Nyt on sellaiset endorfiinipöllyt, ettei vähään aikaan. Aioin töiden jälkeen lähteä salille vihdoinkin testaamaan niitä uusia kenkiä, mutta mies valitteli flunssaista oloa enkä sitten jaksanut yksin lähteä salille. Päätin lähteä juoksemaan. Ajattelin ensin, että juoksen tunnin kevyen lenkin niin kuin mun HeiaHeian juoksuohjelma ehdotti. Juoksu kulkikin heti alusta lähtien niin hyvin, että päätin valita pidemmän reitin ja pidensin sitä koko ajan. Lopulta lenkille tuli pituutta 23,4 km. Reilu puolimaraton! Onpahan nyt kokeiltu, että olisinko pystynyt juoksemaan puolikkaan, jos olisin päässyt osallistumaan Helsinki City Runille. Lisäksi halusin katsoa, että mikä mun tämänhetkinen juoksukunto on. Oon kyllä positiivisesti yllättynyt. Juoksu kulki niin hyvin ja vauhti pysyi suhteellisen tasaisena koko matkan, eli kuuden minuutin molemmin puolin. Keskisykekin pysyi aika maltillisena: 149 bpm. Nyt oon niin tyytyväinen! Kyllä musta vielä maratoonari tulee.
Juoksu
Matka: 23,4 km
Kesto: 2 h 17 min
Km-aika: 5:54 min
Syke: keski – 149 bpm, max – 163 bpm
Kalorit: 1161 kcal
Ps. Päivän ilahduttavin juttu oli löytää uudesta Evitasta tällainen kommentti. Kiitos sinulle, Mini!
Tuo oli kyllä upea lenkki, ja noin matalilla sykkeillä! Sä oot nyt jo maraton-kunnossa!
Vau! Itse kävin juoksemassa illalla puoli tuntia enkä olisi jaksanut enää piiruakaan enempää :D. Tsemppiä nainen, oot mun juoksuidoli!
Loistava lenkki! Mä olen jo pidempään seurannut sun blogia, ja ollut sun puolella tämän juoksuasian kanssa! Tsemppiä maratonprojektiin! Uskon vakaasti, että onnistut ja ylität itsesi! Itse juoksin viime syksynä ekan maratonini, ja tähtään tänä vuonna toiselle! Se on upea projekti, ja kannattaa ottaa kaikki ilo irti niistä lenkeistä, joita matkan varrella ehtii kertyä!
Myötäfiilisten sun onnistuneesta lenkistä! Wau, sä todellakin oot superissa juoksukunnossa. Mieti miten mahtavaa, koko kesä edessä ja juoksu rullaa! 🙂
Yhdyn chocoon, sä oot mun sportti-idoli! Täältä blogista aikoinaan juoksukipinän sainkin ja se tarttui myös mieheeni. Monet riidat on vältetty, kun toinen häipyy juoksemaan ärtymystään. Lenkkipolun varrelle ne pahimmat höyryt tulee päästeltyä 🙂
Hienoa! Sitä tunnetta on sanoin vaikea kuvailla, kun juoksu rullaa ja voi vaan antaa mennä kilometri toisensa jälkeen… Ainoa mikä voi lenkkiä häiritä on itsensä muistuttaminen, että juokse nyt tarpeeks hiiiiitaasti. Voin vaan kuvitella endorfiinipläjäyksen, jonka tuosta lenkistä sait. 😀
Mitkä on sun maksimi- ja leposyke? Ootko määrittäny sykerajoja?
Ja se jos mikä on varmaa, että susta kyllä maratoonari tulee! Totutat vaan jalkas juoksuun näillä pitkiksillä, niin nou worri syksyllä. 😉
Olen seuraillut blogiasi jo jonkin aikaa ja tykkään siitä kovasti. Itsekin olen juoksuun hurahtanut endorfiinikoukussa-killuja 😉 Takana puolimaraton vuoden takaa ja tänä vuonna tarkoitus uusia ainakin kerraan, ehkäpä jopa kahdesti se homma. Kokomaratonia en ole vielä uskaltanut tosissani harkita. Treenaan n. 5 x viikossa: pääasiassa juoksua (25-20 km/viikkoa), mutta myös pyöräilyä ja vaihtelevia jumppasortteja, mm. pump. Pisin treenilenkki on ollut 16 km, joten noin hienoihin lukemiin kuin sinä en ole vielä päässyt. Purjehdus kuuluu myös perheeni harrastuksiin, joten merenkäynnin kaipuutasi on ollut mukava seurata ja sympatiseerata 🙂
Piti kysymäni tuosta yli 2-kympin lenkistäsi, että oliko sulla juomaa mukana? Itse olen pärjäillyt toistaiseksi ilman juomavyötä, mutta pidemmillä lenkeillä varsinkin kesäaikaan alkaa kyllä kurkkua kuivata.
Tsemppiä maraton-treeniisi!
Vau, ehdottomasti susta tulee kyllä maratoonari tolla lenkillä ja noilla sykkeillä! Itsellä ne ei ikimaailmassa pysyisi noin alhaalla.. Mua kiinnostaisi kanssa tietää, että minkä pituisilla lenkeillä sulla on juomista mukana tai jotain mistä saa energiaa? Itsellä jo reilu 10km lenkki alkaa tuntua siltä, että tarvitsisi vähintäänkin olla sitä vettä mukana, mutta mielellään pian jo jotain energiapitoistakin..
Ihan pikaisesti vastaan vain juomakysymykseen, muihin kommentteihin palaan myöhemmin. Nyt on kiire. Mulla ei ollut tuolla lenkillä juotavaa mukana eikä edes rahaa ja tuntui jo ekan kuuden kilsan jälkeen, että kieli juuttuu kitalakeen kiinni. Yleensä aina mulla on joko juotavaa tai rahaa ja joskus jopa bussikortti lenkillä mukana, jos lähden yrittämään jotain älyttömyyksiä. Yritin tavoitella matkan varrella asuvaa siskoa, että olisin hakenut juomapullon, mutta hän oli laulutunnilla. Olin kuitenkin tankannut koko päivän vettä (niinku aina) ja syönyt hyvin, eli ihan hyvin jaksoin kuitenkin. Lopulta pysähdyin 17 km kohdalla Caruselliin kahvilan vessaan ja join samalla. Ai että vesi maistui hyvälle. Lenkin jälkeen sitten tankkasin koko illan nestettä, joka pysyi aika heikosti sisällä. Tuo lenkki oli kuitenkin mun kuntoon nähden vähän turhan kova, koska maha kääntyi ympäri. Mulla on joka kerta puolimaratonin jälkeen käynyt sama, tai aina silloin kun oon vetänyt itteni äärirajoille tai sinnepäin. Mitä tästä opin? Jatkossa pidemmille lenkeille juomaa mukaan
Oot kyllä huippu! Arki-iltana työpäivän päälle en vois itse edes kuvitella moista. Mutta toisaalta eipä oo ollut pitkä lenkki koko päivää mielessä jos sen tekee noin ex tempore. Tosi hieno suoritus silti, ja hienoa että todistit itsellesei että oot kunnossa 🙂
Jos tunsit, että lenkki oli kuitenkin liian kova, niin kanattaa jatkossa mennä vaan hitaammin. Ja ottaa se vesipullo mukaan. Näin palautuminen on helpompaa ja nopeampaa, etkä rasitu liikaa! Tsemppiä jatkoon!
Vihdoinkin vastauksia.
Niia: Kiitos, olihan se ihanaa! Tuntui hyvältä juosta, mutta lenkin jälkeen maha kääntyi ympäri, joten on mulla vielä paljon matkaa maratoniin.
Choco: Heh, kiitos! Puoli tuntia on hyvin, että äläpä yhtään väheksy itseäsi.
hai: Kiitos, kiva kun tsemppaat ja seurailet! Varmasti nautin lenkeistä. Pelottaa vaan, miten jalat kestää.
Eve: Kuntoahan mulla on, mutta juoksukuntoa… Pohkeet on vieläkin kipeät tuosta lenkistä. Tosi kiva kuulla, että oon inspiroinut/motivoinut juoksemaan! 🙂 Tuo on niin totta, että monet riidat hälvenee ja jää lenkkipolulle.
Janka: Totta, lenkkifiiliksiä on tosi vaikea pukea sanoiksi. Ja hitaasti juokseminen on vaikeeta.
En yhtään tiedä mikä on maksimisyke tai leposyke. Oon itse määrittänyt itselleni maksimiksi 180, jonka olen saanut mittariin vain muutamia kertoja ja silloinkin tosi tosi rankan treenin yhteydessä. Leposyke on varmaan jotain 50 luokkaa.
Kiitos tsempeistä! Niitä tosiaan tässä projektissa tarvitaan!
Terhiliini: Kiitos kivasta kommentistasi! Eiköhän sullakin kokonainen menisi, jos vähän pidentäisit lenkkejä. Kiva kuulla, että blogin lukijoissa on muitakin purjehtijoita. Mä oon kyllä tulevana kesänä enemmänkin henkinen purjehtija, koska purjehdusmahdollisuudet on pohjoisessa…
Sanna: Kesällä pitäis todellakin pitää juomaa/jotain energiapitoista mukana. Vaikkei tarvitsiskaan juoda, mutta on jotenkin rennompi olo, jos on se juoma mukana.
minttu: Kiitos! Mulla oli onneksi takana hyvin nukuttu yö ja leppoisa työpäivä, ei sitä ihan kaikkina päivinä työpäivän jälkeen jaksaisi tuollaista rupeamaa. 🙂
Hai: Niin pitääkin! Tämä oli hyvä testi, nyt osaan tehdä toivottavasti jotakin paremmin/lähteä viemään treenejä oikeaan suuntaan.