Lähtölaskenta alkaa

Jotkut odottavat kesäkuun ensimmäistä siksi, koska silloin juostaan Tukholman maraton, toiset odottavat koulun päättäjäisiä, mutta minä odotan extremepurjehdusta. Olen tainnut muutaman kerran mainita tästä sivulauseessa. Vajaa kuukausi aikaa ja sitten äidin vene irrotetaan laiturista Oulussa ja määränpäänä on Ahvenanmaa. Luvassa on viikko yhtäjaksoista purjehdusta kolmen naisen voimin. Tai näin on tarkoitus, mutta purjehtiessa mitään ei voi etukäteen kovin tarkasti suunnitella. Turvallisuus ennen kaikkea, joten säiden armoilla mennään. Olen tässä matkan varrella jännittänyt eniten käteni puolesta tuleeko tämä purjehdus toteutumaan, mutta tällä hetkellä näyttää lupaavalta.

Purjehdus on mun intohimo ja rakas harrastus. Olen purjehtinut ihan pienestä tytöstä asti. Aluksi tietysti matkustajana ja ala-asteikäisenä kävin kesäisin purjehdusleireillä, jossa opettelin optimistijollalla purehtimista ja muita merenkulkutaitoja. Tuolloin opin, miten luovitaan, miten purjeita trimmataan ja miten veneen saa kulkemaan manhdollisimman kovaa. Purjehdusleiriltä on hauskoja muistoja. Tietenkin pikkutyttönä siellä oltiin kiinnostuneita pojista. Olin ihastunut Roope-nimiseen poikaan ja sain hänet mun veneen kyytiin. Lähdettiin laiturista, minä onnellisena, mutta Roope ilmeisesti ei. Kaveri pelkäsi mun kyytiä niin paljon, että hyppäsi mereen! Vene oli mennyt ehkä kolme metriä laiturista, kun kaveri hyppäsi vaatteet päällä veteen. Vieläkin mietityttää mikä sai kaverin käyttäytymään noin. 😀 Toinen hieman katkeransävytteinen muisto on purjehduskilpailusta, joka käytiin aina leirin lopuksi. Olin tosi hyvässä johdossa ja viimeistä poijua kiertäessä veneestä katkesi köli ja matkanteko loppui siihen. Vieläkin harmittaa!

Haaveilen säännöllisesti omasta purjeveneestä ja niistä onnellisista perheen yhteisistä hetkistä merellä ja saarissa, joita itse sain pikkutyttönä kokea. Parhaat lapsuusmuistoni liittyy purehtimiseen. Haluaisin tarjota omille tytöille saman mahdollisuuden. En haluaisi omaa mökkiä, vaikka sekin olisi ihana. Purjeveneellä pääsee moneen paikkaan. Vene on enemmän kuin mökki.

Tässä kuvia, jotka saa mun sydämen sykähtelemään. Voi purjehdus ja kesä! Ihanaa, että kohta pääsen merelle.

Rauhoittava meri, joskaan tämä on harvemmin se totuus purjehtiessa. Eikä purjehtija tällaisesta säästä tykkää, tuulta pitää olla.

Nyt alkaa henkinen valmistautuminen ja samalla täytyy myös miettiä varusteet valmiiksi. Kesäkuun ensimmäinen viikko merellä tuskin on mikään helleviikko ja merellä ei oikeastaan koskaan ole bikinikeli, vaan keskikesälläkin saa usein pukeutua toppavaatteisiin, ainakin öisin.

Varusteita:

• tuulenpitävät vaatteet, tuulihousut puuttuu, koska housujen kangas pitäisi olla kestävää
• lämmintä vaatetta, toppavaatteet maybe
• sadevaatteet löytyy veneestä, samoin pelastusliivit
• kengät, jotka ei liu’u veneen kannella ja jotka on helppo pukea, mutta ei tipu jalasta (puuttuu)
• vaatteet, joilla voi mennä sivistyksen pariin
• pipo, hanskat, kaulahuivi, salihanskatyyppiset hanskat
• aurinkolasit (puuttuu)
• makuupussi löytyy veneestä
• ja varmasti liuta muita asioita, joita en nyt muista

Mä niin odotan tuota reissua! Viikko merellä! Voisiko olla parempaa?

Onko lukijoissa purjehtijoita?