Kulunut vuosi on ollut haastava, mutta opettavainen. Viime kuukausina olen pohtinut paljon mennyttä ja sitä, mitä kaikkea olen oppinut itsestäni. Tätä vuotta on sävyttänyt harmaan eri vivahteet ja tahmeus, mutta siitä huolimatta en nyt halua enää yhtään pureutua niihin. Haluan tässä postauksessa keskittyä kaikkiin ihaniin hetkiin, joita sain vuoden aikana kokea. Nyt nostan jokaiselta kuukaudelta joitakin muistamisen arvoisia hetkiä. Valitettavasti tuo vuoden ympärillä leijunut harmaus on vaikuttanut myös siihen, että kuvia on normaalia vähemmän.
Tammikuu
Pakkasretki rakkaan kanssa.
Tyttöjen reissu Hotel Rantapuistoon
Helmikuu
Pääsin mukaan Speedo-jengiin ja aloin käymään säännöllisesti uimassa. Uintiharrastus tuli ihan varmasti jäädäkseen.
Perheen omat pipolätkäpelit. Opin vahingossa luistelemaan, kun keskityin luistelemaan kiekon perässä. Vahingossa käännökset ja takaperin luisteleminen alkoi sujua.
Retket ovat olleet tänä vuonna erityisen tärkeitä. Luonnon rauha ja yhdessäolo on ollut juuri sitä mitä olen tarvinnut.
Maaliskuu
Iloitsin juoksusta ja Vauhtisammakko-treeneistä (niin kauan kun sitä kesti). Juoksu tuntui ihanalta ja kunto nousi kohisemalla.
Jukola-projekti starttasi oikein kunnolla ja rakastin suunnistusta heti alusta alkaen.
Kävin esikoisen kanssa kuvattavana Yvette-yhteistyön merkeissä. Kuva: Alice Pittacolo
Huhtikuu
Järjestin Evoken ja Yvetten aamutapahtuman.
Suunnistin elämäni ensimmäistä kertaa radan yksin. Ja rakastin lajia taas hiukan enemmän.
Kävin tyttöjeni kanssa Turussa Caribiassa samalla reissulla, kun edustin Suuntoa ja Evokea juoksumessuilla. Monta kärpästä yhdellä iskulla.
Nämä meidän retket ovat vaan aina yhtä tärkeitä retkiä. Huhtikuulle osui aika monta työhön liittyvää tapahtumaa illoille ja viikonlopuille ja koko kevään pyöri yksin mun harteilla koko Jukola-projektin organisointi. Tähän päälle tietty kaikki muut työt ja arki.
Toukokuu
Sain houkuteltua keskimmäisen tytön mun mukaan suunnistustreeneihin. En halunnut nyt muistella sitä harmautta, mutta kärsin siitä, kun jouduin olemaan niin paljon pois kotoa iltaisin ja viikonloppuisin.
Juostiin Jukola-jengillä Bodom Night ja seuraavana aamuna lensin Ramin kanssa Kreikkaan lepäilemään.
Loma oli ihana!
Toukokuun lopulla pääsin naisten kanssa viikonlopuksi purjehtimaan! Tämäkin oli ihana reissu.
Kesäkuu
Jukola-projektin viimeisissä yhteistreeneissä satoi kaatamalla vettä, mutta treenit olivat ihan älyttömän kivat!
Jos tästä vuodesta tekisi jonkun top 3 listan, niin Jukolan viesti menisi siihen. Aivan mieletön kokemus, joka täytyy kokea vielä uudestaan.
Koko perheen juhannusretki oli myös tosi ihana! Tämäkin täytyy ottaa uusiksi.
Heinäkuu
Ramin pikkuveli meni naimisiin. Juhlat olivat todella kauniit ja kivat!
Opeteltiin Evoken tapahtumassa surffaamaan. Oli ihan sairaan vaikeaa, mutta hauskaa!
Lomailin viikon näiden naurunaamojen ja äitini kanssa purjehtien.
Summer Challenge -seikkailukisa oli tosi hauska kokemus siskon miehen kanssa. Tämän jälkeen jalkaan laitettiin kortisonipiikki.
Elokuu
Toinen kesälomaviikko meni lasten kanssa rannalla, museoissa, serkkujen kanssa hengaillessa ja sukulaisten kanssa juhlien elokuun synttärisankareita. Kuva: veljeni Jaakko
Kävin ystävien kanssa poimimassa mustikoita ja istumassa mättäällä.
Vuoden yksi kohokohdista oli tämä Saariselkä MTB -kisa ja viikonloppu kokonaisuutena. On myös ollut mahtava tutustua Martinaan Evoke-yhteistyön myötä!
Syyskuu
En pysty edes kuvailemaan miten tärkeitä nämä Lapin reissut ovat mulle. Yhdessäolo tuon mun oman mörököllin kanssa, somettomuus ja luonto! Kaikki ihanat asiat yhdistyy.
Lokakuu
Lokakuun, syksyn, talven ja koko elämäni turvasatama. En tiedä mitä tekisin ilman tuota ihmistä.
Marraskuu
Ulkoilu piti mut järjissäni, toi lohtua ja sisältöä elämään.
Joulukuu
Onnistunut joulu, kohentunut vointi, ystävät ja läheiset. Siinä joulukuun tärkeimmät tiivistettynä.
Huh. Olipa tämä kuitenkin tunteikasta. Väkisin puskee monenlaista ajatusta pintaan, mutta yritin viimeiseen asti pitää tämän postauksen positiivisena ja löytäen ne hyvät hetket. Samalla tajuan, miten paljon aikaisemmin olisi pitänyt ymmärtää tehdä muutoksia. Oppivuosi, otetaan tämä sellaisena.
Minkälainen sun vuosi oli? Mitkä on sun vuoden top 3 tapahtumat tai asiat?
Näyttäähän se sun vuosi ihanaltakin <3 Ja nää tällaiset vuodet on niitä,joista myöhemmin sitten ajattelee,että hyvä oli,että tämänkin koin. Tarkoituksen monesti ymmärtää kuitenkin vasta jälkeenpäin.
Muistelin omaa vuottani myös blogiini ja aikamoinenhan se oli tämäkin vuosi..suuria henkilökohtaisia muutoksia,jotka ravistelivat koko pientä maailmaani. Hyvältä tuntuu kuitenkin,olivat tarpeellisia muutoksia.
Voimia ja onnea tulevaan vuoteen 2018!
No eikö näytäkin! <3
Näin se varmasti on ja vaikeudet on juuri niitä, joissa oppii itsestään eniten. Täytyypä nyt vihdoin käydä lukemassa sun postaus. 🙂