Olen tässä sunnuntaista asti odotellut, milloin saan teiltä satikutia, raippaa, haukkuja tai kettuilua mun pitsarepsahduksesta, mutta kukaan ei sano mitään. No, ei se mitään. Enpä mä itsekään morkkistellut sitä. Hyvältä se maistui ja painoi koko sunnuntaipäivän mun vatsanpohjalla. Oon nyt ollut joulukalenterin verran herkkulakossa. Paino on pudonnut kolme kiloa, mutta sillä ei juurikaan ole merkitystä, koska suurinpiirtein tämän verran olen painanut viimeiset kaksi vuotta ja ne kolme kiloa oli ihan puhdasta joulumässäilyturvotusta. Eikä mulla ole tarkoitus laihtua. Olisi kiva saada takaisin se tiiviimpi kroppa, joka mulla oli vuosi sitten. Mutta oikeasti en, koska tiivimmällä kropalla oli hintansa. Silloin mä pakenin ahdistavaa oloa yhä useammin salille tai lenkille. Nyt annan enemmän aikaa perheelle ja olen pehmeämpi. Olen oikeasti onnellisempi näin. Nyt yritän ujuttaa urheilemisen sellaisiin hetkiin, ettei aika ole muilta pois. Tämä on välillä aika haastavaa. Seuraavaksi yritän keksiä koko perheelle yhteisiä liikuntamuotoja. Sellaisia, että koko perhe voi oikeasti urheilla ja että kaikilla on mukavaa. Luistelu voisi olla tällaista. Uintireissutkin ovat kivoja, mutta siellä mä toimin lähinnä uimavalvojana. Lasten kasvaessa lajien kirjo kasvaa.
[youtube=http://www.youtube.com/watch?v=wGFQh26E5rs&w=420&h=315]
Nostalgiaa. Tänään comebackista tiedottanut Ultra Bra ja Jyrki!
Tällaisia hajatelmia väsyneeltä. Nyt menen sänkyyn, luen hetken kirjaa ja nukahdan.
Asiat on tärkeysjärjestyksessä, siitä hyvä olo tulee. ♥
Samanlaisia ajatuksia ja haasteita on täällä, miten saa treenit mahdutettua päivään niin että perheellekin jää aikaa. Tosin näin mammalomalla sitä aikaa on vielä erilailla kuin sitten kun koittaa paluu töihin. Mutta repsahduksista – elämästähän kuuluu nautiskella eli repsahdus siellä tai täällä on mielestäni ihan ok… 🙂
Suvi: Niinpä! <3
Satu: Ajankäytön suunnittelu on perheelliselle haastavaa, kun pitää ottaa huomioon lapset, mies ja koko kombo. Kaikelle pitäisi olla aikaa ja tilaa. Kiitos synninpäästöstä! 🙂