Maailman siistein äiti

Hellou! Tänään on ollut leppoinen päivä. Heräsin aamulla puoli kymmeneltä äidin herättämänä. Äiti on täällä. <3 Mies ja lapset olivat häipyneet työpaikkojen sählyturnaukseen. Söin rauhassa aamupalaa, luin Hesaria, kiukuttelin tietokoneelle, joka uuden päivityksen jälkeen ei suostu toimimaan normaalisti ja ruvettiin äidin kanssa järjestelemään kämppää. Saatiin paikat järjesteltyä, vaihdettiin juoksukamat päälle ja lähdettiin hitaalle lenkille. SportsTracker teki källit ja mittas mun 7,38 km lenkin pituudeksi yhteensä noin 1400 km. Jep jep. En tajua mikä kaikkia laitteita tänään vaivaa. Lenkin jälkeen lapset tulivatkin melkein samaan aikaan ja lähdettiin niiden + siskon ja lasten kanssa uimaan. Oli muuten ihanaa olla lämpimässä vedessä lenkin jälkeen, vaikka kevyt lenkki olikin. Ei haittaisi ottaa tavaksi. Miten uimahalliin lähtemiseen onkin niin iso kynnys?

Juoksu
Matka: 7,38 km
Kesto: 53 min
Km-aika: 7:13 min/km
Syke: keski – 128 bpm, max – 155 bpm
Kalorit: 337 kcal

Juokseminen oli leppoista. Pitäisi muistaa taas juosta näitä hitaita lenkkejä enemmänkin, jos vaan sais kropan ensin parempaan kuntoon. Pohkeet on nyt vaan taas nyt mitä on. Vasen (penikkavaivainen) tuikkii ja oikea (jumituspohje) kiristelee. Mankkua kehiin ja venytyksiä. KUINKA ihanaa juokseminen ja urheilu ylipäänsä olisi ilman mitään vaivoja? Onko tietoa? Onko sellainen edes mahdollista? Tuntuu, että tällä 31-vuotiaalla mummelilla on aina joku paikka kipeenä. Ja oikealla mummelilla, äidilläni, ei ole mitään vaivoja. Siinä se mun rinnalla juoksi ihan reippaana. Äitikin aikoo osallistua elokuun maratonille. Äidille se olisi kolmas tai neljäs.

Torstaiaamun liero

Mihin? Miksi?

Joku kaunis puu kukkii.

Pyörätien mietelause

Ja toinenkin.

Ostin kesäistä kynsilakkaa.

Uimahallireissun jälkeen olimme lähdössä kauppaan ja tytöt joutuivat odottamaan mua sen aikaa, että meikkasin. Pieni nukahti odotellessa seisaalleen.

Kauppareissun ja ruoan jälkeen uni korjasi uudestaan. Olikohan hieman rankka päivä, vai onko tyttö tulossa kipeäksi?

Huomenna on äitienpäivä. Lapset ovat niin tohkeissaan siitä. Juuri ja juuri malttoivat olla kertomatta mitä lahjoja he ovat tehneet. Keskimmäinen hermostui mulle kaupassa, koska en löytänyt croisantteja huomisaamuksi. Hänen mielestään niitä olisi ehdottomasti pitänyt olla äitienpäiväaamupalalla.

Oon tänään miettinyt omaa äitiäni. Mulla on maailman paras äiti, tietenkin. Jokainen näin sanoo ja jokainen varmasti puhuu totta. Onnea on äiti, joka ymmärtää, kuuntelee ja on vaan jotenkin niin siisti tyyppi. Kuinka monen äiti suunnittelee Atlantin ylitystä purjehtien tai juoksee maratoneja? Juteltiin äidin kanssa viime yönä myöhään kaikesta. Fiilisteltiin myös viime kesän purjehdusta. Tänään tuli taas pakottava tarve surffata myynnissä olevia purjeveneitä. Joku päivä mä vielä toteutan tämän haaveen. Esteenä on oikeastaan vain se vastuu, joka täytyy ottaa kun kapteeniksi rupeaa. Purjehtiminen ei ole helppoa, vaikka toisaalta se juurikin on helppoa. Haluaisin olla yhtä huolellinen ja perusteellinen purjehtija kuin äitini. Osaisin suunnitella reitit optimaalisten tuulensuuntien mukaan, tulkita sääkarttoja, katsoa pilvistä säätiedot ja navigoida huolellisesti tiedostaen kaikki mahdolliset riskitekijät. Haluaisin jatkaa purjehdusperinnettä myös omille lapsille. Haluan heistä pikkuisia merikarhuja.

Hyvää äitienpäivää kaikille!