Viikko metsänpeikkona – miten likaista oloa sietää?

Luonnossa oleminen on ihanaa. Kuten tiedätte, se lievittää stressiä ja lähes viikon metsässä oleminen tekee niin hyvää. Nyt kotiin tultua vielä ei ole ehtinyt tulla sitä ahdistavaa takaraivossa jatkuvasti jyskyttävää kiireen tunnetta. Luin tänään päiväkahveja hörppiessä ihan kaikessa rauhassa uuden Annan kannesta kanteen kertaakaan vilkaisematta välissä puhelinta. Päätin, että keskityn jatkossa vain yhteen asiaan kerrallaan, enkä ainakaan heti palaa taas siihen multitaskaamiseen.

Vaelluksilla ollaan luonnon armoilla, kuinka ollakaan. Siellä ei ole suihkuja ja saunojakin vain harvassa. Rinkassa ei voi kantaa vaihtovaatteita jokaiselle päivälle. Täytyy siis sietää sitä oloa, joka peseytymättömyydestä tulee. Siedän aika hyvin sitä luonnontilassa olemista ja puroissa peseytymistä. Viikko menee aika helposti ilman kummempia ällötysoloja, tosin tällä reissulla kävimme vaelluksen puolivälissä saunomassa Hannukurussa.

Moni kysyy minulta: “miten peseydytte vaelluksilla?”. Harvemmin kehtaan myöntää asian todellista laitaa. Eihän siellä juurikaan varsinaisesti peseydytä. Koitapa itse huljutella itseäsi jääkylmässä purovedessä tuulen tuivertaessa ja lämpöasteiden ollessa reippaasti kympin alapuolella. Eipä tule huljuteltua. Olenkohan kaiken kaikkiaan kolme kertaa peseytynyt purossa tai lammessa syksyisillä vaellusreissuillamme.

Merinovillakerrasto: Kari Traa *saatu

Se, että huonoa hygieniaa kestää, täytyy olla hyvät varusteet: hengittävä merinovillainen kerrasto, mukavat perinteisen malliset alushousut, miellyttävät ja huomaamattomat urheiluliivit, istuvat ja hengittävät vaellussukat, merinovillaa nekin. Vaihdoin vaellukselle eri paidan, jossa hikoilin ja leirissä puin toiset lämmittävät, “puhtaat”, vaatteet. Yöt nukuin kerrastossa, koska yöt olivat melko viileitä tällä kertaa. Päässä pidin kävellessä joko ohutta buffia, lämmittävämpää pantaa tai kylmemmällä ilmalla merinovillaista pipoa. Ilman päähinettä en pysty olemaan, sillä hiukset lentelee tuulen mukana jatkuvasti silmiin ja suuhun.

Vaelluksella käytän urheiluliivejä. Tällä kertaa mukana oli miellyttävät Kari Traan testivoittaja-urheiluliivit. *saatu

Minulle inhimillisen olon vaelluksilla tekee se, että “pesen” itseni joka päivä kosteuspyyhkeillä, kasvot pesen raikkaalla purovedellä ja lankaan ja pesen hampaat. Siistiytymisen jälkeen laitan dödöä kainaloihin ja vaihdan puhtaat alushousut. Jo nämä tekee ihmeitä.

Vaellusvaatteina ohut Salomonin tekninen urheilupaita sekä tuulenpitävät joustavat housut. *saatu

Mutta täytyy kyllä sanoa, että onpa ihanaa olla kotona shaverin, kunnollisten hiustenhoitotuotteiden, ihonhoitotuotteiden ja rasvapurkkien äärellä. Tänään saunasa käydessäni kuorin ihon kauttaaltaan, ajoin ihokarvat, pesin hiukset hartaudella ja puhdistin ihon huolellisesti. Pesun jälkeen suoritin vielä huolellisen rasvaaminen. Nyt on mahtava fiilis! Toki kävin heti vaelluksen jälkeen kunnolla saunassa ja suihkussa, mutta ei siellä yleisessä suihkussa & saunassa viitsinyt mitään hartaita kauneusrituaaleja suorittaa, enkä ollut ottanut Lappiin mukaan juuri mitään kosmetiikkaa.

Huomenna alkaa arki, mutta minähän olen valmis ja levännyt.

Tuleeko teillä mieleen jotain kysymyksiä vaelluksiin tai vaellusvarusteisiin liittyen?

6 thoughts on “Viikko metsänpeikkona – miten likaista oloa sietää?”

  1. Moi, ootko kirjoittanut jo aikasemmin postausta jossa olis uuden vaeltajan shopping list? Jos ei omista mitään teknistä vaatetta (salitrikoita lukuun ottamatta) omasta takaa, millä pääsis ekalle vaellukselle alkuun?

  2. Likaista oloa ei tarvitse sietää. Aina voi peseytyä. Esim. ottaa erillisen muovipullon mukaan peseytymistä varten ja pestä vähitellen. Tärkeintä on, ettei pesuvesi mene kenenkään juomaveteen. Eli puron varrella peseytyessä pidetään huoli, että pesuvesi imeytyy maastoon, eikä valu suoraan siihen puroon.

    Itse en ole peseytymättä syysvaelluksillakaan. Halusin vain kommentoida, sillä kaverini sai aika ikävän opetuksen juuri vaelluksella siitä, mitä peseytymättömyys aiheuttaa.

    1. En mä ole koskaan kokonaan peseytymättä, käytän kosteuspyyhkeitä ja purovettä. 🙂 Mutta sitä suihkua ei vaellusreiteillä ole ja kunnollista peseytymistä harvemmin pääsee luonnossa toteuttamaan, ellei reitille osu saunoja.

      Kerro toki mitä kaverillesi kävi?

Leave a reply to Ammi Cancel reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *