Sambaa auringossa

Eilen oli aivan täydellinen päivä, taas. Miten näitä nyt onkin? Ehkä mulla on naksahtanut päässä jokin juttu eri asentoon ja siitä johtuen maailma näyttää paremmalta paikalta. Heräsimme seitsemältä (rasti seinään), koska kuopuksen kummit tulivat hakemaan häntä heti aamusta Särkänniemeen. Aamupalan jälkeen lähdin pitkälle pyörälenkille. Pyöräilin pari tuntia. Matkaa kahden tunnin aikana kertyi 53 km. Vaikka mä kuinka haluaisin ajatella olevani kunnossa, niin en mä ole. Vasen nivunen on kipeä. Vastuksia piti laittaa kevyemmälle pienissäkin ylämäissä ja seisaaltaan polkiessa nipisti nivusessa. Tekisi mieli ignoorata kipu ja tuntemukset ja jatkaa normaalisti, mutta toisaalta jännittää, pilaanko koko kesän treenit jos jatkan. Tarvitsisin jonkun personal fysioterapeutin tai valmentajan, joka päättäis näistä mun puolesta. Vaikeeta. Sain kahdelta arvostamaltani urheilijalta vinkin levätä viikon ja katsoa sitten mihin suuntaan tilanne menee. Viikon lepo? Pystynkö mä siihen?

Lenkin, ruoan ja saunan jälkeen lähdimme keskustaan nauttimaan aurinkoisesta päivästä. Osuimme Espan puistoon sopivasti vähän ennen sambakarnevaalin alkamista. Ihmeteltiin vain miksi tienvarsiin kerääntyy porukkaa ja kohta mysteeri ratkesi kun samba alkoi soimaan ja tanssijoita ja soittajia tuli loputtomana virtana pitkin Espaa.

Espalta menin vielä naisten kanssa istumaan iltaa. Oli niin hyvää seuraa, että aika meni siivillä. Yhtäkkiä huomasin, että aamu valkenee ja olisi järkevä tilata taksi ja mennä kotiin nukkumaan. Heräsin yhdeltätoista, jolloin sain aamupalan sänkyyn. Ulkona rummuttaa rauhoittava sade ja ikkunoista tulee sisään kesän tuoksua. Sydämessä lämmittää onni.