Rakkaudella leivottu

Junior MasterChef on Dancen rinnalla parhaita tv-ohjelmia tällä hetkellä. Kumpaakaan ei pysty kuivin silmin katsomaan. MasterChefin myötä olen tajunnut, että omien lasten voisi antaa osallistua enemmän ruuanlaittoon ja leipomiseen. Intoa heiltä ei ainakaan puutu. Keskimmäinen on kuorinut useamman kerran pari kiloa perunoita ja raastanut pussillisen porkkanoita. Tänään ehdotin, että mitä jos leipoisivat pannarin ihan itse alusta loppuun. Olin lupaillut pannaria iltapalaksi, jos läksyt on tehty ja huoneet järjestelty. Tytöt innostuivat. Kaivoivat ohjeen esiin, nostelivat tarvittavat aineet pöydälle ja alkoivat hommiin. Mä olin koko ajan lähistöllä, jos tarvitsevat apua ja kerroin mistä mitat, vatkaimet ja muut jutut löytyy. Voi sitä innostuksen määrää ja onnistumisen riemua! Tytöt kattoivat pöydän, pyysivät minua sytyttämään kynttilät, tekivät paikkakortit, vatkasivat vielä kermankin ja ohjasivat meidät paikoille istumaan ja tarjoilivat kaiken pöytään.

“Äiti, äiti, tähän taikinaan tuli sydän!”

Meni aika myöhään leipomiset, tytöt jo ihan väsähtäneitä.

Väsähtänyt maanantai päättyi ihanissa tunnelmissa. Meillä oli täällä tänään kummipoika hoidossa.

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!