Kävin aamulla lääkärissä. Mies talutti mut alas ja tienreunaan odottamaan taksia. Taksikuski toi mulle terveyskeskuksen sisältä pyörätuolin, jolla pääsin rullailemaan sisälle. Pääsin heti lääkärin vastaanotolle. Lääkäri tunnusteli jalkaa, painelu ei sattunut yhtään, mutta sitten kun jalkaa piti nostaa ja kääntää, niin kyyneleet pyrki silmään. Mä en normaalisti ole ollenkaan kipuherkkä, mutta tuo kipu on aika raastavaa. Sain lääkäristä sairaslomalapun keskiviikkoon asti diagnoosilla S76.4, eli muun tai määrittämättömän reiden lihaksen tai jänteen vamma. Hoitaja antoi mulle kepit ja pääsin lähtemään kotia kohti. Matkalta soitin esimiehelle ja kerroin, että lääkäri ei päästänyt mua töihin. Esimies toivotteli hyviä leffankatseluhetkiä. 🙂 Könkkäsin apteekin ja kaupan kautta bussipysäkille. Normaalisti kävelen kaupalta kotiin, kun matkaa on vain kilometri, mutta nyt olin jo ihan puhki muutaman sadan metrin keppikävelyn jälkeen. Rankkaa ja hidasta. Kaupasta hain tietysti karkkia, kuinkas muuten. Nyt lojun sohvalla. Oon kerännyt tähän ympärille kaiken tarvittavan. Nyt nukun päikkärit ja sitten luen uusimman Evitan. Neulominenkin houkuttelisi ja kuvien lajittelu teettämistä varten. Kuvat ovat teettämättä syksyst 2008 lähtien. Kotiin on ehtinyt tulla kaaos, vaikka lauantaina siivosin perustellisesti. Huoh. Nyt mä en vaan voi siivota. Voin vaan maata. Niin, ja leffojakin vois katsella. Kohta tulee koululainen kotiin. Hänen kanssaan voisin katsoa jonkun piirretyn.
Parane pian! Vaikka blogisi on enemmänkin liikunta- ja urheilupainotteinen, toivoisin silti näkeväni vähän mitä olet neulonut! Vähän vaihtelua 🙂
Voi ei! Toivottavasti paranet pian! Tosi harmi, että jouduit keskeyttämään juoksun! :/ Nyt vaan lepoa, että paranisit mahdollisimman nopeesti!
Pikaista paranemista! Urheiluvammat ja sairastelut on aina inhottavia, mut niiden jälkeen kyllä taas osaa arvostaa terveyttä ja sitä et pääsee liikkumaan!
Voi että, miten kävi! 🙁 Parin päivän bogipimennossa tää uutinen sun kipeytymisestä oli ihan uutta. Voi harmitus!!!
Nyt vaan maltat _oikeesti_ levätä ja ottaa rennosti. Ja ehkäpä olla vähän passattavanakin jos ja kun kotijoukot innostuu. 😉
Toivottavasti paranet pian
Mau, Sanna, Jenni, Anne ja -didi-: Kiitos paranemistoivotuksista, ne lämmittävät mieltä! 🙂 Tämän jälkeen kyllä todellakin arvostaa terveyttä. Oon kyllä ottanut ihan oikeasti rennosti. Pitäisi-lista on ja pysyy päässä, mutta olen ruksinut vasta pari kohtaa ja yritän olla stressaamasta lopuista. Kotijoukot ovat kyllä passanneet minua. Keskimmäinen tarjoili mulle eilen kahvit sohvalle. Ihanat!
Mau: Mä laitan kuvia, kunhan saan ensin jotakin neulottua. 😀