Lokakuun teemana oli ostolakko. Päätimme kahden ystäväni kanssa testata osaammeko elää säästeliäästi. Tavoitteena oli herätä miettimään mihin kaikkeen rahaa tunkee. Sovimme, että välttämättömiä asioita saa ostaa, mutta mitään heräteostoksia ei. Ostamatta oleminen ei ollut kovin vaikeaa. En ole mikään himoshoppailija, mutta huomasin, että kyllähän mä ostan heräteostoksena kynsilakkoja, asusteita ja muuta krääsää, eli juuri sitä totaalisen tarpeetonta kamaa. Lokakuussa listasin pitkästä aikaa exceliin tulot ja menot. Ennen käytin Exceliä joka asiaan ja olin koko ajan tietoinen budjetistani. Viime aikoina olen elänyt huolettomammin ja tällainen pohdiskelu-/ryhtiliikekuukausi oli aivan paikallaan. Kummasti kuun lopussa oli enemmän rahaa kuin aikaisempina kuukausina. Ostolakko ei onnistunut ihan täydellisesti, nimittäin ostin laivareissulta meikkejä (lähes välttämättömiä ja silkkaa säästöä, heh), Lidlistä kerrastopaidan (9,90 €) ja ihan kuun lopulla hairahduin Grouponin tarjoukseen ja ostin hauskan turhakkeeseen, objektiivimukin.
Pakko muuten tähän väliin hehkuttaa Lidliä. Sieltä saa kärryllisen ruokaa alle satasella ja ne urheiluvaatteet on oikeasti aivan tosi päteviä. Se kympin kerrastopaita on aivan loistava.
Tämän kuukauden teemana (tarkemmin ottaen jouluun asti) on sokerittomuus. Nyt on viides päivä menossa. Tähän asti on sujunut kivuttomasti. Olen karsinut ruokavaliosta pois karkeasti ottaen kaiken, missä on lisättyä sokeria, mutta ihan ehdoton en ole kaiken piilosokerin suhteen. En pode huonoa omaatuntoa mehukeitosta, mutta maustettuja jogurtteja en aio syödä. Näiden lisäksi en myöskään syö karkkia, suklaata, leivonnaisia, roskaruokaa, limukkaa ja alkoholinkin jätän kokonaan pois kuun viimeiseen päivään saakka. Luulisi olevan parempi olo ja jaksavan paremmin.
Edelliseen postaukseen tuli kysymys, johon ajattelin vastata heti:
“Miten muksusi suhtautuvat himokuntoiluusi ja herkkulakkokuureihin? Tuossa iässä eivät taida vielä yrittää matkia mutta entä muutaman vuoden kuluttua, mitä teet jos niin käy?”
En pidä itseäni himokuntoilijana. Kuljen työmatkat pyörällä ja tämä on lapsilleni totaalisen normaalia. Pyöräilyn lisäksi teen kaksi-kolme muuta treeniä viikossa. Näihin menee viikottain noin 5-10 tuntia aikaa. Ottaen huomioon, että tuo aika sisältää myös työmatkani. Lapseni ovat nähneet vauvasta asti, että heidän vanhempansa ja lähipiirin muut aikuiset urheilevat. Mielestäni on hienoa, että lapsillani on terveellisiä esikuvia. Lapseni suhtautuvat normaalisti liikkumiseen. Ei urheilu ole asia, josta kotona erityisemmin puhutaan. Välillä käydään lenkillä ja salilla tekemättä siitä sen isompaa numeroa.
Herkkulakko puolestaan. Voiko siitä olla oikeasti jotakin haittaa, ettei syö herkkuja? Tai että antaa tällaista esimerkkiä? Lapsillani on perjantaisin karkkipäivä enkä aio sitä heiltä ottaa pois. Olen valistanut heitä, että karkki on epäterveellistä eikä tee hyvää hampaille. Mutta mielestäni kohtuullinen herkuttelu ei ole mitenkään vaarallista, päin vastoin, pitäähän elämässä olla jotain spesiaalia. Huolestuttavampaa olisi, jos söisin muuten huonosti, eikö? Oikean ruuan syöminen ja siinä esimerkin näyttäminen on mielestäni tärkeämpää. En tee tästäkään kotona sen isompaa numeroa. En vain syö herkkuja (nyt seuraavaan vajaan kahteen kuukauteen).
Jos lapseni innostuvat urheilusta ja haluavat elää ilman sokeria, siitä vaan. Täytyy vain huolehtia, että he syövät riittävästi terveellistä ruokaa ja lepäävät tarpeeksi.
Blogisi kautta olen saanut sen kuvan, että olette miehenne kanssa mitä parhaimpia esikuvia lapsillenne terveellisten elämäntapojen suhteen. Monipuolista ruokaa, riittävästi liikuntaa ja lepoa sekä välillä herkutteluakin – näinhän sen pitäisi olla jokaisessa perheessä! 🙂
Mulla on myös loppuvuoden ostolakko tai paremminkin säästökuuri. Ekaa kertaa käytän exceliä tulojen ja menojen kirjaamiseen. Viimeaikaisia havaintoja on, että paljon kuluu rahaa turhaan (lehtiä, meikkejä, erikoiskahveja, ravintolasyömistä, vaatteita ym.)Jotenkin sitä vähättelee omia ostoksiaan tietyiltä osin.
Ollaan myös löydetty Lidlin ruokahyllyt ja yllätytty positiivisesti.
Itselläni on tämä kuu ostolakkoa. Sisällytin siihen tosin pari ostosta jotka saan tehdä. Nyt kun ne on tehty niin huomaan että eteen tulee lisää `tarpeellisia` ostoksia, mutta pitää koittaa jättää vaan kylmästi ostamatta. 🙂
En voisi kuvitella parempaa esimerkkiä lapsille, kuin mitä sä olet <3
Se on just loistava erimerkki lapsille, että perusterveelliset elämäntavat ja liikunta on osa sitä ihan normaalia arkea, ilman että siitä tehdään sen kummempaa numeroa. Ja myös se, että satunnainen herkuttelu on sallittua 🙂
JOtenkin pysäytti tuo saamasi kommentti. Ensinnäkin – _himo_urheiluksi näemmä lasketaan tosiaankin sen, että liikkuu pyörällä tai juosten töihin auton tai bussin sijaan ja käy kolme tai neljä kertaa viikossa sen lisäksi jumpassa, lenkillä tai salilla. Itse näkisin himourheilun muulta elämältä aikaa vievältä riippuvuudelta, joka vaikuttaa myös muuhunkin kuin lapsiin, kuten parisuhteeseen ja työhön. Ja sehän onkin todella epänormaalia, että herkkuja ei syödä joka päivä, vaan joskus pidetään pidempiäkin taukoja karkeista, leivonnaisista, pitsoista tai hamppareista.
Tässä taas näkyy tämä nykyajan asenne, kuinka kaikenlainen vähääkään terveellisempi elämäntapa, johon kuuluu perheen hoitamisen lisäksi myös itsestään huolehtiminen, peilataan heti jotenkin negatiiviseksi asiaksi, kuin se muka olisi jotenkin pois lapsilta tai perheeltä.
Huh, tottavie… Samoin kuin Mau kommentoi, mutkin pysäytti tuo kommentti. Himokuntoiluksi (negatiivisessa mielessä, mitä se ainakin mun nähdäkseni vähän implikoi) en todellakaan terveellistä elämäntapaasi kutsuisi. Onhan äärimmäisen järkevää ottaa kaikki ilo ja hyöty irti työmatkaliikunnan yms. muodossa, kun meidän kaikkien elämä nykyään on lähinnä sitä istumista kuitenkin.
Tietenkin jos jokin asia, olkoonkin himokuntoilu tai jokin muu, rajoittaa elämää pahasti, niin sillon on aika ottaa järki käteen, mutta kyllä se nyt vaan on niin, että suurimmalla osalla niistä, jotka edes kärjistäen sanovat sinun elämätapaasi “himokuntoiluksi”, on pikku itsetutkiskelun paikka. Ehkä aktiivisen elämäntavan ja sen hyvän olon ja terveyden eteen tosiaan on nykyään tehtävä vähän enemmän töitä kuin vaikkapa viime vuosisadan alussa, jolloin ruumiillista työtä tuli enemmän kuin tarpeeksi? Ei tuo kommentoija varmaan kovin pahasti sitä tarkoittanut ja epäilemättä kärjisti hieman, mutta silti… Ei herkkuja tarvii päivittäin, liikuntaa sen sijaan tarvitsee!
Lidlistä tosiaan tekee mahtavia löytöjä ja halpoja ostoksia. Itse ostin sieltä aikoja sitten hupparin kympillä ja se on pysynyt ihanan pehmeänä kovasta käytöstä huolimatta.
Meillä on lähikauppana Lidl, mutta silti huomaan usein mielummin valitsevani jonkun muun kaupan. Jotenkin se Lidlin ankeus masentaa, varsinkin näin pimeänä vuodenaikana. 😀 Ehkä mäkin otan marraskuun teemakuukaudeksi: Lidl-kuukausi. 😀
Niin totta, Lidlin juoksutrikoot löytyy ja on muuten mainiot! Samoin treenicaprit 🙂
Muksujen suhtautumisesta kyseli henkilö, joka on harrastanut nuoresta asti aktiivisesti liikuntaa ja jonka edellinen InBody -mittaus antoi rasvaprosentiksi 15. 😉 aihe eittämättä on monelle jopa arka ja kirvoittaa keskustelua, mutta on siksi sitäkin tärkeämpi. Aihe on askarruttanut minua kasvettuani itse perheessä jossa pienikin ylipaino teki ihmisestä huonomman ja antoi aihetta arvostella henkilöä alatyylisesti, oli tämä sitten perheenjäsen eli ei. Oma äitini on ollut laihdutus- ja kuntokuureilla koko elämänsä ja halusinkin nostaa sivusta seuranneena ja lieveilmiöistä kärsineenä liian tiukkaan toteutetun kuurin haitat esiin lapsen kannalta. Aihetta voisi avata enemmän paremmalla ajalla, mutta tällä kertaa tyydyn vain lyhyesti toteamaan, että jos perheessä on muutenkin ongelmia, seuraukset voivat olla dramaattisia. Sekä minun että veljeni kohdalla jatkuvasta syömisen tarkkailusta ja pakkoliikkumisesta tuli pitkäksi aikaa se elämän tärkein sisältö. 15 vuotta vakavaa syömishäiriötä sairastaneena en voi kun todeta, että toivottavasti laihduttavat vanhemmat muistavat korostaa riittävästi lapsilleen sitä, että rasvaprosentti ja paino ei ole ihmisarvon mittari. Elämässä on paljon tärkeämpiäkin asioita. Yhtään terveellisiä elämäntapoja väheksymättä!
Kommentoin muille myöhemmin, nyt vain viimeisimpään. Ymmärrän kertomaasi peilaten tosi hyvin kysymyksesi ja huolen, joka voi syntyä. Totta kai täytyy miettiä minkälaista esimerkkiä lapsilleen antaa ja minkälaisia arvoja korostaa. Yritän pitää oman suhtautumiseni urheiluun ja syömiseen normaalina. Ja yritän myös huolehtia siitä, etteivät lapset kuvittele, että liikun ulkonäön vuoksi, vaan hyvän olon takia… Hyvä näitä on pohtia. Kiitos, kun herätit ajatuksia, ei näitä aina muista pähkäillä kovin syvällisesti. Muistuttaisin kuitenkin vielä, että blogini ei anna koko kuvaa itsestäni, arvoistani ja siitä minkälaista elämää elän, annan tänne vain paloja, joita nyt kulloinkin haluan tarjoilla…
Kaikkea hyvää sinulle!
Elina
Noniin, rakkahat. Jos nyt ehtisin kommentoimaan takaisin. 🙂
Elinabeth: Voi kiitos, helpottavaa kuulla. <3 Pelästyin nimittäin, että annan ihan kamalan kuvan perheestämme.
Ellu: Juuri tuollaiseen turhaan itselläkin menee rahaa ja oon yrittänyt parhaani mukaan kitkeä nämä menot pois.
Mog-: Sanopa se, itsellenikin tuli muka yllättäviä menoja, mutta kyllä niitä pystyy vähän lykkäämään ja samalla harkitsemaan vähän tarkemmin, että ovatko ne sitten oikeasti välttämättömiä vai ei.
Sarpukka: Kiitos, muru!
Maiku: Kiitos, ihana kuulla! 🙂
Mau: Sama juttu, mäkin pysähdyin miettimään minkälaisen kuvan itsestäni oikein annan, vai onkohan tämä sittenkin lukijasta lähtevää aiheetonta kritiikkiä. Toki näitä asioita on hyvä pohtia, ettei vahingossa lipsahtaisi epänormaalin puolelle. Tarkkana näissä pitää lasten nähden olla, ettei anna haitallista esikuvaa.
Kiitos sinulle ymmärtäväisistä sanoista! <3
Anneli: Ihanaa, kiitos kommentista! 🙂 Olen sun kanssa harvinaisen samaa mieltä. 🙂
Sini: Ei se edes ole masentava. Se on ihanaa, kun löytää halvalla ruokaa! 😀
Elisa: Joku juoksufoorumilainen kehui myös niiden lenkkareita, jotka maksaa vai 15 euroa. Voishan niitäkin joskus kokeilla. Ei ainakaan menis iso raha hukkaan, jos ei sovikaan jalalle.