Olimme eilen miehen kanssa sopineet, että lähdemme töiden jälkeen salille. Tulimme kotiin vasta puoli kahdeksan aikaan. Kun saimme syötyä ja vähän levähdettyä, kello oli yhtäkkiä jo puoli yhdeksän. Olisi niin tehnyt mieli vain vaihtaa kotiverkkarit päälle ja ruveta katsoon telkkaria, mutta mies nousi reippaana ylös ja rupesi pakkaamaan salikassia. “Nyt mennään!” Mies ehdotti, että hän menisi yksin, mutta eihän se käy. Ärsyttäisi katsoa, kun toinen tulee freesinä ja hyväntuulisena salilta kotiin, joten pakkasin omankin kassin ja lähdettiin. Yleensä viimeistään salin parkkiksella on sellainen olo, että “jesss nyt treenataan”, mutta eilen ajatus treenistä lähinnä ärsytti. Tuo lonkkakin oli ärsyttävästi kipuillut koko päivän. Sanoin miehelle, että menen crosstrainerin viereen lattialle ottaan päikkärit. Mutta kuten yleensä tällaisissa tilanteissa, niin eilenkin, treeni onnistui tosi hyvin. Yleensä juuri silloin treeni sujuu, kun sitä vähiten odottaa. Oli mulla ollut treenitaukoakin, joten senkin vuoksi energiaa oli erityisen paljon. Tämän tarinan tarkoitus oli kertoa, että treenaaminen kannattaa aina! Mene sinne salille ja tee edes jotain, vaikkei huvittaisi! Kyllä se siitä lähtee ja vaikkei aina lähtisikään, niin kyllä siitä lopulta ainakin hyvä olo tulee.
10 min crosstrainer
3 x 20 jalkaprässi
3 x 20 vatsarutistus Bosun päällä + levypaino
3 x 15 pohkeet istuen
3 x 15 jalkojen ja lantion nosto selinmakuulla
3 x 15 hauiskääntö (4 kg! 😀 )
3 x 15 ranskalainen punnerrus (4 kg)
3 x 15 smith-kyykky
3 x 15 selänojennus
3 x 15 kylkirutistukset selkäpenkissä
10 min soutua
Treeniin meni aikaa vajaa tunti.
On ollut kyllä ihan superluksusta, kun lapset eivät ole kotona. Koti pysyy siistinä ja on aikaa olla miehen kanssa. Saa tehdä töitäkin ihan rauhassa ja blogata aamulla ja vielä juosta töihin, kun ei tarvitse kiirehtiä töistä päiväkodille hakemaan lapsia.
Eilinen oli kaikin puolin aika huono päivä. Tämä päivä on hyvä päivä, koska tänään on palkkapäivä, juosksen töihin ja illalla menen rakkaiden ystävien kanssa ulos syömään! Niin, eikä lonkka tunnu tänä aamuna kipeältä!
Laita vielä jälkifiilistelynä pari kuvaa mereltä, jooko?! 🙂
Voisin laittaa, kunhan kerkeän istumaan koneelle pidemmäksi ajaksi. 🙂
Oot kyllä reipas! Ja kiitos motivaatiosta, sitä tarvitaan! 🙂
Kiva, jos sitä täältä saa! 🙂
Mulla yleensä käy just noin, että lähtiessä esim. lenkille huikkaan miehelleni, että: “Tuun takaisin pian, koska nyt on sellanen fiilis, että tänään ei kulje ollenkaan!” Yleensä sit sellasina päivinä kulkeekin niin maailman parhaiten. Välillä on vaan niin mukava olla väärässä!
Jännä juttu, mutta niinku sanoit, positiivinen yllätys noin päin. 🙂
Mitä objektiviijä sulla on muuten kamerassa? Selasin sun postauksia ja upeita purjehduskuvia!
Mulla on kaksi linssiä käytössä: Sigman 50 mm 1.4 ja Canonin 16-35 mm 2.8 L USM.
Kiitos kuvakehuista! 🙂
Mulle kävi eilen ihan samalla tavalla.. Päivällä ei huvittanut lähtee lenkille ja lykkäsin sitä vaan kokoajan. Katoin, että no nyt rupee satamaankin kohta, että ei kyllä kannata lähteä enää. Huomasin, ettei sadakaan ja lähdin vähän ennen kasia ja mietin, että sykkeet on varmaa jossain pilvissä eikä juoksu kulje.. Olin niiin väärässä! 😀 Koko matkan ajan sato pienen pientä tihkusadetta, muttei sillä ollu väliä ja sain kunnon flow-tilan ja juoksu kulki ku unelma!! Jee! Tunnin verran sitte pistelin menemään 🙂
Oi ihanaa! Mäkin haluan taas nauttia juoksemisesta, toivottavasti jalat tulee nopsaa kuntoon.