*Sisältöyhteistyö
Sain ElämysLahjat.fi:ltä lahjakortin SUP-melonnan alkeiskurssille. Lahjakortti oli osoitettu TwentyKnotsin kurssille. Rekisteröidyin samantien lahjakortin saatuani itseni heidän sivuilleen ja varasin paikan heti seuraavalle alkavalle alkeiskurssille. Alkuviikolla kun oli vielä kylmää, niin ajattelin, että aivan sama vaikka tulis kissoja ja koiria taivaalta, niin mä menen vihdoinkin testaamaan SUP-melontaa. SUP on lyhenne sanoista stand up paddling, kyseessä on siis seisten melonta. Mulla kävi tosi hyvä tuuri, koska sunnuntaina oli sininen ja pilvetön taivas. Ihanan helteistä ja aurinkoista. Täydellinen päivä siis tällaiselle ulkoilmalajikokeilulle.
Meri on mulle rakas ja tuttu elementti, olen snoukannut useita vuosia ja luulin olevani rämäpäinen. Noh, olinkin sitten arka tärräjalka alkuksi SUP-laudan päällä.
Olin odottanut SUP-testailua viime kesästä asti, joten roudasin koko perheen Torpanrantaan jo tuntia ennen kurssin alkua.
Vastassa rantsussa oli aurinkoinen Paul, joka piti kurssin. Vajaan tunnin rannassa odoteltuani kokoonnuimme muun porukan kanssa tutustumaan ensin kuivalla maalla välineisiin. Sen jälkeen siirryimme veteen.
Haimme ensin tuntumaa lautaan ja melomiseen polviseisonnassa. Olin tässä vaiheessa vielä tosi itsevarmana, että helppoahan tämä. Harjoiteltiin melontavetoja ja käännöksiä polviseisonnassa ja sen jälkeen noustiin seisaalteen. Mulla meinasi heti alkuun pettää tasapaino. Sitten kun sain tasapainon jotenkin haettua, niin jalat tärräsivät enkä uskaltanut jotenkin rentoutua. Jännitti, että mun reidet hapottaa jo ennen kun varsinainen retki on ehtinyt edes alkaa. Piti käydä pientä psyykkailua itseni kanssa, että sain rentouduttua. Oikeasti lauta on tosi vakaa ja turvallinen, se oli vain mulla se olo. Jotenkin nolotti ja yritin olla tosi coolina. Tunnustin kuitenkin Paulille, että paskajäykkänä tässä näin.
Kävimme melomassa Kuusisaaren ympäri. Poukamasta avonaisemmille vesille päästyä iski taas pikku jännitys päälle. Eihän mua vesi pelota, eikä kaatuminenkaan, mutta mä dorka olin ottanut kännykän retkelle mukaan ilman kunnollista vedenpitävää suojausta. Sehän siinä jänskätti vähän ekstraa. Ensi kerralla en tee samaa virhettä, että voin nauttia hommasta täysillä ja vaikka hypätä kesken kaiken uimaan jos siltä tuntuu.
Melominen oli ihanaa. Sellaista meditatiivista nautiskelua. Neljän kilometrin kierros kesti noin tunnin verran opetteluineen ja levähdystaukoineen. Kierroksen lopuksi jo rupesi valmiiksi harmittamaan kun retki on lopuillaan. Lopuksi vielä venyttelimme laudan päällä. Tässä vaiheessa aloin olla jo ihan kaveri laudan kanssa. Onneksi alkeiskurssi sisältää yhden tunnin lautavuokran toisena päivänä. Pakko päästä pian taas melomaan. Tuollainen olisi ihana esimerkiksi mökille. Voisin kuvitella, että lapsetkin tykkäävät tästä. Pitää viedä heidätkin testaamaan.
Nythän se kesä alkoi, ihan oikeaan aikaan. Neljä päivää lomaan! Voitte olla varmoja, ettei tämä jäänyt ainoaksi SUP-retkeksi tänä kesänä. 🙂 Suosittelen siis lämpimästi kokeilemaan.
Elämyslahjojen vesielämyksiä voi ostaa täältä.
Erikoinen laji, mutta kiinnostava kyllä, haluaisin joskus kokeilla. Putosko kekään laudalta veteen?
Tuo oli kyllä kivaa. Ei kukaan pudonnut. Itse olisin halunnut hypätä uimaan, mutta kännykkä… :/ 😀
Mun olisi tarkoitus mennä testaamaan Suppausta ja jännittävää just et pysynkö pystyssä! Toisaalta ei se veteen toipuminen silloin pelota mut joessa on virtauksia ni jos se vaikeuttaa laudalle takaisin pääsyä 😛 No eiköhän ohjaaja pidä meistä huolta! Innolla kuitenkin odotan 🙂
Pysyt varmasti. 🙂 Pitää vaan olla sopivan rentona. 🙂
Tuo näyttää kyllä niin kivalta, pitänee varmaan itsekin kokeilla. Mua pelottais enemmän siinä veteen putoamisessa se, että se vesi on ihan törkyisen kylmää 🙂 Ja miks mä en ole yllättynyt tosta sun kännykän mukaan otosta 😀 😀
Mennään yhdessä. 🙂
😀 😀 Hehe. Mä oon mä.