Heräsin aamulla lasten hyväntuulisiin ääniin. Esikoinen tuli puoli kahdeksalta kysymään, voiko hän tehdä heille aamupalan. Annoin luvan ja nousin itse hetken päästä perässä. Siellä ne muruset istuivat nätisti pöydän ääressä kinkkusämpylät ja jogurtit naaman edessä ja toivottivat minulle hyvää huomenta.
Mun aamupala.
Olen hyvällä tuulella myös siksi, koska tein hätäisen viikkosiivouksen eilen. Tänään ei tarvitse tuhlata kallisarvoista vapaa-aikaa siivoamiseen. Perjantaisiivous pitäisi ottaa tavaksi, vaikka se on välillä ihan ylivoimainen pinnistys työviikon jälkeen.