Tänään on ollut vuoristoratapäivä. Aamu alkoi hyvissä tunnelmissa. Olin nukkunut aika hyvin, heräsin yöllä vain kerran. Kipu oli aamulla aiva siedettävää. Keitin kahvit ja herättelin perheen aamupalalle. Kipu hyökkäsi kuitenkin takavasemmalta ja otin siihen Panacodin. Melkein heti sen ottamisen jälkeen se tulikin samaa tietä pois. Mies pesi lavuaarissa mun hiukset, jonka jälkeen piti kerätä voimia suihkuunmenoa varten. Sain käytyä suihkussa ilman isompaa draamaa. Äiti päivysti Skypessä sen aikaa.
Hiukset pesty, suihkussa käyty ja vaatteet päällä. Voitto!
Kohta sainkin veljen mun seuraksi ja lähdimme yhdessä käymään Omasairaalassa fysioterapiassa. Fysioterapiassa sain yhden aioan liikkeen, jota voin/saan harjoitella tässä vaiheessa ja se on käden suoristus ja koukistus vartalon myötäisesti. Muuta en saa tehdä, vaikka pystyiisin. Täytyy antaa rustolle aikaa arpeutua. Eli kärsivällisyyttä tarvitaan. Nyt mun pitää muutenkin vain leväyä siihen asti, ettei ole enää lainkaan kipua ja että voin jättää kipulääkkeet ottamatta.
Sairaalalta sain toisen lääkkeen Panacodin tilalle. Sit apteekin kautta kotiin. Huh, olin ihan poikki ja kipeä tuon reissun jälkeen, eli lepoa tässä todella tarvitaan.
Saattaja ja seuranpitäjä
Veljen laittamassa ponnarissa liikenteessä
Uusi resepti kourassa
Tässä menikin sitten tässä. Ihana Sarpukka tuli viihdyttämään mua/meitä vielä illalla.
Sarin lähdettyä mulle tuli ongelma ja mies ei ollut vielä tullut kotiin. Hahaha. Meinas mennä hermot. Nyt naurattaa ja tuon tilanteen jälkeen mies avasi kotioven.
http://www.youtube.com/watch?v=qNdH-2hxvCY
Voi raasua! <3 😉 Ei mut on toi varmasti hankalaa elää "yksikätisenä", kun on tottunut että molemmat kädet on pelissä mukana! Nyt vaan kärsivällisyyttä ja tsemppiä, kyllä se siitä!!
Mua naurattaa tuo mun kiukunpurkaus. 😀
Kiitos, kärsivällisyyttä tässä opettelen.
Voi hitsi :S niiin ärsyttää sun puolesta toi käsi.. mut tsemppiä! Onneks kevät on tulossa, se piristää eiks vaan 🙂
Kevät piristää kyllä ja kyllähän tämä käsi koko ajan paranee, että turha mun on masentua. 🙂