Syventynyttä rakkautta

Tänään on ollut tosi hyvä päivä. Tulin töihin lumituiskussa kävellen ja juosten vuoronperään. Selässä oli järkälemäinen reppu, joten koko matka juosten ei olisi millään taittunut. Matkaan meni kauan ja mietinkin taivaltaessa, että onko tässä mitään järkeä, mutta voi että päivä alkoi hyvin juuri tuon takia. Tein matkaa lähes puolitoista tuntia, mutta se sisältää lasten tarhaanviennin ja hiustenharjaamisen.

• Matka: 10.42 km
• Kesto: 1 h 28 min

Viimeviikkoinen mahan turvotus on laskenut. Onneksi. Taas osaa arvostaa normaalia oloa.

Työpäivä hurahti nopsaa ohi, vaikka olin töissä varttia vaille seitsemään. Ehditiin nipinnapin seiskaksi joogastudiolle. Pölähdettiin paikalle hirveällä metelillä (hävetti). Tunnin alusta meni jonkin aikaa, että pääsin rauhoittuneeseen ja keskittyneeseen olotilaan. Jooga oli taas ihanaa! En enää aio kokeilla mitään muuta ohjaajaa, kun olen tuon löytänyt. Harmitti ainoastaan tiistain treenistä tukkoiset lihakset, jonka vuoksi en pystynyt tekemään parasta suoritusta, mutta nautin silti. Joogasta tekee rakastettavaa se, kun tiedostaa sen kuinka vähän osaa, kuinka vähän taipuu ja kuinka monta palikkaa pitää hallita ennen kuin osaa oikeasti joogata.

Tänään samalle joogatunnille osui vanha kaveri, jonka kanssa treenattiin kolme vuotta sitten puolimaratonille ja sitten yhteydenpito jäi jostakin syystä. Nyt tarkistettiin puhelinnumerotilanne, että voidaan taas ruveta treenaamaan yhdessä. Huippua!

• Kesto: 1 h 29 min
• Syke: keski – 90 bpm, max – 128 bpm
• Kalorit: 239 kcal

Kotiin tullessa pikkuiset pirpanat olivat jo nukkumassa. Tosin hiihtolomaviikkoa viettävä esikoinen on tämän viikon serkuilla yökylässä. Hirveä ikävä pientä!