Aamu alkoi kävellen pikku pakkasessa. Kävelin siis töihin, kun pyörä jäi perjantaina työpaikalle. Olipa aika mukava talsia tuolla pimeydessä.Olin vaan pukenut liikaa vaatetta päälle, koska en jotenkin tajunnut paljonko pitäisi olla. Kahdeksan kilometrin kävelyyn meni aikaa tunti ja 13 minuuttia. Aika kauan! Yritin ottaa muutaman juoksuaskeleen, mutta ei siitä mitään tullut enkä uskaltanut yrittää yhtään enempää kuin todetakseni sen, että ei tunnu hyvältä ajatukselta.
Matka: 8.0 km
Kesto: 1 h 13 min
Syke: keski – 114 bpm, max – 134 bpm
Kalorit: 413 kcal
Töiden jälkeen pyöräilin päiväkodille hakemaan tyttöjä. Tänään olisi ollut jumppapäivä esikoisella ja kuopuksella ja keskimmäisen kaverilla olisi ollut kuulemma kaverisynttärit HopLopissa. Kutsu oli missä lie, joten en voinut varmistaa asiaa/kellonaikaa/osoitetta/mitään. Huudoksi meni lapsilta ja mulle tuli kiukku. Soitin miehelle töihin ja purin pahimmat höyryt. Kysyin mieheltä mitä hän tekisi vastaavassa tilanteessa. Tilanne: kolme lasta, 25 minuuttia aikaa antaa lapsille ruokaa, käydä suihkussa ja juosta bussipysäkille ja ratkaista keskimmäisen kaverisynttäriongelma. Ratkaisuna oli luovuttaminen. Päätin, että jumpat ja synttärit jää nyt väliin ja mennään mäkkäriin syömään Happy Mealit – tai lapset söi, mä vedin kotona tonnikalasalaattia.
Pikkusiskolle lähti paketti Italiaan.
Stockalle oli tullut jouluikkuna, josta lapset olivat ihan haltioissaan.
Loppujen lopuksi oli tosi kiva ilta. Haahuilimme Tapiolassa ja kävimme postittamassa siskolle neulomani villasukat.
Mm… Happy Meal… Mm… Fasun sininen…
Ihana, “ratkaisuna oli luovuttaminen” 🙂 Ihan itekö keksit, vai mies? 😉 Loistavaa, joskus on parempi luovuttaa.
Tohonkin tilanteeseen olis ollut hyvä se mun toivoma “paskapuhelin”, mihin vois soittaa, mölytä hetken, saada sympatiaa ja lopettaa puhelu iloisemmalla mielellä. Ei tarttis aina soittaa miehelle ja huutaa sille…
Suvi: 😀 Mä oon niin turvonnut, etten uskalla enää hirveästi herkutella. Mä painan järkyttävät 62 kg.
Tanja: Hehee. Luovuttaminen on joskus tosi helpottavaa! Paskapuhelin olis ihan loistava keksintö. Mä kun tosiaan soitin miehelle sen kiukkupuhelun. Yritin kyllä olla syyttämättä/syyllistämättä ja mahdollisimman rauhallinen muutenkin. Kiukku pitää aina saada jupista ulos ja mielellään haluais saada jotain konkreettisia neuvoja/ohjeita oikein tiukoissa tilanteissa. Mäkin maanantaina jupisin puhelimeen, että “sano mitä mä nyt teen”. Ja mies ehdotti, että ota löysin rantein ja vie lapset mäkkäriin.