Kaupallisen sisällön tunnistaminen blogeissa

Välillä törmään keskustelupalstoilla ja blogien kommenttibokseissa siihen, että lukija ei postauksen luettuaan aina tiedä, oliko sisältö toteutettu kaupallisessa yhteistyössä vaiko ei. Bloggaajia koskee journalistin ohjeet ja lisäksi bloggaajan täytyy noudattaa kuluttajalainsäädäntöä. Näiden virallisten ohjeiden lisäksi blogiportaaleilla on omat yhtenäiset säännöt ja tavat merkitä kaupallinen sisältö lukijoille selkeällä tavalla. Siitä huolimatta usein törmään itsekin sisältöön, josta jää hämmentynyt fiilis ja mietin olikohan tämä nyt yhteistyöpostaus vai ei.

Ohjeet mainossisällön merkitsemiseen blogeissa

Lähde: Kilpailu- ja kuluttajavirasto

Yhteistyösopimuksesta kerrotaan blogin etusivulla tai muuten selkeästi esim.

Yhteistyössä yrityksen X / tuotteen X kanssa tai
Sponsorina yritys X / tuote X

Edellä mainittua tapaa voi käyttää myös, kun bloggaaja saa korvausta siitä, että lisää postaukseensa linkin yrityksen verkkokauppaan tai kertoo esimerkiksi Kiosked-logon välityksellä, mistä tuotteen voi ostaa.

Lisäksi tuotteen arvioinnin yhteydessä kerrotaan esim. suluissa tai ✱-viittauksella:

Saatu blogin kautta yritykseltä X tai
Sain tuotteen lahjaksi/ilmaiseksi/arvioitavaksi/lainaan yritykseltä X tai
Tuote on arvioitu yhteistyössä yrityksen X kanssa

Epämääräisiä ilmauksia, kuten ”osa tuotteista saatu blogin kautta” tai ”postilaatikkoon kolahti tuote X” ei tule käyttää, koska niiden perusteella lukija ei voi tietää, onko kyseessä mainos vai ei.

Tuotteesta kirjoitettaessa viittaus markkinoivaan yritykseen on tehtävä joka kerta, kun tuote mainitaan tai se liittyy muuten olennaisesti postaukseen. Riittävää ei ole, että asiasta on mainittu aikaisemmissa postauksissa.

Kaupallisen sisällön tunnistaminen blogeissa

Haluan aina toimia avoimesti ja rehellisesti. Toivon kovasti, että ette ole joutuneet täällä minun blogissani arvuuttelemaan, mikä on kaupallista sisältöä ja mikä ei. Ajattelin, että kirjoitan auki omat periaatteeni kaupallisen sisällön merkitsemiseen sekä valotan minkälaisia sääntöjä me täällä Anna-lehden blogeissa noudatetaan.

Bloggaajat saavat paljon “ilmaisia” tuotteita. Tapaan sanoa niille, jotka ilmaisevat edes leikillään kadehtivansa minulle tulevia ilmaisia tuotteita, että mikään ei ole ilmaista. En saisi mitään ilmaiseksi, ellen olisi kahdeksan vuoden ajan tehnyt viikottain töitä blogini eteen ja useimmiten ilmaisia tuotteita vastaan joutuu tekemään edes jonkin verran töitä. Hyvin harvoin jätän kokonaan kirjoittamatta tai kuvaamatta saamiani tuotteita.

Osa tuotteista tulee postissa tai lähetillä pyytämättä ja yllättäen, mutta suurin osa tuotteista saapuu vasta, kun olet sanonut olevasi kiinnostunut kokeilemaan jotakin tuotetta ja antanut yhteystietosi sähköpostitse. Tällaiset tuotteet merkitsen kuvan alle näin: *saatu.

Joidenkin tuotteiden tai palveluiden kohdalla on sovittu etukäteen, että niitä vastaan tehdään sisältöä blogiin tai someen tai sekä että. Tällaisten postausten alkuun merkitsen blogissa: Mainos: Tuotemerkki. Lisäksi mainos-tunniste näkyy palkkina postauksen aloituskuvan yläreunassa. Aiemmin kaupallinen sisältö merkittiin Kaupallinen yhteistyö: Tuotemerkki. Aina tämä mainos-merkintä ei siis tarkoita sitä, että raha on liikkunut bloggaajan ja yrityksen välillä.

Yksi mainonnan muoto on myös kaupalliset linkit (affiliate), jotka merkitään postauksen alussa tunnisteella *postaus sisältää kaupallisia linkkejä. Bloggaaja saa kaupallisten linkkien kautta tehdyistä ostoista ennalta määritetyn palkkion, joka on tyypillisesti jokin tietty prosentuaalinen osuus toteutuneesta myynnistä. Itse en ole oikein tykännyt näitä tehdä paria poikkeusta lukuun ottamatta. Tämä tyyli ei vain tunnu minulle sopivalta, ellei tuote tai palvelu ole ihan mielestäni todella hyvä.

Bongaan usein blogeista sisältöä, jonka tiedän olevan jollakin tapaa kaupallista, mutta kaupallisen sisällön tunnistetta ei löydy missään muodossa. Tämä ei ole oikein! Välillä on toki vähän vaikeaa miettiä missä raja kulkee. Hyvin usein kuvissa näkyy jotakin ilmaiseksi saatua, mutta jos kuvissa näkyvät tuotteet eivät liity postauksen sisältöön mitenkään, näissä tapauksissa jätän tuotteet mainitsematta. Silloin kun postauksen sisältö liittyy kuviin, kuten vaikkapa treenipostauksissa, kerron tarkemmin tuotemerkit ja ovatko ne itse hankittuja vai saatuja.

Kaupallisen sisällön tunnistaminen Instagramissa

Instagramissa kaupallisen sisällön bongaaminen on vieläkin vaikeampaa. Joskus postauksiin haluaa merkitä brändin sometilin vähän kuin kunnianosoituksena, vaikka tuote olisi itse ostettu. Useammin tagaaminen on kuitenkin merkki siitä, että tuote on saatu ilmaiseksi ja osoittaa tällä tavoin kiitoksen tuotteen antajalle. Jos sisältö on yhdessä ennalta sovittu, aikataulutettu tai tästä maksetaan, kuvatekstissä lukee yhteistyö.

Instagramin tarinoissa pätee sama linja. Yritysten tagaaminen useimmiten tarkoittaa jonkin asteista yhteistyötä. Jos sisältö on yhdessä suunniteltu ja sovittu tai siitä on maksettu, siitä merkitään selvästi, että kyseessä kaupallinen yhteistyö.

Arvot yhteistöiden takana

Pyrin tekemään yhteistyötä vain sellaisten yritysten kanssa, joiden arvot kohtaavat omieni kanssa. En haluaisi kannustaa ketään ylimääräiseen kuluttamiseen, vaan paremminkin tarjoamaan hyviä vaihtoehtoja tarpeisiin. Tämä ristiriita on aina bloggaamisen kaikessa tekemisessä läsnä. Poden omantunnontuskia uusista treeni- ja ulkoiluvaatteista ja niiden mainostamisesta, vaikka samaan aikaan kuitenkin iloitsen niistä. Suosin laadukkaita ja pitkäikäisiä hankintoja ja pyrin kierrättämään kaiken mahdollisen vaatteista jätteisiin. Kierrätän minulle tarpeettomiksi jääneet vaatteet ja varusteet ensisijaisesti siskoille, ystäville ja äidille, jotka ovat onneksi suurinpiirtein saman kokoisia kuin minä. Valitsen kosmetiikka- ja pesutuotteista mahdollisimman pitkälle ekologiset ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavat vaihtoehdot ja näitä pyrin ensisijaisesti myös mainostamaan.

Totta kai tiedän olevani ristiriitainen ja tunnen tästä piston sydämessäni, mutta pyrin kuitenkin tekemään kaiken mainostamisen mahdollisimman vastuullisesti ja arvoilleni sopivasti.

Yhteistökumppanin valitsemiseen vaikuttaa:

• Tuotteen hinta – Voisinko itse ostaa tuotteen? Saako ostaja rahoilleen vastinetta? Onko tuote laadukas?
• Käytänkö tuotetta oikeasti
• Pidänkö itse aidosti tuotteesta/palvelusta

En siis koskaan mainosta tuotteita, joita en itse käytä tai en ole todennut hyväksi. Olen kuitenkin mainostanut tuotteita tai palveluita, joihin minulla ei olisi varaa, mutta olen mainostanut näitä silti, koska olen kokenut nämä joko oikeasti toimiviksi ja/tai hintansa arvoisiksi. Tästä esimerkkinä vaikkapa kasvohoidot, kalliit kosmetiikkatuotteet ja ulkoiluvaatteet.

Virheitä on tässä matkan varrella tullut tehtyä ja niistä opittua. Täytyy myöntää, että olen joskus tehnyt yhteistyösisältöä puhtaasti rahan takia, mutta nykyään en enää siihen lankea, vaikka kaikki ylimääräinen raha olisi enemmän kuin tervetullutta. Vääristä syistä tehty yhteistyö ei yleensä palvele ketään, päinvastoin. Siksi yhteistyöt vääristä syistä kannattaa jättää tekemättä, se lopulta kääntyy vain itseään vastaan eikä sellaista sisältöä ole edes kiva tehdä.

Tuliko uutta tietoa? Mitä ajatuksia kaupallinen sisältö blogeissa ylipäänsä herättää? Kommentteja, palautetta, ajatuksia – kerro kaikki. 🙂