Heräsin yöllä muutaman kerran omaan karjahdukseeni. Olin ilmeisesti yrittänyt liikuttaa jalkaa. Ei onnistu. Aamulla buranan teho on lakannut ja kipu on, jos vaan mahdollista, pahempi. Heräsin puoli tuntia sitten ja yritän saada itseni valmiiksi hyvissä ajoin ennen kasia, koska kahdeksalta mä aion olla terveyskeskuksen ovella. Mun pitää yrittää suoriutua terveyskeskukseen itsekseni, koska miehen täytyy viedä lapset päiväkodille. Mies varmaan auttaa mut alas taksille ja taksikuski toivottavasti auttaa mut terveyskeskuksen sisälle tai tuo mulle rullatuolin. Jos ei muuta, niin nappaan kotoa keittiönjakkaran mukaan. Ilman sitä liikkumisesta täällä kotona ei tulisi mitään. En pysty edes kontata, kokeilin sitäkin.
Nyt menen suihkuun. Saa nähdä mitä lääkäri sanoo jalasta ja pääsenkö töihin. Tarvitsen ainakin kunnolliset kipulääkkeet ja tietysti ne kepit.
Voi kurjuuksien kurjuus!
Oletko lukenut kirjan Syntynyt juoksemaan? Niistä pelkissä sandaaleista juoksevista intiaaneista — ja muista paljasjalkajuoksijoista.
Jos et ole, niin suosittelen sitä erittäin lämpimästi nykytilanteessasi:
http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=9510365866&lang=fi
Voi ei, miten juoksun kanssa kävikään! Toivottavasti saat pian jalan kuntoon, ettei se kovin kauaa hidasta urheilua (ja normaalia elämää). Näyttää kyllä tosi kipeältä.. Kerrohan heti lisätietoa kun vain kotiudut sairaalasta (oletan, ettet todellakaan kykene töihin tuossa kunnossa – itse ainakin jäisin kotia). Tsemppiä!
Ei ole totta! Miten ikävää! Toivon todella, että tuo menisi pian ohi. Voin vain yrittää kuvitella fiiliksesi. Tsemp tsemp!
Katri: En ole lukenut tuota vielä. Kiitos vinkistä, täytyypä tutustua! Huomasin muuten Fitness Fusion -tunnilla, että jalkapohjan lihakset ovat ihan olemattomassa kunnossa. Niidenkin vahvistaminen saattaisi auttaa.
Hurahtanu Heidi: Kiitos tsempeistä! Ei musta tosiaan töihin menijäksi ollut, vaikka olisin halunnut mennä, mutta jokainen pienikin liike nivusessa sattuu ja niitä olisi työpäivän aikana tullut väistämättäkin, kun olisi pitänyt nousta työtuolilta printterille, mennä portaita jne.
Elisa: On kyllä ikävää. Kidutan itseäni kuuntelemalla puolikkaalle huolella valittua biisilistaa, jota sain kuunnella vain kymppiin asti. Krääh. No, kyllä mä tästä toivun ja juoksen pian taas.