Ensimmäisen päivän vaelluskertomus
Toisen päivän vaelluskertomus
Kolmannen päivän vaelluskertomus
Neljännen päivän vaelluskertomus
Viidennen päivän vaelluskertomus
Vaskisjoki–Hammasjärvi 17 km, yhteensä 73 km
Aamu oli sateisen yön jälkeen aurinkoinen ja lämmin. Tiesimme, että edessä on pitkä ja raskas päivä. Mieli valmistautui tulevaan. Aamutoimet sujuivat tutulla rutiinilla kaikessa rauhassa. Lähdimme yhdentoista aikaan liikkeelle.
Päivän taipaleemme suuntautui Haukkapään kautta Hammastunturin laitaa kohti Hammasjärveä. Haukkapään ja Hammastunturin välissä olevia kosteikkoalueita oli hidasta, hikistä ja vaivalloista kävellä. Tuulikin yltyi päivän edetessä kovaksi ja kylmäksi, jonka vuoksi taukoja huvittanut pitää – eikä siellä olisi ollut suojaista paikkaa tauon pitämiseen. Painelimme kaksi tuntia yhtä mittaa.
Pysähdyimme lounaalle Haukkapään ja Hammastunturin välissä olevan puron varteen. Ennen lounastaukoa olin poiminut matkan varrelta puolukoita pahimpaan nälkään enkä siksi kiukutellut vaan jaksoin edelleen aivan hyvin. 😄 Ruoka maistui uskomattoman hyvältä ja ruuan jälkeen oli erityisen onnellinen olo.
Lounaan jälkeen kiipesimme Hammastunturin rinteeseen kävelemään. Vaskisjänkä näytti vaikuttavalta korkealta katsottuna. Upeissa maisemissa käveleminen harhauttaa mielen pois fyysisestä rasituksesta. Ihastelin onnellisena maisemia. En olisi halunnut olla missään muualla.
Saavuimme Hammasjärven rantaan suunnitellulle leiripaikalle kuuden aikaan illalla. Olimme väsyneitä raskaan päivän jälkeen ja tuntui ihanalta vain istua, nojata puuhun ja ihmetellä kaunista maisemaa. Koko päivän oli ollut kova tuuli ja se tuntui vain yltyvän. Kova tuuli on riippumattohommissa mielestäni kaikista ärsyttävin asia.
Auringon laskettua oli taas aika siirtyä riippumattoon lukemaan kirjaa. Tuulenpuuskien lähestymisen kuuli voimistuvasta suhinasta puiden latvoissa ja hetken päästä riippumatto heilui tuulen voimasta. Hampaidenpesun yhteydessä tarkistin vielä tarpin kiinnitykset ja kiristin narut. Ei huvittanut herätä yöllä korjailemaan irronnutta tarppia, sellaistakin on joskus sattunut.
