauhassa ja harjoitellen, ei ole kiire mihinkään. Rinne oli alkuun melkoisen jyrkkä. Opetin auraamisen ja käännökset. Meille lapsena opetettiin kääntyminen siten, että polven ulkosyrjässä on taikanappi, jota painamalla sukset kääntyy. Homma perustuu siihen, että kurkottaessa polven ulkosyrjää painopiste siirtyy ja näin saa sukset kääntymään. Sain muutaman käännöksen opettaa, kunnes tyttö sanoi, että joo joo ja lähti painelemaan alas. Minua hirvitti kiihtyvä vauhti eikä siinä auttanut kuin mennä perässä. Voi sitä uuden oppimisen riemua ja vauhdin hurmaa! Jokaisella laskulla tytär sai lisää varmuutta ja vauhtia.
Laskettelu oli sen verran ihanaa, että päätimme viettää reissun ainoan “vapaapäivän” myös rinteessä. Tällä kertaa minä vuokrasin itselleni laudan, tytär pitäytyi suksissa. Laskettelimme koko pitkän päivän. Lähdimme heti pitkän aamupalan ja rentoiluhetken jälkeen rinteeseen ja tulimme pois vasta auringon laskettua. Kesken laskettelupäivän kävimme SkiBistrossa kaakaolla vanhan koulukaverini kanssa. Vaihdoimme pikaisesti kuulumiset, kunnes tytär vaati päästä takaisin rinteeseen. Saimme iltapäivällä ensin seuraksemme virolaisen toimittajan 10-vuotiaan pojan ja myöhemmin iltapäivällä lyöttäydyimme Inarin ja hänen tyttärensä kanssa samaan porukkaan. Könysimme rinteestä suoraan illalliselle toppahousuissa posket punaisina ja onnellisina. Aivan huikea päivä!
Torstaina meillä oli ohjelmassa lumikenkäilyä Oulangan Kansallispuistossa. Olin salaa toivonut jotakin pidempää retkeä, kunnes tajusin, ettei taaperoiden kanssa lumikenkäillä kovin pitkää matkaa. Kävelimme lyhyehkön matkan Myllykoskelle, jossa paistelimme makkaraa, vaahtokarkkeja ja joimme kuumaa kaakaota. Saimme kuitenkin maistaa palan kaunista Kuusamoa ja kipinä Karhunkierroksesta taisi syttyä.
Laskettelupäivä: Tytär ensimmäistä kertaa rinteessä
Illallinen Kontioluolassa
Tiistaina nautimme illallisen Iisakki Villagen Kontioluolassa. Siellä oli maaginen tunnelma. Kokemisen arvoinen paikka.
Toinen laskettelupäivä, seitsemän tuntia rinteessä
Revontulet!
Keskiviikkona illalla olimme jo sängyssä yövaatteissamme, kun huomasin, että Reiman Kidventure Facebook-ryhmään tuli viesti, että taivaalla näkyy revontulia. Kiskoimme toppavaatteet päälle ja ryntäsimme ulos. Näky oli uskomaton! Lapsena näin revontulia talvella, mutta nyt aikuisena olen nähnyt vain hentoja haituloita. Nämä olivat aivan jotain muuta. En todellakaan tiennyt, miten revontulia kuvataan enkä innostukseltani edes malttanut opetella. Tässä pari tärähtänyttä otosta. Värjöttelimme pakkasessa ehkä tunnin, kunnes oli pakko lähteä lämpimään ja nukkumaan. Painoimme pään tyynyyn vasta keskiyön jälkeen.
Oulangan Kansallispuisto
Tähän päättyy Reima Kidventure -postaukset. Kiva jos jaksoit seurata! Instagramin kohokohdista löytyy lisää tunnelmia reissulta, jos kiinnostaa käydä katsomassa.
