Ennen vaellukselle lähtöä Rami soitti Kiilopään suksivuokraamoon kysyäkseen tietoja vuokrattavista välineistä. Vuokraamon puhelimeen vastasi kokenut eräkettu, joka totesi ykskantaan, että “jos näin lämpimät säät vielä […]
Vaelluskertomusten ollessa loppusuoralla, voisin tässä kohtaa jakaa vaellusvideon 10 päivän vaellukseltamme. Vaellusreissu oli aivan mieletön kokemus. En ole koskaan tuntenut itseäni yhtä levänneeksi kuin tuon […]
Heräsimme ennen yhdeksää. Sade oli jatkunut koko yön ja jatkui edelleen. Siirryimme teltasta lämpimään tupaan laittamaan aamupalaa. Tuvassa yöpyneet miehet tekivät lähtöä ja osa oli jo lähtenyt jatkamaan matkaa. Lisäsimme tuvan kamiinaan pökköä pesään ja kannoimme makuupussimme ja -alustamme tupaan kuivumaan.
Lämmin tupa tuntui vähän liian mukavalta eikä sateeseen lähteminen juurikaan houkutellut. Päivän suunnitelmana oli kävellä melko lyhyt matka Porttikoskelta Lankojärvelle (noin 7 kilometriä). Yhdentoista aikoihin nostimme rinkat selkään ja lähdimme matkaan.
Koko yön kestänyt sade lakkasi aamuksi sen verran, että saimme tehtyä aamupalan ja aamutoimet kuivana. Teimme jälleen tutut aamurutiinit ja lähdimme jatkamaan matkaa. Seitsemännen vaelluspäivän päivän reittimme kulki Sudenpesältä Porttikoskelle Sotavaaranojan kautta. Kartassa ei näkynyt polkua Sotavaaralta Porttikoskelle. Aioimme mennä tuon pätkän kompassisuunnalla.
Aamu Muorravaarakassa alkoi aurinkoisena. Heräsimme hiukan aikaisemmin kuin aiempina aamuina. Olin hyväntuulinen ja tarmokas. Söimme aamupalan nuotion ääressä. Aamupalan jälkeen pakkasin oman rinkan lisäksi myös Ramin makuupussin ja makuualustan. Olimme ennen yhtätoista valmiita lähtemään.
Olimme kuulleet, että seuraaviksi päiviksi oli ennustettu sateita. Näimmekin jo tummat pilvet tuntureiden yläpuolella, vaikka Muorravaarakassa aurinko paistoi kauniisti.
Heräsimme viidenteen vaelluspäivään vasta lähempänä kymmentä. Yöllä kylkeä kääntäessäni kuuntelin ääniä ja hetken aikaa unenpöpperössä mietin, onko kohina sadetta vai puron kuohuja. Puro se vain, telttakankaaseen tippuvista pisaroista kuuluisi ihan toisenlainen ääni.
Aamupalanuotiolla pohdiskelimme muiden vaeltajien kanssa vaihtoehtoja meidän päivän suunnitelmaksi. Kenenkään mielestä Sokostille kiipeäminen rinkkojen kanssa ei ollut hyvä idea, joten kallistuimme lähtemään sinne vain vesipullon ja patukoiden kanssa. Loppupäivän suunnitelmat jätimme avoimiksi.
Aamupalanuotiolla pohdiskelimme muiden vaeltajien kanssa vaihtoehtoja meidän päivän suunnitelmaksi. Kenenkään mielestä Sokostille kiipeäminen rinkkojen kanssa ei ollut hyvä idea, joten kallistuimme lähtemään sinne vain vesipullon ja patukoiden kanssa. Loppupäivän suunnitelmat jätimme avoimiksi.
Aamu oli aurinkoinen. Teimme aamutoimet kaikessa rauhassa, kuten aina vaelluksillamme. Vein lämmitettyyn tupaan makuupussini ja edellisestä päivästä kosteat kengät kuivumaan ja lämpiämään. Makuupussi oli kastunut teltan seiniin tiivistyneestä kosteudesta. Vasta myöhemmin hoksasimme jättää teltan tuuletusikkunat auki, jonka jälkeen makuupussi ei enää kerännyt kosteutta. Ramin makuupussi ei kostunut kertaakaan, vain minun pussi helmeili kosteudesta. Mulla oli joka yö makuupussissani lämmin, välillä melkein jopa liian lämmin. Ehkä se kostuminen johtui siitä?
Tänä vuonna lähdimme vaellusreissullemme lentäen. Ihana appiukko tuli aamuvarhain hakemaan ja kyyditsi meidät lentokentälle. Lentämällä vaellusreissulle lähteminen toi pakkaamiseen vähän ekstrahaastetta. Rinkan painosta emme olleet huolissamme. Minulle pientä päänvaivaa aiheutti se, että rinkan ulkopuolelle ei saanut jättää mitään roikkumaan matkan ajaksi. Rinkkani oli aivan ääriään myöten täynnä, koko 68 litraa täynnä tavaraa. Kymmenen päivän vaelluksen ruoat veivät puolet rinkan tilasta. Rinkkaan ei myöskään saanut pakata kaasuja ja koko vaellusreissun ajan täytyi kantaa mukana myös ne vaatteet ja hygieniatarvikkeet, joita tarvitsi vaelluksen jälkeen matkustamiseen ja peseytymiseen.
Yhteydenotot: endorfiinikoukussa(a)gmail.com
KOMMENTIT