Tänään on ilonpäivä! Huomenna voi olla eri ääni kellossa, mutta tänään ilonaiheena on se, että päätin lähteä adidasheimo-treeneihin ja mä juoksin siellä! Lähdin treeneihin sillä fiiliksillä, että menen vain katselemaan ja kuuntelemaan treenivinkkejä, mutta kun kävely sujuu, niin miksei juoksukin sujuisi.
Lähdin lämmittelykierroksille epäileväisin mielin ja varovaisesti. Jokaisen kierroksen jälkeen sanoin “vielä yksi”. Neljä kierrosta lämmittelyä. Sen jälkeen muka päätin, että nyt on järkevää lopettaa. Eihän se niin mennyt, kun eräs Arponen huuteli irvaillen ja näytti käsimerkkejä, joten pakkohan mun oli asettua viivalle muiden kanssa.
Mennään nyt sitten. Taas samalla periaattella, kierros kerrallaan. Juokseminen oli ihanaa joka askeleella vihlaisevasta nivusesta huolimatta. Juokseminen jopa vähän helpotti kipua lämmittelyn jälkeen ja se tuntui paikoitellen jopa hyvältä. Juoksu oli hurmosta ja samalla pelkoa siitä, että nyt ryssin jalan hyvän etenemisen ja pahasti. Jätin juoksemisen 20 kierroksen sijaan 15. kierrokseen. Juoksin siis yhteensä 19 kierrosta lämmittelyineen, eli vajaat 8 kilometriä. Aika hyvin, sanoisin! Lopetin, koska pelkäsin, etten huomenna kävele.
Kaisa juoksi 45 minuuttiin 8 kilometriä. Hyvä Kaisa!
Tuija juoksi hienosti 43 minuuttiin 8 kilometriä. En ole ihan varma onko tämä ilme tuskaa vai iloa.
Juoksutaukoa tuli tasan kuukausi. Edellisen lenkin juoksin pirkkolassa nimipäivänäni 10. helmikuuta. Kotona astelin varovaisesti ensimmäiseksi pakasteelle hakemaan kylmäpussin nivusiin. 😀
Kylmähoidon (ja lasten nukuttamisen jälkeen) punnersin 100 kertaa.
Nyt illalla olin ihan varma, että jalka äityy samalla tavalla kuin mäkitreenien jälkeen, mutta EI! Tai siis onhan se arka ja kipeämpi kuin ennen juoksua, mutta pystyn kävelemään. Totuus selviää aamulla, mutta nyt vaikuttaa hyvältä. Ehkä mä pääsen palaamaan juoksun pariin pian. I-ha-naa!!
Jesjesjes o/ Mahtava juttu 🙂 Täällä odotetaan jo kuumeisesti tietoa jalan tilasta ja toivotaan parasta sen suhteen 😀
Jeejee! 🙂 Kiitos! Tilannekatsaus päivitetty.
Ihan HUIPPUA!! Oon iloinen sun puolesta.
Kiitos! Mäkin olen tooosi iloinen. 🙂
Hienoa, että toivut! 🙂
Mitä mieltä olet juoksumatolla juoksemisesta vs ulkona?
Itse olen niin hurahtanut lämmitellessä juoksumattoon, etten tahtoisi lopettaa koko juoksemista. Tottakai juoksen/aion juosta myös ulkona ja etenkin kelien koko ajan enemmän sitä salliessa. (jäätä ei enää ole, goretex lenkkarit hankinnassa).
Mullahan ei ole mitään juoksutaustaa, ainoastaan syksyllä tehty elämäntapamuutos-päätös 🙂 Salin lisäksi juoksu on alkanut tuntua niin ihanalta. Rauhallisesti aloitellen tosin, jolloin päällimmäiseksi jää mieleen hyvä olo ja nautinto 🙂
Ulkona juokseminen on mun mielestä paljon ihanampaa, mutta jos vasta aloittelet juoksemista, niin matolla on helpompi säätää vauhtia ja kuulostella kroppaa mitä vauhti jaksaa juosta ja miltä se tuntuu.
Juoksumatto on välillä ihan kivaa vaihtelua, mutta harvemmin mä jaksan matolla jolkotella.
Wow! Hienoo, että juoksun makuun päääsit tänään. Toivottavasti kaikki etenee nyt hyvin – malttamattomana täällä jo odotellaan 🙂
Kun itselläni oikea nivunen on aiheuttanut suurtakin murhetta tässä viime vuodet niin nyt heräsi ISO kiinnostus tuota sinun vaivaasi kohtaa. Rämmin vanhoja postauksia läpi osin ja käsittääkseni hypättiin hyvän aikaa taaksepäin, kun sinun nivusesi ensikertaa oireili. Mutta niin en jaksanut paneutua, että selvisikö mistä oireet johtui?
Mun oireiden syy ei ole täysin selvillä. Mutta juoksu (juu etenkin ylämäkivoittoinen), raskas kyykkyharjoittelu, istumatyö, ratsastus, pyöräily/spinni…eli siis kaikki mun suosikkilajit tuntuu ärsyttävän nivusta. Vuosi sitten se tulehtui niin pahasti, että esim. en päässyt sänkyyn tai sohvalle pitkälleen omin avuin kun jalka ei vain noussut. Housujen laittoon ym. tarvitsin viikon verran hjelppiä ja muuta mukavaa. Nivunen oli todella kipeä, eikä jalka totellut yhtään. Jäi liikunta hetkeksi ja nyt pelkäänkin sitten koko ajan. Epäilty on kireitä lihaksia (esim. takareittä), juoksijan polvea, SI-niveltä. Ja ennen kaikkea mun ihan olemattomia venyttelyjä! Sen kyllä tunnustan, mut ne ei yksin riitä – plääh.
Ihania keväisiä liikuntahetkiä! Oot aika uuttera nainen 🙂
Tämä nykyinen vaiva alkoi tammikuun lopussa tai helmikuun alussa. Ensin nivunen tuntui pienenä kiristyksen tunteena ja yhden kovemman treenin jälkeen jalka rasittui ihan tosissaan. Oireiden syy ei ole täysin selvillä, mutta keskimmäinen pakaralihas tuntuu putkirullatessa aivan sairaan kipeältä ja se kipu heijastuu nivuseen. Toinen paikka on lonkankoukistaja, missä tuntuu kipua venytellessä ja hieroessa. Tämän syvällisemmin en tiedä, mutta tärkeintä on se, että tämä on nyt vihdoinkin helpottamassa.
Oletko käynyt vaivan vuoksi lääkärillä tai pätevällä fysioterapeutilla? Luulisi joltakin ammattilaisilta löytyvän joko apu tai selitys kivulle.
Tsemppiä hirveästi! 🙂
Jes ihan huippua!Toivottavasti ei vaan nyt ärry takaisin kipeämmäksi..mutta ymmärrän kyllä fiilikset ja kaipuun juoksuun täysin!itse olen himmaillut koko kevään ylikunnon takia ja vasta nyt pääsen taas aloittelemaan oikeasti..
Se poltteleva himo juoksemaan, silloin kun ei voi juosta, on jotain aivan kamalaa kidutusta!
Nautinnollisia juoksuja!