Hei, olen Ele ja olen riippuvainen sokerista. Olette joutuneet seuraamaan aika kauan tätä mun jatkuvaa taistelua herkuista irti pääsemiseksi. Olen aloittanut herkkulakon uudestaan lukemattomia kertoja ja aina palannut takaisin herkuttelijaksi. Miten voi olla niin vaikea päästä irti herkuista? Nyt yritän taas. Nyt olen asteen verran enemmän tosissani. Haluan eroon sokerista siksi, koska en pidä siitä, että olen riippuvainen jostakin, maha ei tykkää yhtään herkuttelusta enkä mä edes tykkää karkeista, koska ne maistuvat lähinnä e-aineille. Nyt olen ollut kokonaisen viikon kuivilla. En uskalla luvata mitään, mutta haluan nyt ihan oikeasti päästä irti sokerista. Lupaan kertoa teille, miten lakko/lopetus etenee.
Arkiviikko meni aivan kivuttomasti ilman herkkuja, mutta viikonlopussa oli enemmän haastetta. Mökillä olisi ollut tarjolla suklaata ja karkkia, mutta tyydyin syömään ruokaa ja hedelmiä. En koe jääneeni mistään paitsi, varsinkaan nyt kun en voi urheilemalla kuluttaa herkuteltuja kaloreita. Nyt kun en ole voinut urheilla, niin huomaan, että ruokahalukin on paljon pienempi. Normaalisti mä syön ihan älyttömästi, mutta nyt riittää ihan normaalikokoinen ruoka-annos, eikä välipalakaan ole ihan pakollinen. Nyt tajuan sen, miksi huippu-urheilijat lihovat lopetettuaan aktiiviuran.
Kaunis ja kylmä syysaamu Valkealassa
Sun pitää alkaa VHH:lle,kyllä ne namit silloin unohtuu.Mulle ainakin kävi niin.paino kohtuullistui,iho parani,energiaa on valtavasti ja tärkein,kaikki labrakokeet ovat tosi hyviä nyt.
Olen aikaisemmin ollut mahdoton herkuttelija,jätski ja makeat leivonnaiset ja suklaa….luulin,etten pääse niistä ikinä eroon,samoin leipä.Nyt kun syön voita,kookosöljyä,pekonia,kananmunia,lihaa,kalaa,broiskua ja vihanneksia,ei tee mieli makeita.
Valkealassa on muuten tosi kaunista,mökkeilen lähimaisemissa,vähintäänkin yhtä kauniissa maisemassa 🙂
Proteiinin lisääminen auttaa vähentämään radikaalisti makean himoa. Miten paljon syöt lihaa, kanaa, kalaa, maitotuotteita ja kasviperäisiä proteiinituotteita joka päivä?
Eihän se sokeri kenellekään hyväksi ole, mutta on ihmisiä, jotka sietävät sitä huomattavasti paremmin kuin toiset. Mitä luulet, kuulutko sinä heihin?
Mä oon niin toivoton sokerin kanssa. Oikein hävettää taas. Paisun kuin pullataikina ja maksimissaan menee päivä ilman suklaata, sitten suklaa tulee jo uniinkin 😀
Ehkä mä koitan ottaa susta mallia ja inspiroidun.
Miten tiukka vieroitus sulla on nyt? Karkit, pullat, kakut, limut, mehut, entä suolaiset herkut…?
Nimimerkin vaihtoa suunnitteleva: Mä oon ollut semi VHH jo pitkään, lukuunottamatta herkuttelua ja leivän syöntiä. Proteiinin saantiin oon kiinnittänyt huomiota, samoin ruoan puhtauteen.
Katri: Mä syön lihaa/kalaa/kanaa noin 200-400 g päivässä. Maitotuotteiden syönti on viime aikoina jäänyt vähemmälle, koska rahkasta tuli tunkkainen olo. Maitoa juon yhdestä kolmeen lasia päivässä.
En osaa sanoa sietääkö mun kroppa enemmän sokeria. Mistä sen tietää?
Suvi: Mulla lähtee ihan samalla tavalla mopo käsistä ja viikko ilman herkkuja on mulle kova saavutus! Kai tässä pitäisi tehdä joku ihan totaalinen ruokavaliomuutos samalla.
Oon jättänyt kaiken makean, mutta limujen ja mehujen suhteen en oo niin tarkka, koska en niitä muutenkaan juurikaan juo. Suolaisten herkkujen kanssa en myöskään oo kovin nipo. Saattaisin varmaan jotain suolaista piirakkaa syödä, mutta sipsejä en lähtis syömään. Yritän tässä samalla vähentää leivän syöntiä, jos vain pystyn. Ei oo heleppoo.
Mulla alkaa makeanhimot jos saan alle 80 grammaa proteiinia päivässä, mutta toki olen painavampikin kuin sä, joten tarvitsen enemmän prodea. 100 g lihaa/kalaa/kanaa on tuotteesta riippuen 20-25 g proteiinia, lasissa maitoa n. 7-12 g. (lasista riippuen)
Mun oman havainnon mukaan ihmiset, jotka ovat tyypiltään aika energisiä ja “levottomia”, hoikan jänteviä, eivät liho helposti mutta eivät myöskään saa helposti paljon lihasmassaa (vaikka näyttävät aina jäntevän lihaksikkailta) ovat tällaisia ihmisiä, jotka näyttävät kestävän paljonkin sokeria ilman että se näkyy niissä missään. Ekaksi tulee mieleen Duudsonin Jukka, sitten muutama oma läheinen ja kaveri.
Itse kuulun tyyppeihin, jotka saavat helposti lihasta lisää, mutta toisaalta kyllä alkavat levitä varsinkin takalistosta, jos en liiku ja syön mitä sattuu.
Siinä Kaisa Jaakkolan uudessa hormonilaihdutuskirjassa kerrotaan kai tarkemmin noista, mutta niiden mittauksissa esim. mun kroppa sietää hiilareita, koska mulla ei ole selässä jenkkakahvoja, jotka olivat (muistaakseni) merkki insuliiniherkkyydestä tms.
Katri: Voi vitsit, miten mielenkiintoista! Laitoin Jaakkolan kirjan kirjastosta varaukseen. 🙂 Mä oon kyllä energisen levoton tapaus kyllä. Hmm. Enkä liho kauhean helposti (nykyään helpommin kuin ennen), mutta olen aina näyttänyt suhteellisen lihaksikkaalta. En ole koskaan yrittänyt kasvattaa lihasmassaa mitenkään erityisesti, mutta silloin kun rupesin kiinnittämään huomiota proteiinin saantiin lihakset rupesivat kasvamaan ja paino nousi entisestä 55 kilosta 60 kiloon.
Eikös ne vauvatkin pidä luontaisesti makeasta, joten mitä sitä vastaan taistelemaan (ei toimi ainakaan mulla), mutta ei ole mitään syytä syödä valkoista sokeria ja karkkia ym.
Tee niinkuin mitä, osta kuivattuja taateleita, tosi hyviä ja vie makeannälän, lapsetkin rakastaa, tee mansikkaisia hedelmäsmootheja superfoodeilla (esim toco, lucuma, raakakaakaojauhe) höystettynä, kokeile raakasuklaata ja raakakinuskia (suuuuuuperrrrrhyvää, etenkin mansikoiden kanssa!!!) syö makeita hedelmiä ym.
Mä olen todennut, että makeaa en voi välttää ja ilman sitä elää, joten en enää yritäkään, sen sijaan herkuttelen hyvällä omallatunnolla hyvillä herkuilla 🙂
Tanja: Joo! Niin mä ajattelinkin. En mä itseltäni hedelmiä ja luonnonmukaisia herkkuja kiellä. Nyt alkuun yritän olla kuukauden ihan kokonaan ilman sokeria ja sen jälkeen yrittää pitää herkuttelu juurikin tuon tyylisissä herkuissa ja mahdollisesti itsetehdyissä herkuissa. Pitäisikin tilailla niitä superfoodeja sun kautta…
joo joo, mä laitan sulle illemmalla facebookista vestiä 🙂
Itse lihoa lipsautin aktiivisen ratsastusuran jälkeen 😀 Tehdessäni tallilla töitä, eli ihan kaikkea hevosen harjaamisesta tallin puunaukseen ja karsinoiden siivoukseen, olin hoikka kuin tikku ja söin mitä halusin ja milloin halusin, eikä herkuttelu näkynyt kehossa. Kun sitten loukkasin polven ja jouduin siirtymään työstäni pois, tuli painoa reippaasti lisää.
Itse olen päässyt sokerihimosta ohi sillä, että en pakota itseäni totaalikieltoon (“minä en saa, minä en saa”), vaan enemminkin positiivisella ajatuksella “minä saan, jos en syö joka päivä”. Pikkuhiljaa määrät vähenivät ja toivottavasi vähenevät edelleen. Nyt tulen kylläiseksi makeasta vähemmästä, kun ennen siihen olisi vaadittu kaksikin suklaalevyä. Nyt riittää pelkkä patukka ja sitäkään en syö joka päivä. Painokin on heti huomattavasti tippunut.
Tsemppiä sulle koitokseen!!
Tanja 🙂
Anonyymi: Noinhan siinä varmasti helposti käy, jos ei heti alusta asti tiedosta asiaa.
En mäkään ajatellut alkaa totaalikieltäytyjäksi, mutta yritän nyt alkuun olla tiukka, että pääsen irti siitä jatkuvasta himosta ja itse asiassa nyt on jo paljon helpompaa. Kiitos tsempeistä!