Syyskauden aikana juoksin tosi vähän. En oikeastaan ollenkaan, jos kilometrejä katsoo. Maratonin jälkeen juoksut jotenkin vaan jäi, vaikka olin juoksusta ihan hurmoksessa. Koko ajan muistuttelin itseäni, että muista juosta, ettei se kunto mene hukkaan. Hukkaan se silti vähän meni, koska eilisellä lenkillä tuntui, että taas pitää aloittaa alusta. Ei tietenkään ihan alusta alusta, mutta se tylsä pohjatyö pitää taas tehdä kärsivällisesti. Pohjatyöllä tarkoitan hitaita, pitkiä ja matalasykkeisiä lenkkejä, joilla saa peruskuntoa kohotettua. Eilisen lenkin vauhti oli hidas (6’31 min/km), mutta keskisyke siltikin 142. Kymmenen pykälää alempana olis jo aika hyvä.
Sitten kun peruskestävyyskunto on saatu parempaan kuosiin, niin voi ruveta päästelemään ja hakemaan vauhtia. Se on se paras osuus.
Eilinen lenkki oli aika kiva. Kerrankin maltoin juosta hitaasti. Sitä auttoi mun alkumatkan lenkkikaveri, joka pyöräili mun rinnalla ja höpötti taukoamatta. Neljän kilometrin jälkeen vein höpöttelevän tytön kotiin ja jatkoin vielä melkein kaksi tuntia juoksemista. Kirin ihan vähän vauhtia yksin juostessa, mutta vauhdin pitämisessä jeesasi taas se sama Spotifyn soittolista. Ei edelleenkään mitään mun musiikkia, mutta tempoltaan hitaaseen juoksuun sopivaa.
Loppumatkasta olin luonnollisesti aika väsynyt eikä jalkapäivästä ollut kuin yksi päivä väliä, joten erityisesti takapuoli kirraa tällä hetkellä.
Illalla olin vielä reipas ja venyttelin jalat tosi huolellisesti.
Kyllä se tästä. Tästä tulee juoksun vuosi! Toivottavasti jalat pysyy kunnossa.
Mä jotenkin uskon, että saavutat vanhan pk-kunnon tosi nopeasti! Kroppa tottuu äkkiä, kun herää muistamaan viime kesän. Ei sun kunto kuitenkaan ole mihinkään laskenut, siellä se on, sie vaan nyt herättelet sen 🙂
Tsemppiä juoksun vuodelle <3
Kyllä mäkin siihen uskon, olenhan mä tehnyt sen muutaman kerran ennenkin. Talvella pk-kunto väkisinkin vähän häviää, koska ei pitkät lenkit houkuttele pakkasessa.
Kiitos! <3
Ihailen kovasti sinnikkyyttäsi juoksun suhteen. Itselläkin juoksu jäi lähes olemattomiin. Puolikkaita vasta vedellyt. Ja mmun ongelma on just korkeat sykkeet. Nyt ois aika (ja hyvät kelit) treenata just noita hitaita. Mut entä ku ne on melkei kävelyä, haittaakse?
Se ei haittaa yhtään! Jostakin pitää aloittaa ja sitä parempi mitä orjallisemmin sen kunnon kasvattaa – se kyllä palkitsee, kun pohjatyöt tekee hyvin!
Hyvän lenkin oot juossut! Ja oli muuten hyvä juttu sinusta FitBodyssa. Ostin lehden ihan sen takia 🙂 Oon miettinyt että jännä kun siinä jutussakin kerroit juoksun olevan sun päälaji, mutta silti oot tehnyt nyt lähinnä punttitreeniä. Uskon kyllä että hyvä jalkavoima parantaa tuloksia. Olisi kiva kuulla, millaisella ohjelmalla ja viikkokilsoilla meinaat nyt treenata. Milloin paljastat, mihin kisaan tähtäät? 🙂
Kiitos hienosta blogista ja inspiroivista jutuista! Taidan olla fani 😀
Hehe, pieni ristiriita. Olen henkisesti enemmän juoksija kuin salitreenaaja, vaikka sitten kuitenkin treenaan enimmäkseen salilla. Juoksu on se mun rakkaus, mutta jalat oireilee sen verran herkästi ehkä teknisten puutteiden vuoksi, niin on täytynyt juosta vähän vähemmän, että pääsen ehjänä aina kisakuntoon.
Ohjelma ei ole vielä ihan tarkentunut enkä kisoja ole vielä lyönyt lukkoon. Helsinki City Runille olen perinteisesti ilmoittautunut eikä kauden päätavoitekaan ole vielä selvä. 😀 Ensin tuo 5 km Winter Run ja sitten lisää. 🙂
Kiitos itsellesi! 🙂 Ilman lukijoita tätä ei jaksaisi tehdä.
Tykkään kovasti sun blogista ja oon sitä pitkään seurannut. Oon saanut siitä hyviä vinkkejä omaan juoksuharrastukseen. Ostinkin samat juoksulenkkarit ku sulla ja ne osoittutuivatkin tosi hyviksi eli kiitos siitä. Nyt täytyisi ostaa uusi sykemittari et olisko sulla tai jollain jotain hyvää suositella, nykyinen on Polarin mittari, mutta nyt se alkaa olla jo loppuun kulunut…
Kiva kuulla, kiitos! 🙂
Mulla on tällä hetkellä Suunnon Ambit S2 käytössä ja olen ollut siihen tosi tyytyväinen. Sitä ennen mulla oli Garmin Forerunner 610, josta tykkäsin myös tosi paljon. Garminilla taitaa olla halvempia hyviä mittareita myös, jotka on ihan omiaan juoksutreeneihin, koska ne mittaa matkaa ja vauhtia.
Mulla on ihan luonnostaan korkeat sykkeet enkä saa niitä matalemmiksi millään. Ja peruskunto on tällähetkellä todella hyvä. Hämmentää aina kun ammattilaiset sanoo et pitäisi juosta (mulle aivan hullun) alhaisilla sykkeillä mikä tarkoittaisi mun kohdalla sitten lähinnä kävelyä.150 on vielä aivan normaali mulle ja se on vauhti joka tuntuu mukavalta ja jolla jaksan pitkään. 140 on jo todella matala ja pääsin tohon kun juoksuvauhti oli 7.15min/km 🙂
Sykerajathan on yksilöllisiä. Jos toinen pystyy juoksemaan keskisykkeellä 120 ihan hyvääkin vauhtia, niin toinen vetää samaa vauhtia hengästymättä 145 keskisykkeellä. Ei näitä oikein voi verrata. 🙂
Oon sillon tällön seuraillu sun blogia nimenomaan tuon juoksuharrastuksen takia 🙂 Oon itse aloittanut oäämäärätietoisemman juoksemisen tammikuussa 2013 ja viime kesänä juoksin jo monet puolikkaat. Nyt viime marraskuussa mulla tuli jalkaan bakerin kysta ja olin melkein 3kk juoksematta/tekemättä yhtään mitään. Nyt oon aloittanu taas juoksemisen ja juostessa on ahdistanut se, että se ei oo tuntunu siltä miltä se tuntui 3kk sitten – vapauttavalta/ihanalta/ voimaannuttavalta. Luulin jo että se tuskainen hengitys ja raskas askel, on ollut enemmän henkistä (pelkoa siitä, että kohta taas sattuu) kuin fyysistä, mutta kun luin tän sun postauksen peruskesävyyskunnon palauttamisesta hitailla lenkeillä, niin johan lamppu sytty! Sehän tässä on ehtinyt kuukausien aikana täysin romuttua, ja sen takia juoksu ei oo meinannu luistaa; pää menis samalla vauhdilla kun aina ennenkin, mutta kunto ei. Ihanaa että aina oppii jotain uutta! 🙂
Tuo peruskestävyyskunnon rakentaminen vaatii kärsivällisyyttä, varsinkin kun on kokenut oman huippukuntonsa aiemmin. Tekis mieli päästellä, mutta eihän se hyvältä tunnu, jos pohjat ei ole kunnossa. Mutta hienoa, että olet blogin kautta oivaltanut jotakin uutta. Ihan huippua!
Tsemppiä juoksuihin!