Lapsi sairaana ja minä olen hänen kanssaan kotona. Tänään on siis pyjamapäivä. Käsikoru tosin vaihtoi rannetta, kun ehdin turhautua jo ennen kymmentä sisälläoloon. Mulla on taipumus stressata (ja valittaa) tällaisestakin. Nyt kun olisi aikaa, niin mun pitäisi tehdä kauheasti kaikkea järkevää. Kukaan ei vaadi tai odota, minä vain. Onneksi mies on siivonnut täällä eilen, niin ei tarvitse siitä stressata. Keksin ratkaisun tähän turhautumiseen. Vaihdan lakanat ja laittelen pyykit pois ja sen jälkeen en stressaa mistään. Ehkä jumppaan vähän kotona, ehkä en. Potilas istuu sohvalla mun kännykkä kädessä ja kuuntelee siitä musiikkia kuulokkeet päässä ja laulaa. Sitä se oli tehnyt kuulemma eilenkin.
