Ruuhkavuodet. Oletteko kuulleet tätä sanaa? Mä ennen hymähdin huvittuneesti tuolle sanalle. Tekemällä tehty sana, ajattelin. Nyt tuntuu, että mä olen keskellä näitä kuuluisia vuosia. Lapsilla koulua, päiväkotia, harrastuksia, läksyjä. Minulla vanhempana kasvatusvastuu, huoli, huolenpito, arjenpyöritys, työt, miehen työt, töiden yhteensovitus, omat harrastukset… Tässä on monta palasta sovitettavaksi kalenteripalapeliin. Kuulostaako tutulta? En halua valittaa, en todellakaan, mutta välillä tuntuu, että jostakin päästä pitäis löysätä. Välillä mietin, että onko tässä blogissakaan mitään järkeä. Olisi kiinnostavaa tietää, miksi joku lukee tätä? Kuka lukee? Mulla ei ole mitään kummempaa sanomaa julistettavana. Mä vain olen ja elän ja jauhan siitä.
Jauhanpa sitten taas.
Maanantaina menimme lasten kanssa uimaan. Lapset pulikoivat ja mä venyttelin. Odotan sitä aikaa, kun voin jättää lapset keskenään uimaan ja itse voin sillä välin uida matkaa. Mulla on ikävä uimista, siis ihan oikeaa uimista. Joskus kävin viikottain uimassa. Nykyisin uimareissut on mulle venyttelyhetkiä, mä nimittäin aina venyttelen vedessä samalla kun vahdin lapsia. Voisi sitä ajan huonomminkin käyttää. Tuo on aika rentouttavaa saunoineen kaikkineen.
Sanoin lapsille, että lähdemme uimaan heti kun läksyt on tehty. Joku oli aika tohkeissaan lähdössä uimaan.
Tiistai-ilta meni sykkiessä ympäri Tapiolaa. Kotiin päästyä tein lapsille iltapalan ja -pesut ja nukahdin sohvalle.
Tänä aamuna juoksin taas siskon kanssa töihin. Juoksu oli tahmaista ja takkuista. Heti herätessä päässä jyskytti, vaihteeksi. Ajattelin, että juoksu helpottaa, mutta ei ihan, pahensi vain. Onneksi mulla oli tälle aamupäivälle hieronta-aika varattuna. Tein töitä hetken ja menin hierontaan. Hieronta sattui tällä kertaa tosi paljon. Mulla on kallonpohjalihakset aivan hirveessä jumissa. En edes tajua miten ne on niin jumiin mennyt. Hieroja kehoitti jälleen mua kääntymään osteopaatin puoleen. Hiertonta tuntui alkuun auttavan, mutta työpisteelle kävellessä jyskytys alkoi uudestaan ihan hirveänä. Oksetti ja päässä kirjaimellisesti jyskytti. Sarpukka ja Marse kehoitti poistumaan paikalta, mutta mä en luovuttanut. En vain voi olla töistä pois päänsäryn takia, ellei se vie toimintakykyä kokonaan. Join litran vettä ja nappasin kaksi särkylääkettä, jonka jälkeen olo rupesi vähitellen helpottamaan. Särky hävisi lounaan jälkeen ihan kokonaan ja olo oli suorastaan auvoisa. Lounaan jälkeen vasta pääsin kunnolla vauhtiin, joten tein vähän pidemmän työpäivän. En ollut aamulla pakannut reppuun takkia, joten mun oli juostava myös töistä kotiin. Pelkäsin, että päänsärky alkaa uudestaan tai jalat hapottaa, mutta onneksi olin väärässä. Juoksu kulki kivan leppoisasti.
Kotona lapset olivat jo iltapalapöydässä, mies lähti läpsystä pelaamaan kiekkoa. Jumpattiin lasten kanssa vähän ennen iltapalaa ja nukkumaanmenoa. Mä seisoin päälläni ja lapset tekivät siltoja.
Juoksu töihin
Matka: 8 km
Kesto: 53 min
Syke: keski – 146 bpm, max – 162 bpm
Kalorit: 380 kcal
Juoksu töistä kotiin
Matka: 8 km
Kesto: 49 min
Syke: keski – 150 bpm, max – 174 bpm
Kalorit: 382 kcal
Mä luen ahkerasti tätä blogia.
Inspiroit mua valtavasti sellaisina päivinä kun ei liikunta maistuisi ja tekisi mieli jäädä sohvalle. Jos ei muuta niin kahvakuula heiluu kotona.
Ja on kiva välillä nähdä kuvissa niitä maisemia joissa itse asui lapsena ja jonne nyt olisi suunta takaisin.
Aurinkoista viikkoa sinne.
Meikäläiselle tämä blogi antaa potkua kun arki tuntuu liian kiireiseltä. Itse olen myös intohiminen liikunnan harrastaja ja tuo endorfiini on meikäläisellekin kuin huumetta. Jaksan aina ihmetellä miten hyvin saat organisoitua perheen, työt ja harrastukset. Itsellä ei vielä perhettä ole, mutta joskus lähitulevaisuudessa näin tulee toivottavasti olemaan ja toivoisin että osaisin sitten joskus itsekin järjestellä arkeni noin tehokkasti. Jatka vain näiden arkielämän kiemuroiden setvimistä, tämä lukija ainakin pysyy menossa mukana:)
luen sun blogia koska …
ihailen kykyäsi huolehtia perheestäsi, työstäsi ,arjesta ja samalla ottaa sitä kuuluisaa omaa aikaa liikkumiseen…ruuhkavuodet on Waikea yhtälö, mutta siitä selviää ! nim merkillä kokemusta on, tosin vain yhden lapsen yh…
joten luovu jostain muusta kuin tästä blogista, jooko !
Luen blogiasi koska juuri tolla ”tavallisuudella” sä olet niin uskomaton. Lapset, työ, liikunta ja elämä johono kuuluu niin hyviä kuin huonoja hetkiä, ja ne myönnetään. Lisäksi sulla on omasta mielestäni (teksteistä päätellen) hyvä ote elämään ja rento suhde esimerkiksi niin syömiseen kuin liikuntaankin. Ei maailma kuole herkuttelusta, eikä kuntokaan pilalle mene, ellei sitä tee joka päivä toistuvasti. Monen pitäisi ottaa susta mallia! 🙂
Luen blogiasi koska olet niin aito. Saan treeneistäsi potkua myös omaan treeniin, ja tykkään blogin valokuvista ja rehellisestä arjen kuvauksesta.
Luen blogiasi sen takia, kun itse elän samoja ruuhkavuosia ja samat asiat askarruttaa. Lapset, mies, koti, työ ja harrastukset. On mukava/helpottavaa huomata, että se on toisillakin ihan samanlaista. Vertaistukea verkossa. Kiitos siitä.
Kuten jo aiemmin kommentoin, oot esikuva varmasti monelle! Itelläni ei ole lapsia (vielä), mutta sä luot uskoa siihen, että ei oma aika ja liikunta lopu siihen, kun pyörittää perhettä! Sä oot niin ihailtavan tavallinen, sporttinen ja sun nerokas tapa viedä arkea eteenpäin on kannustavaa! Jatka samaan malliin 😉 Tää on yks mun lemppariblogeja!! 🙂
Voi miten valloittava kuva tuo ensimmäinen!! 🙂 ja rouva on aika timmissä kunnossa 😀
Minäkin luen tätä erityisesti vertaistuen ja motivaation vuoksi. Kun näkee että joku muukin ruuhkavuosia elävä saa mahdutettua aikatauluunsa aktiivisen urheiluharrastuksen, saa uskoa omaankin ehtimiseen. Lisäksi täältä saa aina motivaatiota lähteä lenkille.
Ihan ehdoton suosikkini blogeista.Jaksaa jaksaa bloggata vaan jatkossakin joohan !?
Niin..ja vielä haluun lisätä, että luen blogiasi joka päivä, vaikka elämäntilanteeni onkin erilainen suhun verrattuna. Älä lopeta, pliis. Vaan kirjottele rennolla otteella niin ku tähänkin asti. 🙂
Älä lopeta blogia! Tykkään niin kovasti lukea normi elämästä ja liikunnasta. 🙂
Laitoin jo sähköpostiakin mutta vielä tänne:
Sun blogi on aivan huippu! Ihania kuvia, hyviä juttuja ja loistavia treenivinkkejä.
Mut hei, eihän kukaan voi päästä tollaseen asentoon:)
Luen blogiasi, koska minua kiinnostaa se, miten traanaat. Tämän lisäksi pidän hurjasti tavastasi kirjoittaa elämästä 🙂
En osaa eritellä, miksi luen blogiasi, mutta jotenkin kokonaisuus on erityisen koukuttava. Jaksan ihmetellä jaksamistasi ja tsemppihenkeäsi melkein asiassa kuin asiassa. Kuka perheenäiti juoksee töihin ja takas ja seisoo illalla päällään!? 🙂
Toivottavasti bloggailuintoa riittää, minä nautin teksteistäsi, vaikka olenkin laiska kommentaattori.
– P
Yksi syy lukea blogiasi on sen aitous. Monessa blogissa kaikki tuntuu niin “täydelliseltä”. Toivon, että itsekin tulevaisuudessa pystyisin noin hyvin yhdistämään työn, perheen ja harrastukset. Lisäksi täältä saa hyvää treenimotivaatiota, kiitos siitä 🙂 nyt lenkille!
Kirjotuksesi ovat aivan ihania, tykkään rennosta ottestasi ja olen itsekekkin kova liikkumaan, inspiroit vain niin monia! Ja varsinkin tykkään kun laitat paljon kuvia, voisin toivoa vielä lisää ruokakuvia ja jos kertoisit miten olet noin hyvässä kunnossa?
En itseasiassa ees tiiä miten jäin tätä lukemaan.. taisin alottaa lukemalla purjehduspostauksia joskus ja sitte aloin kahmimaan enemmän vanhoja postauksia ja jäin sille tielle 😀 Myöhemmin tästä on tullu kiva vinkki- ja motivaatioblogi! Haluun omaksua terveellisen ja liikunnallisen elämäntavan jo nyt melko nuorena, sillä minkä nuorena oppii sen vanhana taitaa 🙂 Se on oikeestaan vienyt mut jo mennessään, kun oon huomannut miten paljon paremmin voin ja jaksan arjessa ja urheillessa. Maanantaina kelasin, että “tänään taidan pitää lepopäivän”.. Tulin lukemaa sun postauksen, jossa kerroit tehnees pitkästä aikaa kunnon salitreenin tuntiin ja arvaa mitä – alle tunti niin meitsi oli jo treenaamassa 😀 samalla periaatteella, osittain samoja ja osittain eri liikkeitä. Mieti vähän!! Se yks postaus ja sait mut liikkeelle.. Ei sillä, että mua tarttis kauheesti pakottaa urheilemaan, mut niin huikee “tota pitää kokeilla, mäki tahon” -fiilis tuli, että treenikuteet niskaa ja menoks!
Se on yks painavimmista syistä miksi tätä luen. Myös sun tapa kirjottaa/aihe on kiva ja kuvistakin tykkään 🙂 Siinäpä “lyhyesti” ne syyt.
Aito ja elämänmakuinen blogi. Siksi luen. Neiti ekaluokkalainen istuu sylissäni ja totesi tyttäresi kuvan kohdalla, että “tuolla tytöllä on sama Ossi-kirja, kuin meillä…mutta ne on jo vähän pidemmällä.”
Voi ei, et saa lopettaa.
Sun ansiosta musta tullu himo urheilija.Perheen, työn ja liikunnan yhdistäminen on haastd mut sulta oon oppinu myös sen että voi ottaa ihan rennosti jos liikkumaan ei syystä tai toisesta pääse eikä siitä kannata lannistua.
Mä oon löytäny liikunnasta riemun sun ansiosta.
Oot tosi taitava kuvaaja, senki takia tykkään.
… kirjoitustyylisi tempaa mukaansa.
… olet aito.
… sulla on sekä hyviä, että hionoja päiviä, etkä peittele niitä.
… arkesi on lähellä omaani.
… sulla on suuri sydän.
… olet urheiluhullu.
… olet äiti.
Ethän lopeta, ethän!!!
ps. Itse asiassa sua on kiittäminen siitä, että uskaltauduin avata omia ajatuksiani blogin muodossa.
En tiedä muistatko,mutta joskus kirjoitin kommenttiboksiisi,että olet saanu minut harkitsemaan oman blogin perustamista. Kannustit tarttumaan toimeen ja sain kuin sainkin aloitettua! Sinun blogisi on ennen kaikkea aito. ja inspiroiva!
Minä luen 🙂 Toinen perheellinen urheiluhullu, jolla on aina kiire, mutta saa kiireestä positiivista potkua elämään. Hyvin sä vedät, kiitos blogista!
Sä kirjoitat hyvin, sun blogi on aito ja rehellinen ja kuvasi on ihania.
Olen itsekin tällä viikolla miettinyt näitä päällä olevia ruuhkavuosia. Olo on kuin hamsterilla, kun päivä toisensa jälkeen on ohjelmoitu koti-päiväkoti-työ -akselilla ja siihen totta kai harrastukset ja kaikki muut pakolliset työt ja menot päälle. Kiire on kurja tunne, kun se on jatkuvasti päällimmäinen ajatus. Mietiskelin, että samat asiat ja ehkä enemmänkin saisi varmasti tehtyä ilman tuota kiireen tunnettakin?
Mutta toisaalta, tämä vaihe kuuluu tähän ikään ja joskus varmastikin vielä kaiholla muistelemme näitäkin hetkiä 🙂
On ihanaa lukea blogiasi, koska saan tästä (jonkun edellä jo kommentoineen tavoin) ihanaa vertaistukea. Meidänkin huushollissa arkirumba pyörii töiden, kotitöiden, kahden kouluikäisen lapsen harrastusten jne. ympärillä. Palapelinne kuulostaa kovin tutulta.. Kaiken ohella yritän ehtiä endorfiinihimossani liikkumaankin (salia, pumppia ja juoksua).
Tarjoat liikuntainspiraatiooni hyvän esimerkin, sillä innoittamanasi _juoksin_ eilen aamulla 8 km matkan töihin!! En todellakaan ole mikään aamuihminen, mutta tajusin, että aiemmat perusteluni tavaroiden kuskaamisen hankaluudesta kaatuivat siihen, että mieshän menee lähes joka päivä ihan lähinurkille omalle konttorilleen eli kassi vain hänen mukaansa 🙂 Teen saman toistekin, niin hyvä fiilis siitä tuli!
Välillä aina olen ihmetellytkin, mistä löydät aikaa vielä blogiinkin, mutta mitä ilmeisimmin olet tehokas organisaattori 🙂 Ja kuten joku tuolla ylhäällä jo kommentoi, olet aito, eli et turhia kaunistele tai siloittele tekstejäsi. Minua ei oikein jaksa kiinnostaa sellaiset lifestyle-blogit, joissa koti on aina kuin suoraan sisustuslehdestä ja välillä istuskellaan keskustan trendikuppiloissa shampanjaa siemaillen. Blogissasi on elämän maku – pidä siitä kiinni <3
Rehellinen, raikas ja reipas, sellainen on blogisi ja sen kautta välittyvä kuva sinusta. Tekstisi ja kuvasi ovat aitoja, eivätkä liian siloiteltuja, joten niitä on kiva seurata. Lisäksi rento elämänasenne ja hyvä fiilis paistavat läpi, tykkään siitä. Ja tietysti urheilujutut ja treenisi ylipäänsä ovat inspiraationlähteinä, joten toivottavasti jatkat blogiasi vielä pitkään!
Mieki luen täältä lapista! Oikein odotan kuulumisia 🙂 Yritän itse opetella, etten pääsekään enää hulluna treenaamaan silloin milloin haluan, haasteellista! 😉 Mukavaa kevään alkua!
Täälläkin luetaan, yhä ja edelleen! 🙂 Kivaa viikonloppua!
Älä lopeta, kiva lukea teidän kuulumisia, kun niin harvoin ehditään nähdä. Susta saa kyllä hyvin liikuntainspiraatiota, mäkin lähdin juoksemaan tosta vaan mun ekan 10km kun luin sun maratoonitreeneistä 😀
Ainut huono puoli sun blogissa on, että sun tiheistä postauksista tulee mulle huono omatunto siitä, että omaa blogiani olen ehtinyt päivittää viimeksi marraskuussa 😀 Mutta eihän se sun vika oo 😉
Kaikille yhteisesti – kiitos ihan hirveästi näistä kommenteista. Ette arvaakaan kuinka paljon hyvää mieltä mulle näillä toitte! <3 Teidän takia blogin pitäminen tuntuu mielekkäältä.
Maisukka: Kiitos! Tosi kiva kuulla, että blogi inspiroi, silloinhan tässä on vähän järkeä. 🙂
MM: Kiitos! Kiva kuulla, että nämä mun arkijorinoissa on jotain järkeä. <3 Ja erityisen kiva kuulla, että näitä jaksaa lukea myös sellaiset, joilla ei itsellä ole (vielä) lapsia.
Anonyymi: Kiitos kauniista kommentista! Lämmittää mieltä kovasti. En mä tästä blogista osaa luopua, vaikka kyllä tämä välillä aika ison osan arjesta nappaakin.
Nopa: Kiitos! <3
Anonyymi: Ihana kuulla. Vertaistukea ja perspektiiviä itsekin aina välilä kaipaa. En tahallaankaan halua antaa elämästäni liian ruusuista kuvaa, vaikka kaikkea en tietenkään täällä jaa. Kiitos itsellesi! <3
haamu: Kiitos! <3 Ihana kommentti!
Vakkari-lukija: Meidän Milli on niin ihana tyyppi! Kiitos! 🙂
En mä lopeta, en en. Mä jatkan tätä arjen roiskimista intternettiin. 😀
Salla: Kyllähän tämä välillä mielikuvitusta vaatii, että saa kaiken mahtumaan kalenteriin + sitä, että urheilusta on tullut rutiinia. Ei mieti, menee ja tekee vaan. 🙂
Riikka: Kiitos! Oikeesti? Ihana kuulla! Olla jonkun suosikkiblogi. Mieletöntä! 🙂
Anonyymi: Ihana kuulla, että mun arjen keskellä roiskitut jutut jaksaa ilahduttaa. Itsestäni tuntuu vain tylsältä, kun ei ole mitään kovin hohdokasta kirjoitettavaa. Aina sitä samaa rumbaa vain. 🙂
Anonyymi: Kiitos kommentista ja meilistä! 🙂
Anonyymi: Tulipa hyvä mieli kommentistasi.
P: Ihana kommentti! 🙂 Erityisen kiva oli kuulla, että minusta välittyy sellainen fiilis, että jaksan tsempata. <3
Marianne: Voi kun kiva kuulla, että kelpaan tällaisena. En nimittäin osaa siloitella, vaikken henkilökohtaisimpia asioita täällä jaa. 🙂
Anonyymi: Hyvä idea, yritän toteuttaa postaustoiveesi ja kirjoitella ja kuvata enemmän ruokia.
Elisa: Ihana sinä! <3 Kiitos paljon kommentista!
Anonyymi: Kiitos! 🙂
Henna: En mä lopeta, en. Välillä vain mietityttää, että onko tässä järkeä. Kertoa nyt vaan omasta arjesta. Aivan huikeeta, jos mun ansiosta olet löytänyt liikunnan ilon! Kiitos ihanasta kommentista! 🙂
poppis: Voi kiitos! 🙂 🙂 Huippua, että uskalsit avata oman blogin!
Ilona: Ihanaa, kiitos! 🙂 Linkitä blogin osoite tänne? Vai onko se privaattiblogi?
Anonyymi: Kiire voi olla toisaalta hyvästä, eipähän ainakaan laiskistu. Kiitos kommentista!
Anonyymi: Tosi hyvä pointti tuo, että asiat voi tehdä ilman kiireen tunnetta. Itsekin olen sitä miettinyt, että onko se vain tunne. Ja onko se sittenkin huonoa organisointia. Tätä tämä elämä nyt on, viiden vuoden päästä päälimmäisenä on varmasti ihan muut murheet.
Terhiliini: Huippua, että innostuit juoksemaan töihin! EIkö alakin päivä hyvin lenkin jälkeen? Tuosta voi tehdä jokaviikkoisen rutiinin, kun suunnittelee kamojen kuskaamiset etukäteen. Sun kommenttisi ilahdutti erityisen paljon, kiitos!
Paula: Tuntuu, että mulla on jäänyt levy päälle näiden vastauskommenttien kanssa, kun tekee mieli kaikille sanoa, että voi että kun ihana kuulla, mutta kun on, niin sanon saman sinullekin. Kiitos kommentista, ihana kuulla, että blogi ilahduttaa ja inspiroi!
Anonyymi Lapista: Mukavaa kevään alkua sinne kauas!
Madde: Kiva kuulla, että sinäkin olet vielä remmissä! <3
TanjaK: Me ei olla vieläkään käyty yhdessä lenkillä. Se pitää vielä toteuttaa. Ja/tai käydä Elixiassa kimpassa. Olis kiva nähdä muutenkin. Ja menepäs päivittämään blogias. Hus hus! 😀
Tykkään sun blogista tosi paljon koska olet jotenkin niin vilpitön ja aito. Saat arjen hyvät puolet esiin. Olen tosi erilaisessa elämäntilanteessa, mutta silti tai ehkä just sen takia saan intoa ja inspiraatiota sun jutuista.
Kiitos!
Viivi: Kiitos, kiva kuulla, että eri elämäntilanteessakin tätä blogia jaksaa lukea! 🙂
Moikka! Musta on ihana lukea blogiasi, koska olet ihanan aito. Blogissasi ei ole mitään turhaa teeskentelyä vaan puhut asioista suoraan kaunistelematta ja rehellisesti. Se on ihanan virkistävää, koska monet bloggaajat antavat itsestään hyvin silotellun ja kaunistellun kuvan. Sulta saa myös kivoja vinkkejä liikuntaan ja etenkin liikuntapukeutumiseen liittyen. Musta sulla on ihailtava asenne niin liikuntaa läheisiä kuin elämää kohtaan. Vaikka sinusta blogisi sisältö voi ehkä tuntua tylsältä ja tavalliselta, mutta meistä muusta on ihanaa se että voimme samaistua sinuun. On kiva lukea kuinka muut painivat samojen kiireen yms asioiden kanssa, monesti omat ongelmat saa tärkeysjärjestykseen kun huomaa ettei se lempparibloggaajan elämäkään ole jokapäiväistä auvoista sunnuntaita. Ethän lopeta kirjoitusta ja kuvaamista, kuvasi ovat huippuluokkaa verrattuna moneen blogiin 🙂
Mate: Voi miten ihana kommentti! Kiitos! Kyllä tästä saa voimaa ja intoa jatkaa bloggaamista, ja kuvaamista. <3
Voi mahtavaa, kun löysin tänne. Itsellä endorfiinihuuma on vasta noussut. Sulta sain oivia vinkkejä, joita aion vielä koittaa. Olen yhden lapsen yh ja silti löytyy aikaa liikkua lähes joka päivä. Aion vielä keväällä koittaa sellaista, että vien illalla auton töihin ja juoksen kotiin sen vajaa kympin. Sitten aamulla juoksen töihin. Hei toihan on ihan mahdollista!
Jenni: Mahtavaa, että löysit tänne ja teit oivalluksen! Juuri noin, urheilu on vain organisointikysymys.