Jutut on vähissä. Inspiroiduin Monnan ennen ja nyt -kuvista ja rupesin katselemaan vanhoja valokuvia. Mulla ei ole mitään kovin radikaalia muutosta esiteltävänä, joskin olen tätänykyä 10 kiloa painavampi kuin 10-vuotta sitten ja vuodet näkyy väistämättä kasvoilla ja kropassa jollakin tavalla, kun kolme lasta olen vartalostani maailmaan saattanut. Siispä kuvia.
1-vuotiaana
Kevät 1999
Syksy 1999. Kaverit maalasivat mun pään, halusivat, että näytän häijyltä ja ottivat kuvia. En todellakaan koskaan ollut skinhead muuta kuin sanan varsinaisessa merkityksessä. Vähän tämän jälkeen tapasin mieheni, hiukset olivat kasvaneet siihen mennessä ehkä sentin verran.
Harrastettiin ystävien kanssa tulijuttuja, en omistanut kameraa, joten nuilta ajoilta on hyvin vähän kuvia ja ne kuvat mitkä mulla on, löytyy albumista enkä jaksa nyt skannailla.
Tässä on menossa ehkä kevättalvi 2001 hiusten pituudesta päätellen.
Ensimmäisessä vakituisessa työpaikassa, alkaen kesä 2001. Muistatteko nuo lyhyet paidat? Aina näkyi paljasta ihoa.
Syksy 2001, kihloissa jo.
21-vuotias morsian, kevät 2002
Häämatkalla
Yhden lapsen äiti, 22-vuotta (52 kiloa), kevät 2004
Meidän pieni perhe, kesä 2004
Toinen lapsi mahassa aika loppusuoralla, kesä 2005
Toinen lapsi syntynyt, kesä 2006
Hei mä treenaan! Ota kuva!
Ja opiskelen, syksy 2006
Raskauden loppumetrejä, kolmas mahassa, kesä 2007
Syksy 2007
Talvi 2008
Kesä 2008
Kevät 2009
Joulu 2009
Kevät 2010
Kesä 2010
Talvi 2010
Kevät 2011
Ja nyt, ystävät, kommentoikaa jotain! Kysykää vaikka jotakin, puhukaa! ♥ Enhän mä muuten tiedä mitä teille kuuluu ja ketkä siellä edes lukee näitä mun turhanpäiväisiä höpötyksiä.
Kiva postaus! Ihana otsis ja ihana toi sun pitkä tukka! Mä luen sun juttuja ja tykkään vaikken aiemmin ookaan kommentoinu 🙂
tuo mahakuva kolmannesta on aivan mahtava 😀 Siule sopii näköjään niin kalju kun myös pitkä tukka, wau. Vieläkö harrastat tulen kanssa tanssimista?
Olipa hauska kuvakavalkadi! Loistavia esimerkkejä ja todisteita siitä, että lapset kannattaa tehdä nuorena 😉
Voi vitsit sä oot näyttänyt pikkutytöltä ensimmäiset lapsesi saatuaan. 😉 Tuo viimeinen mahakuva on ihana. Tuo teidän keskimmäinen lapsi on niin mussukkatuttisuu tuossa, että tekis mieli rutistaa. Tuon ikäiset lapset (+/- 1,5v) on niin mulla sydämessä. <3
Sä oot kyllä vaan kaunistunut vanhetessasi. Voisin jopa käyttää kammottavaa sanaa "kypsynyt". 😉
Sulle sopii loistavasti tuommoinen lyhyt tukka kuten noissa vikoissa kuvissa. Me like.
Oletpa pysynyt hehkeenä ja timminä kaiken lapsenteon jälkeenkin!
Nyt itse kolme pykänneenä on aika lailla tavoitetta saada kroppa kuosiin. Tahtoa onneksi riittää.
Kiva lukee sun juttuja! Ne on motivoivia!
Hihi, aivan mahtava postaus, sullehan sopii näemmä kaikki maailman tukat! Ihan epäreilua 😀
Oon päättänyt, että viimeistään eläkeiässä määkin leikkautan asennekaljun. Musta tulee palvelukeskuksen badassein mummo, joka kehuu kaikille paljonko kyykkää (liioittelen vaikka sitten, jos ei enää oikesti pysty).
Monenlaista muutosta! 🙂 Oot niin luonnonkaunis, että mun mielestä sulle sopii parhaiten ihan kevyt meikki ja hiukset simppelisti kiinni.
Oi miten joku voi olla noin hyvässä kunnossa 3 lapsen jälkeen! oot kyllä ollut aina tosi pikkuinen! Ja upeesti sopii noi pitkät hiukset sulle! Luen blogiasi ahkerasti, oot paras!
Waude! Aika rajuja noi kaljukuvat! Mutta hienoja! 🙂 Ja ihana se kuva, missä kolmas lapsonen on mahassa ja kaksi jonossa edessä. <3 <3
Tosiaan, pahoittelen kun en oikeastaan koskaan kommentoi sinun kirjoituksia. Käyn vähintään kerran päivässä täällä kurkkailemassa joko uutta päivitystä on tullut. Sun kuvat ovat upeita. Sinulla on upea treenattu vartalo, olet urheilussa ja perheen pyärittämisessä mun idoli!
Keep going, käyn edelleen, vaikken mitään merkkiä ehkä jätäkään.
Ihana kuvakavalkadi tosiaan! Olet vaan parantunut vanhetessasi. 🙂
Käyn täältä aina ammentamassa motivaatiota. Elämänmakuinen, raikas, kiva, antoisa blogi!
Mukavaa syksyä!
Täytyy sanoa samaa kuin pari muutakin aikaisempaa kommentoijaa: olet vain kaunistunut! Hiusmallihan yleensä muuttuu aika paljon ajan kuluessa (ja niitten perusteella on hyvä arvailla kuvanottohetkeä), mutta minusta tuntuu, että olen itse jämähtänyt tähän samaan. Enkä edes tiedä onko se se paras vaihtoehto mulle. Ärsyttävää. Minusta sulle sopii parhaiten sinun nykyinen hiusten pituus, semmonen korvien alapuolelle/leukaan ulottuva rikottu polkka (onkohan termit ihan oikein?!). Pitkätki hiukset sulle passaa, mutta lyhyemmät on varmasti helpommat reenatessa, ja minusta ne vain näyttää paremmalta. :o)
Ihana tosiaan tuo kuva, jossa lapset on jonossa, kuopus vielä mahassa. <3
Huippu postaus!:)
Mietin just, että missäköhän vaiheessa me tutustuttiin?! Taisit näyttä tuolta kuin tuossa 2007 kuvassa, joten oliskohan ollut silloin?? 🙂
ihania kuvia. kaunis todellakin olet!
Ihana kuvapostaus ja ihailtavan upeasti ja rohkeasti on sinulla hiustyyli vaihtunut vuosien myötä! Itsellä tuntuu olevan enemmän ja vähemmän sama malli hiuksissa kuin, ööh, viimeiset 15 vuotta. Toki vähän pituus tai väri vaihtelee, mutta yleisilme on kyllä mulla jämähtänyt täysin. Olet todella nuorekkaan näköinen kaikissa kuvissa ja kuten muutkin kommentoivat, uskomattoman hyvin pukevat kaikki hiustyylit.
Ja kyllä seuraan tätä blogia päivittäin, liian harvoin vain muistaa jättää mitään kommenttia. Mutta voisiko tähän blogialustaan rakentaa “laiskan” kommenttiboksin, eli varsinaisen kommenttikentän lisäksi olisi mahdollisuus jättää “tykkää”-kommentti tai joku raksi ruutuun -tyylinen juttu, jota kautta saa välitettyä myös tiedon, että postaus oli mielekäs.
Täytyy sanoa, että vuosi vuodelta aina vaan kaunistut! Kivoja kuvia.
Tää on mun yks lempiblogeista! Luen aina! Mutta ah tätä työssäkäyvän arkea, ei ehdi aina kommentoida!! Koitetaan parantaa…:D
En edes muista, mitä kautta päädyin blogiasi lukemaan, mutta useamman kuukauden olen ihan säännöllisesti käynyt juttujasi lukemassa ja ihania kuvia katselemassa 🙂 Itsekin pienten lasten äitinä ja liikuntakärpäsen puraisemana aihealueet liippaavat läheltä ja kirjoitustyylisi iskee. Kiitos kivasta blogista 🙂
Löysin tämän blogin jonkun treeniblogin kautta muutama kuukausi sitten. Olen itse juoksennellut viimeisen vuoden ja sinulla on näitä juoksu- / treenijuttuja täällä, jotka kiinnostavat. Toisaalta tykkään myös ihan arkipäiväisistä jutuista, joita täältä myös löytyy. Itse pidän sellaista “sillisalaatti-blogia” :))
Ihku oot. Ei voi muuta sanoa. Paitsi sen, että sä selkeästi paranet iän myötä. Oh yes. 😀
Ennen, jälkeen, nyt ja kohta -kuvakavalkadeja on aina ilo katsoa! Alkoi tehdä taas mieli vetää parin millin siili… Olen seurannut blogiasi kesästä lähtien. Juoksuhulluna äitinä pyörittämäsi palapeli kuulostaa tosi tutulta!
Jenni: Kiitos! 🙂 Pitkää tukkaa mä tässä yritän kasvattaa. Kiva kun luet! 🙂
Hiluvitku: Kiitos kiitos! Pari vuotta sitten kokeilin tulen kanssa tanssimista pitkästä aikaa. Yllättävän hyvin onnistui. Tällä hetkellä mulla ei oo omia ketjuja.
katti: Ihanasti sanottu, kiitos! 🙂
Elisa: Pikkuinen pallero HIFK-tutti suussa. Tuon ikäiset on kyllä niin mussukoita. Mä en osaa päättää haluano kasvattaa hiuksia vai leikata taas lyhyet. Vaikeeta.
Seikku: Kiitos, kiva kuulla, että nämä lätinät motivoi. 🙂
tiiti: Haha, mulla on vähän samansuuntaiset ajatukset. Jos oon hoikka vielä 50+, niin leikkaan taas ihan lyhyet.
Lennu: Kiitos! 🙂
Anonyymi: Voi kiitos!
Monna: Kaljukuvia katsellessa tekis mieli taas leikata siili. 🙂
Anonyymi: No mut kiva, että kommentoit nyt! 🙂 Ja kiva kuulla minkälaiset tyypit mun blogia lukee ja täytyy todeta, että hirmuisen kivat! 🙂
Ellinoora: Muistan, todellakin! 🙂 Kiitos kun kommentoit! Kivaa syksyä teillekin ja tsemppiä treeneihin!
Hurahtanu Heidi: Ihana kommentti, kiitos! Mä kyllästyn helposti, siksi on tullut kokeiltua monenlaista hiustyyliä. Pienempänä mulla oli aina lyhyet hiukset, niin lyhyiden leikkaaminen ei oo mulle mikään juttu. En oo itse vielä päättänyt minkä pituisista hiuksista tykkään itselläni eniten.
Emppu: Taisi olla 2007 tai peräti 2006. Pitäis nähdä taas pitkästä aikaa!
Henna: Kiitos kiitos!
Paula: Kiitos ihanasta kommentista! 🙂 Kiva kun kommentoit ja linkitit blogisi. Kiva tietää minkälaisia tyyppejä mun blogiin eksyy. 🙂
Outis: No huh, kiitos!
Laura: Ihana kuulla, kiitos!
Ronja: Oi <3 Kiva kuulla! Toivottavasti viihdyt kyydissä jatkossakin.
Punatulkku: Pitääkin käydä kurkkaamassa blogiisi! 🙂
Suvii: Ite oot ihku. <3
poppis: Sama fiilis, tekee mieli vetää pää sileäksi. Kiva kuulla, että on muitakin, jotka taiteilee vastaavan arjen kanssa. 🙂
Oot nätti mutta vielä paljon nätimpi noissa aiemmissa kuvissa, joissa ei ole tuota “kovaa” silmämeikkiä 🙂
Anonyymi: No kiitos, mut en mä ihan samalta näytä ilman meikkiä nyt kuin kymmenen vuotta sitten. 🙂 Voisinkin joskus laittaa itsestäni kuvia ilman meikkiä ja arkimeikissä, joka on suhteellisen kevyt. Ainakin mielestäni.
Olet kyllä todella kaunis nainen! 🙂
Anonyymi-ihana, kiitos! 🙂