Mitä mun arkeen kuuluu? Muutakin kuin yhtäkkisiä avoimuuspuuskia ja pohdintoja? 😀
Suihkun, aamukahvin ja meilien luvun jälkeen jo irtosi väkinäinen hymy. Hymystä voi syyttää vieressä istuvaa työkaveriani ja rakasta ystävääni. Oikeasti. Ihan mielettömän ihanaa, että työkaverina on ystävä. Hänen kanssa saa nauraa työpäivän aikana ihan kippurassa ja välillä myös itkeä tyrskiä olkaa vasten (ja tehdä niitä töitä vierekkäin ja turpa kiinni myös iso osa ajasta, uskoo ken tahtoo 🙂 ).
Tiistaina sain itseni aamulla salille ennen töitä. Heti sen motivaatiopuutosmurinan jälkeen. Ajattelin heti kokeilla miltä se taas tuntuu. Ja kivaahan se oli. Treenasin pitkästä aikaa kerralla kaikki lihasryhmät. Ei mitenkään ehkä järkevää, mutta väliäkö sillä. Mukavaa oli ja hiki lensi.
Joo! On nolo. Se on ihan aito belfie. Mut hei, mä tajusin tuon treenin jälkeen, että jaksan edelleen tehdä samoilla painoilla ja mun ulkonäkö omassa mielessä näytti tuon treenin jälkeen samalta kuin ennen.
Sain muuten tuona päivänä asiakkaalta kortin ja shampanjapullon kiitoksena hyvästä asiakaspalvelusta! 🙂 Tuli ihan älyttömän hyvä mieli!
Mulla on uudet addut. <3 Ei lasketa monennetko. Mieskin taisi kuittailla mulle kenkien lukumäärästä, mutta osti itselleenkin tasoitukseksi ZX Fluxit.
Keskiviikkoiltana tein tytöille kasvohoidot. Jännä juttu, että jokainen nukahti tuon käsittelyn jälkene sänkyynsä ilman mitään venkoilua. Rakkaat! Kaikista rakkaimmat!
Ihanaa loppuviikkoa! Nautitaan jokaisesta päivästä!
Oon lukenut sun blogia jonkin aikaa, ja ihan vaan siksi, kun sulla on aika samalainen tilanne, kun mulla. On perhettä, töitä ja pitäis ehtiä vielä treenata. Ja sitten sulla on ihan sellasia normaaleita arkisia juttuja blogissasi. Mut mua kiinnostais tietää, minkälaista ruokavaliota noudatat, että oot tuossa kunnossa. Eli syötkö ihan normi kotiruokaa, johon kuuluu perunaa ja leipää ja herkuttelua?
Oon joskus tehnyt jotain ruokapostauksia, mutta mä koen ne itse tosi tylsiksi, niin ei ole tullut toteutettua useammin. Mä syön ihan tavallista kotiruokaa, sitä samaa kuin lapsetkin. Voisin yhdistää tämän ruokapuolen tuohon toisen kommentoijan toivomaan treenaa kanssani -postaussarjaan. 🙂
Pakonomainen tarve liikkumiseen ja liikkumattomuudesta syntyvä henkinen pahoinvointi ovat surullisia ilmiöitä, joita julkinen bloggaaminen näyttäisi vahvistavan. Älä epäröi uskaltaa ottaa taukoa liikkumiseen, kestät sen varmasti.
Samaa mieltä sun kanssa. Olenkin ottanut tässä kevään ja kesän paljon iisimmin. Tuli talvella puntattua oikein huolella ja juoksukoulun aikataulutetut ohjelmat sitoivat. Ehä nyt on vain aika hölläillä. 🙂
Kiitos rohkaisusta!