Muutama bloggaaja on tehnyt hauskan postauksen siitä, miten Instagram-kuvat ja Instagram-käyttäytyminen on matkan varrella muuttunut. Voit käydä lukemassa viihdyttävät postaukset Artun, Saran ja Henriikan blogeista.
Liityin Instagramiin aika tarkalleen kuusi vuotta sitten, päivälleen 8.11.2011. En ensin ymmärtänyt yhtään, mistä koko sovelluksessa oli kyse. Lisäilin sinne arkisia kuvia ilman mitään kuvatekstejä tai hashtageja. Mulla ei ollut pitkään aikaan yhtään seuraajaa. Hoksasin jossakin vaiheessa, kun mua alettiin seuraamaan, että aijaha, tämä on sosiaalinen media. Tuohon asti olin ajatellut, että sovelluksella voi Hipstamaticin tavoin muokata kuvia ja tallentaa niitä sinne omaan kansioon. Vielä vähän myöhemmin ymmärsin mitä hashtagit oikein ovat ja miten niitä kannattaa käyttää. Vasta paljon myöhemmin opin hyödyntämään Instagramia blogin markkinointikanavana ja erillisenä kuvaportfoliona. Meni useampi vuosi ennen kun sain tuhat seuraajaa täyteen, itse asiassa muistan ihan tarkalleen miten juhlin sataa seuraajaa. Tällä hetkellä seuraajia on peräti yli 8 000! Pidän tätä seuraajamäärää jo todella suurena, sillä vältän helppoja seuraajamäärien keräämistapoja: alastomuus, seksikkyys ja epärealistiset stailatut kuvat.
Aloitin valokuvaamisen joskus kotiäitivuosina, jolloin ostin ensimmäisen järjestelmäkamerani. Rakastin tallentaa arkisia hetkiä ja olenkin tehnyt sitä tuosta alkaen oikeastaan koko ajan tähän päivään saakka. Olen jo useampana vuotena pitänyt Facebookissa 365-kuva-albumia, johon olen tallentanut vuoden jokaisena päivänä yhden kuvan. Instagramin myötä löysin sopivan kanavan valokuvalliseen itseilmaisuun. Muut vastaavia postauksia tehneet ovat naureskelleet omille kuvilleen, mä puolestani olen välillä hämmästellyt, miten oivaltavia ja kivoja hetkiä olen tallentanut. Toki minunkin feedissäni näkyy ajan ilmiöt ja tuon aikaisten puhelimien huonot kamerat. Alussa oli muotia laittaa kovin kontrastisia ja saturoituneita kuvia.
Ennen omien lasteni tuloa Instagram-ikään saatoin julkaista seksikkäitä ja vähäpukeisia kuvia itsestäni. Tuohon aikaan itsetuntoni oli ihan nollissa ja janosin huomiota ja kehuja. Tällä hetkellä periaatteinani on päivittää kuvia, joita lasteni ei tarvitse hävetä. Haluan myös päivittää ihan arkisia ja aitoja kuvia omasta elämästäni, lisäksi tehden päivitykset suomeksi.
Kuvia selatessa muistan selvästi tunnelmat hetkistä, joista kuvat on otettu. Pahimmat paljastelukuvat olen siivonnut profiilista jo aikoja sitten, mutta tuossa tuli yksi hyvin tyypillinen kuva. Laitoin ennen paljon kuvia, joissa olin vatsa paljaana. Pientä myötähäpeää nousee julkaisuja katsoessa, mutta täytyy olla itselleen ymmärtäväinen. Se oli sitä aikaa…
Minkälaisia Instagram-muistoja sinulla on?
Hahah, olin itsekin aivan tumpelo Instagramin käyttäjä sinne liityttyäni. Vuosi taisi olla 2013. En ymmärtänyt koko konseptia lainkaan ja saatoin esimerkiksi laittaa tunnin sisään monta samassa tilanteessa otettua kuvaa. Onneksi aika nopeasti tajusin, että insta ei olekaan ehkä se paras paikka esitellä niitä heilahtaneita baarikuvia… 😀 Nyt vuosia myöhemmin fokus on treenijutuissa ja seuraajia on parisen tuhatta. Tässä selvästi huomaa, että tietynlainen yhtenäisyys kuvien välillä on kyllä tärkeä. Itsekään en paljastelusta tai vastaavista “tehokeinoista” perusta.
Jatkuvaa opettelua ja muutosta tämä some- ja blogimaailma on kyllä. Trendit vaihtuu ja tottumukset muuttuu. Toisaalta ihan hyvä niin, niin pysyy mieli virkeänä. 🙂