Vähän jännittää kirjoittaa auki näitä tämän vuoden tavoitteita, koska aika paljon odotuksia on tälle vuodelle ladattu niin henkilökohtaisessa elämässä kuin treenipuolellakin.
En ole juurikaan henkilökohtaisia asioita kirjoitellut blogiin. Rivien välistä on pystynyt jotakin aistimaan, jos on osannut rivienvälejä tutkia. Teen sen ihan tietoisesti enkä jatkossakaan aio henkilökohtaisia asioita täällä blogissa avata. Johonkin on raja vedettävä ja minulla se raja menee tässä. Oletan, että jokainen lähdekriittinen lukija ymmärtää, että blogi on vain pieni pala kirjoittajan elämää. Blogi on se pala, jonka julkisesti haluaa elämästään ja ajatuksistaan jakaa. Todella iso osa jää tänne ruudun toiselle puolelle ja hyvä niin. Blogi on minulle punainen lanka treenimotivaation säilyttämisen kannalta ja treenaaminen on välillä se ainoa kasassapitävä voima muun elämän kannalta.
Aloitin blogin muutama päivä vajaa neljä vuotta sitten. Elämäntilanne oli tuohon aikaan suorastaan helvetillinen, mutta blogi oli mun henkireikä ja positiivisen ajattelun lähde. Sellaisena haluan pitää tämän jatkossakin. Tätä kautta ammennan itseeni positiivisuutta ja energiaa. Suuri kiitos kuuluu teille ihanat, ystävälliset, kannustavat ja fiksut lukijani! Ilman teitä bloggaaminen olisi ihan tyhjää.
Haluan vielä avata sitä, miksi minä bloggaan. Ihan alkuperäinen kimmoke bloggaamiseen oli se, kun en enää viitsinyt tukkia facebookin feediä kaikella treenifiilistelyllä (vaikka se saattaa vieläkin välillä mennä siihen) ja kuitenkin halusin niitä asioita fiilistellä julkisesti. Ajattelin, että blogin kautta saan ehkä samanmielisiä ihmisiä lukijoiksi ja voin tehdä fiilistelyä blogin kautta interaktiivisesti. Jossakin vaiheessa huomasin, että lukijoiksi on löytänyt sellaisia ihmisiä, jotka kaipaavat inspiraatiota ja motivaatiota omaan liikkumiseensa. Olen muutaman kerran saanut sellaisia kommentteja, että blogini on innostanut jonkun lukijan aloittamaan säännöllisen liikunnan ja löytänyt sitä kautta iloa elämäänsä. Olen noista kommenteista liikuttunut ihan kyyneliin asti. Mikä olisi sen parempi palkinto bloggaamisesta kuin se, että joku ihminen on löytänyt terveemmät elämäntavat lukemalla tätä tavismamman höpöhöpöblogia? Aivan parasta! Tuollaisten kommenttien takia haluan jatkaa näitä mun treenihöpötyksiä. Välillä tämä tuntuu ihan käsittämättömän typerältä, lapselliselta ja pinnalliselta, mutta silti haluan tehdä tätä, jos joku tätä kautta saa jotakin hyvää/energiaa/motivaatiota. Kerro mitä sinä saat/haet täältä?
Tällä hetkellä treenitahtini on vähän muuta kuin tavallisen perheenäidin liikkumista, eikä tällainen treenitahti ole mikään aloittelijan tavoite, mutta toisaalta… Jokainen halutessaan pystyy tähän. Minäkin olen aloittanut jostakin.
Pääsisinköhän mä niihin tavoitteisiin joskus. 😀
Vuonna 2014 aion…
- pitää itsestäni parempaa huolta, eli nukun paremmin, syön vähän skarpimmin, lepään enemmän, myös henkisesti, ja lisään kehonhuoltoa. Olen itselleni armollisempi ja höllään tietyissä asioissa.
- tehdä elämäni aarrekartan, johon sisällytän henkilökohtaisen elämän ja uran tavoitepisteet ja lähden määrätietoisesti kulkemaan niitä kohti. Näiden avulla tavoittelen mielenrauhaa ja elämän tasapainoa. Mahdollisesti löydän itsenikin siinä samalla. Diippiä, häh? 😀
- keskittyä enemmän juoksuun ja himmailla lihaskuntotreenin kanssa. Yritän laatia treenisuunnitelman juoksua ajatellen. Tämä vaatii kyllä pään naksauttamista eri asentoon, koska punttaaminen on myös aika koukuttavaa jatkuvien uusien ennätysten vuoksi.
- juosta kaikilla matkoilla uudet ennätykset (kymppi, puolimaraton, maraton). Tavoiteaikoja en uskalla vielä tänne sanoa, mutta tavoitteet on laadittu ja ne on kovia.
- olla koko vuoden syömättä karkkia ja suklaata.
Hyvä on asettaa noita tavotteita. Itselläni on 2 vuotta elämäntapamuutosta. Nyt tein itse lupauksen, että syön tänä vuonna vieläkin puhtaampaa ruokaa, koitan juode enemmän vettä ja yritän olla poikkeamatta kauheasti mun rutiineistani.
Mä olen samaa mieltä tavoitteiden asettamisesta. Niiden ei tarvitse olla lupauksia eikä edes kovin realistisia. Tavoitteet vie eteenpäin.
Tsemppiä sulle!
Oon jo aika pitkän aikaa seuraillut sun blogiasi sekä instagramia, ja todellakin saanut motivaatiota! Vaikka olenkin vasta 16-vuotias, täytyy sanoa että olet mulle tavallaan esikuva, että juuri tuollainen haluan olla aikuisena! Haluan pitää itseni kunnossa, ja muutenkin treenaaminen on mulle se henkireikä, ja siitä vaan saa aina sen hyvän olon! Ja oot täysin oikeessa tosta että salitreeni on niin koukuttavaa kun huomaa että voi lisätä painoja 😀
Oi että, kiitos!
Tsemppiä sulle treeneihin! 🙂
Mä löysin sun blogisi kolmisen vuotta sitten tehdessäni gradun ohella myös elämäntapamuutosta, eli liikkua ja syödä terveellisesti. Opettelin kuuntelemaan kroppaani.
Blogiasi olen seurannut säännöllisen epäsäännöllisesti, ilmoitukset fb:ssä uusista postauksista on hyvä ominaisuus. Postaukset innoittaa itseäni vaalimaan terveellistä elämäntapaa ja antavat kevyen alitajuisen potkun lähteä lenkille. Kiitos!
Osittain sun innoittamanasi juoksin viime syksynä ekan puolimaratonini. Tän vuoden tavoite on lähteä parantamaan aikaa. 🙂
Ihana lukea tällaisia kommentteja, kiitos! 🙂 Tuntuu aina yhtä uskomattomalta, että saan motivoitua muita liikkumaan. 🙂
Kiitos itsellesi ja tsemppiä tavoitteisiin!
En edes muista kuinka kauan olen blogiasi seurannut, mutta kauan kuitenkin.
Haen taalta vauhtia reeneihin. Itse olen kotiaiti ja ehdin aika paljon reenaamaan, jos vaan motivaatio on kohdillaan.
Kiva kuulla! 🙂
Luen kanssa säännöllisesti. Haen inspistä, vinkkejä ja ihan uskonvahvistusta sille, että perheellinen työssäkäyvä voi, saa ja pitää liikkua. Nyt olen pelkän lukemisen sijaan päässyt tekemisen makuun. Ajattelen useasti sua tuolla työmatkoilla, pyöräillessä ja hölkötellessä. Ja tietty kompressiosukat hankin, koska sinä 🙂 itseasiassa niistä on ollut apua, ei ole vielä penikat vaivanneet.
Nyt vajaan neljän kuukauden ahkeramman treenin jälkeen alan todella olla koukussa. Ihanaa!
Olet suuri inspiksen lähde ja vaikka kesti kauan uskoa, että minäkin pystyn liikkumaan aktiivisesti, pidin aina esimerkkinä sinua. Ja nyt ollaan tällä tiellä itsekin, ja se on tehnyt elämästäni paljon parempaa.
Ihana Sanni! <3 Ihanaa, että olet päässyt liikkumisen makuun. 🙂 Eikö ole kivaa?
Ensinnäkin kiitos vielä tästä blogista.
Koska fb sivujen kautta tänne aina löytää postauksien myötä, tulee seurattua jokainen teksti. Lukija olen ollut tosin vasta hetken aikaa, joten mitään syvällisempää rivienvälitulkintaa en ole harrastanut. Sehän on selvä, että on sinun asiasi millaista blogia pidät ja mitä täällä haluat käsitellä. Hiljattain luin erästä blogia, jossa kirjoittaja ahdisteli mielessään sitä, että hän ei osaa tuottaa enää tekstiä, koska haluaisi paljastaa kaikkea julkisesti ja niin edelleen… En oikein ymmärrä koko asiaa. Hän haluaa pitää julkista blogia, joten kirjoittakoon sitten asioita, joita haluaa tuoda esille 🙂 Ja se siitä. Tai sitten ei pidä koko blogia jos pahalta tuntuu. Vetäisin itsekin rajat siihen mitä kaikkea haluan ruotia kaikkien anonyymienkin lukioiden nähden.
Toivon sinulle kaikkea hyvää henkilökohtaisessa elämässä. Sen verran sitkeältä naiselta vaikutat, että monet vaikeudet on voitettavissa.
Minulle tuot inspiraatiota lähinnä juuri sen kautta, että perheellinen työssäkäyvä ihminen voi olla, saa olla ja pitääkin olla itsestään huolehtiva ja liikunnallinen. Juuri se mielenkiintoni herätti blogissa ja juuri sen terveen ja positiivisen elämäntavan haluan välittää lapsilleni. Elämäntapamuutos on minulla verrattain tuore, mutta en ole siitä perusajatuksesta päästänyt irti sen jälkeen kun päätöksen tein. Talvi on ollut silti vaikea, sitkeitä sairasteluja. Ne katkovat pahasti löytynyttä liikunnan iloa. Pitää vaan malttaa.. Mutta en ole luovuttanut.
Omia tavoitteita vuodelle 2014
– Voida paremmin henkisesti ja fyysisesti sekä pitää kiinni paremmasta elämäntavasta
– 10kg painoa pois
– Saada mukava liikunnallinen yhtälö ja ilo: ratsastuksesta, salista ja juoksusta.
– Päästä siihen juoksukuntoon, että juokseminen tuntuu hyvältä. 🙂
Kiitos ihanasta kommentistasi! 🙂
Terveyttä vuodelle 2014 ja tsemppiä elämäntapamuutokseen! <3
Samoja ajatuksia kuin minullakin! Taidan lähteä mukaan tuohon karkin/ suklaan syömättömyyshaasteeseen. Sallitaanko itsetehty raakasuklaa enint. kerran kuussa? 🙂
Sallitaan, helposti! 🙂 Mä aion sallia itselleni satunnaisesti jäätelöäkin. Karkki ja suklaa on vaan mun mahalle niin pahasta, että ne on helppo jättää pois.
Heipsan! En ole vielä hirveän kauan seurannut blogiasi mutta olen koukussa 🙂 Haen täältä monen muun tavoin inspiraatiota ja sitä myös joka kerta löydän. Kiitos! t. 23v
Jei! 🙂 Toivottavasti pysyt mukana jatkossakin.
Mä saan sun blogista roppakaupalla inspistä, motivaatiota, tavoiteltavaa! Vaikutat huipputyypiltä, jolla on jalat maassa ja fiksu pää. En tiedä millä mallilla oma liikkuminen olisi ilman tätä blogia. Oot paras! <3 Ja tsempit lupauksiin, uskon että sä pystyt noihin kyllä. 🙂
Ihana Laura! Kiitos! 🙂
Säännöllinen ja innokas lukija täällä myöskin!
Kuten moni muu, minäkin haen täältä treenimotivaatiota ja -inspiraatiota. Haen myös sitä vertaistukea siihen, että perheenäiti halutessaan pystyy liikunnan sisällyttämään elämäänsä. Olen kokonaiset kaksi päivää ollut työssäkäyvä äiti kotiäidin sijaan ja tämä uusi elämäntilanne on kieltämättä haastava, kaikki arkirutiinit menevät uusiksi. Juuri tässä tilanteessa pidän erityisen tärkeänä omasta liikkumisesta kiinnipitämistä ja uusien urheilurutiinien luomista. Sinun innoittamana tuo työmatkaliikunta onkin noussut varteenotettavaksi vaihtoehdoksi, sitä täytyy lähteä kokeilemana heti kun lasten hoitokuviot alkaa rullaamaan.
Jatkossa olisi mielenkiintoista kuulla myös enemmän sinun ruokajuttuja, jos tarkoituksesi oli skarpata ruokailujen suhteen. Silloin tällöin jonkinlaiset ruokapäiväkirja-tyyppiset postaukset olisivat oikein tervetulleita!
Lisäksi nyt juuri edellämainituista töiden aloitukseen liittyvistä syistä lukisin myös mielelläni päivä sinun kanssa -postauksia eli ihan konkreettisesti milloin heräät ja monelta lähdet töihin, missä välissä treenaat, laitat ruuat, kuka hakee lapset jne. Ihan arkista persuhuttua, mutta juuri vertaistuellisesti hurjan kiinnostavaa! Ja hei kerro myös harrastatko töissä jonkinlaista taukoliikuntaa tms.? Istumisen haitathan on nyt ollut kovasti pinnalla ja itse huomasin jo tämän parin päivän nököttämisen seurauksena hurjaa jumitusta niskan seudulla.
Kiitos siis sinulle blogistasi, toivotaan että tavoitteesi ja odotuksesi niin tervellisen elämän kuin niiden henkilökohtaistenkin juttujen saralla toteutuisivat! 🙂 Minulle tämä sinun blogisi on juuri se kaikista inspiroivin treeniblogi juuri elämäntilannetekijöiden vuoksi!
Uusi elämäntilanne vaatii jonkin aikaa sopeutumista. Muistan, että töihinpaluu tuntui aluksi aivan tuskaisen vaikealta. Se arki oli yhtäkkiä niin aikataulutettua ja kiireistä, mutta kyllä se siitä. 🙂
Kiva idea ja varsin helposti toteutettavissa. Toteutan postauksen jonakin sopivana arkipäivänä. Ja ruokapäiväkirjatyyppinen postaus voisi kans olla toteutettavissa. 🙂
Mä harrastan töissä taukoliikuntaa siten, että laitan mun työtuolin keikkumaan ja venyttelen käsiä ja hartioita. 🙂 Ja lisäksi käyn välillä vähän jaloittelemassa. Mulla on käytössä myös sähköpöytä, mutten ole vielä aktivoitunut tekemään töitä seisten.
Kaikkea hyvää sinulle ja tsemppiä uuteen elämäntilanteeseen!
Mulla on lukulistalla vaan semmosia blogeja, joiden kirjoittajista tykkään. Eli mä luen, koska mä tykkään susta. 😀 Siksi mä myös lukisin, vaikka kirjoittaisit mitä. Mutta koska sulla on juurikin treeniblogi, niin sen ansiosta oon tänne alunperin päätynyt. Tai no sinne edelliseen osoitteeseen ensin. 😉 Tää onkin varmaan yksi pitkäaikaisimpia blogeja mitä oon lueskellut.
Aww <3 Kiitos! Oon tosi otettu.
Ps. Mäkin tykkään susta.
Saan itselleni lisää treenimotivaatiota ja vinkkejä täältä sun blogistasi. Itselläni ei ole vielä lapsia, mutta tulevaisuudessa haluan pystyä pitämään liikunnan tärkeänä osana elämääni kuten sinäkin! Olisin myös kiinnostunut siitä miten käytännössä järjestät asiat kuten ruoan laitot, lasten hoidon yms. Kiitos mukavasta blogista ja onnea ja iloa uudelle vuodelle! 🙂
Kiitos! 🙂
Tämän postausidean toteutan mahdollisimman pian.
Mä oon lukenu varmaan vuoden sun blogia ja sillon alussa luin kaikki sun vanhat kirjotukset, kun jäin koukkuun. Olen lukenut myös lehdistä haastattelusi.
Harrastan itse juoksua ja viime vuonna juoksin elämäni ensimmäisen puolikkaan. Mä olen saanut sulta paljon treenimotivaatiota. Tää blogi on mun lemppari! 🙂 Tsemppiä uusien tavoitteiden toteuttamiseen! 🙂
Ihana kuulla! Kiitos! Tsemppiä sullekin treeneihin ja vuoteen 2014!
hep.
olen seurannut juttujasi jo pitkään. etsiskelin silloin muinoin jotain sopivaa treeni/urheilublogia, jossa ei keskitytä vain punttiin tai fitnekseen tai raejuuston syömiseen. tykkään siitä, että kirjoitat monipuolisesti, arkisesti ja järkevästi. ja niin hölmöltä kuin se ehkä bloggaajasta itsestään kuulostaakin, niin se tavallinen on sitä parasta. ei tarvitse olla itseään erinomaisempi.
luen blogia siis huvikseni. ja saan toki myös vinkkejä tai inspiraatiota ja ideoita omaan reenaamiseen ja esim. välineisiin. tilasin ds traineritkin sun innoittamana ja niin on olleet hyvät! nyt harjoittelen ekalle maratonille, joka häämöttää toukokuussa. minua siis kiinnostaa kaikki siihen liittyvä. minun toivelistallani onkin juoksupostauksia. muutkin reenijutut kyllä kiinnostaa.
kiitos hyvistä jorinoista. ja jatka vaan tällä tutulla linjalla, sellaisena kuin olet.
mvh.
kuntoileva ja kiireinen 35v äiti
Voi että, kiitos! Kiitos rohkaisusta, että nuo arkiset asiat kiinnostaa. Välillä tuntuu niin typerältä kirjoittaa ihan sitä normaalia arkea, mutta ehkä se on just se miksi minuun/elämäntyyliin/johonkin on helppo samaistua.
Hurjasti tsemppiä maratontreeneihin! Missä juokset? Mä nimittäin mietin, että juoksisin toukokuussa myös maratonin.
köpiksessä 18.5.
sinne vaan mukaan!
Oi, olispa ihanaa!
Mä kirjoitan myös omaa liikuntablogia siksi että siellä saa rauhassa fiilistellä omia treenejä ilman että sohvalla pönöttäjät harmistuu. =)
Lukisin myös mielelläni postauksen sun tavallisesta päivästä ja ruokailuistakin jotain.
Itse koitan myös panostaa juoksutreeniin punttien ohessa joten odotan sun treenikuuluumisia myös lenkkipolulta! =)
Hyvin sanottu! 😀 Sohvalla pönöttäjät helposti harmistuu, jos on liian aktiivinen. 😀
Muutama muukin on toivonut samaa, joten täytyyhän tuo toteuttaa. 🙂
Mä olen niin kateellinen sun treeni- innolle. Juuri itse harmittelin omaa laiskuuttani, salille pitäisi mennä (ja intoa melkein olisi..), mutta pää on atm niin jumissa että ei ole tosikaan. Huomenna sitten.. 😀
Olen aijemmin selaillut vain parikymppisten treeniblogeja, ja täytyy sanoa, että sinun blogisi on ihanaa vaihtelua, ja osoitus siitä, että perheen, työelämän ja treenaamisen pystyy yhdistämään.
Kiitos ja hyvää (ja tavoitteellista !) treenivuotta ! 🙂
Kiitos ihanasta kommentista! 🙂
Hyvää alkanutta vuotta sullekin!
Mullekin tää sun blogi on motivaation lähde ja tsemppari.. Hyviä vinkkejäkin oon saanut tässä vuosien aikana 🙂 Itelläni on vähän samanlainen tilanne kuin sulla; alotin treenaamisen aikoinaan juoksusta ja myöhemmin on astunut mukaan pyöräily (työmatkat pari kertaa viikossa opiskelun ohella, “lomalla” sitten 5 krt/vko) ja salitreeni. Ongelmana on näiden yhdistäminen. Teen fyysistä työtä, koko päivä menee seisten/kävellen ja muutenkin touhuten ja nostellen, joten jo työmatkapyöräily on aika hapokasta 😀 Fyysisen työn takia ylikunto tulee aika helposti (monella työkaverillani on ollut), joten jonkin verran se rokottaa treenejä. Juoksu ja puntit pitäis osata hyvin yhdistää, koska juoksusta nyt vaan tykkään niin paljon ja kuten totesit, painojen nosteluun ja kilomäärien kasvamiseen jää koukkuun 😀 Haastavaa, mutta parhaani teen! Painoja ja urheilulaitteita löytyy onneks kotoota vaikka minkälaisia! Tsemppiä sulle ja kiitos tästä blogista 🙂
Oi että, ihana kuulla!
Tsemppiä sulle treeneihin ja kaikkeen muuhun! Varo ylikuntoa, se ei varmasti ole kivaa.
Kiitos itsellesi!
Mä haen täältä ehkä lähinnä samaistumiskohdetta ja sitä kautta motivaatiota. Vaikka sä treenaatkin nykyään aika kovaa, tykkään siitä, että blogista näkyy myös arki – lenkille ehtii, jos juoksee työmatkat ja välillä on jumppa lapsilla eikä äidillä. Se saa mut uskomaan, että saan kyllä omatkin kiireet ja liikunnan sopimaan yhteen, jos vain niin haluan.
2013 tavoite oli maraton – ja sen saavutin, vaikka se yllätti itsenikin. Seuraava tavoite voisi olla jokin lyhyt triathlon, mutta koska eräs vauva täytyy saada tänä vuonna turvallisesti maailmaan, menee tämä vuosi vähemmillä urheilullisilla tavoitteilla. Yritän kuitenkin käydä kolmesti viikossa salilla niin pitkään kuin se tuntuu hyvältä.
Kiitos blogistasi ja inspiraatiosta!
Tosi kiva kuulla! 🙂 Onhan tämä välillä melkoista taiteilua aikataulujen kanssa ja välillä pitää ottaa vähän löysemmin, mutta kaiken saa onnistumaan, jos haluaa. 🙂
Mä olen pitkään myös haaveillut puolimatkan triathlonista. Saa nähdä milloin mä sen toteutan. Pelkään vain, että sitten lähtee varustelun kanssa ihan lapasesta. 😀
Oi, onnea eräästä vauvasta ja hyvää vointia! 🙂