Laittelimme aamupalaa Luulammen päivätuvan portailla, johon ehti jo ensimmäinen päiväretkeläinenkin rupattelemaan ja toisesta teltasta myös kömpi aamupalapuuhiin yksinvaelluksen alkutaipaleella oleva helsinkiläismies. Hiukan kateellisena katsoin hänen valmistautumistaan matkalle kohti Sokostia. Sinne meidän pitää vielä joskus päästä. Ja Kilpisjärvelle takaisin. Kilpisjärvellä on aina aivan erityinen paikka mun sydämessä.
Nukuin yön tosi sikeästi, vaikka jälleen heräilinkin puutuneisiin jäseniin. Nukahdin aina uudestaan tosi syvään uneen. Aina herätessä vesi vaan ropsotteli teltan kattoon. Olin jo kuudelta ihan virkeä, mutta jatkoin unia siinä toivossa, että sade hellittäisi. Vasta yhdentoista aikaan kyllästyimme jättipitkiin uniin. 14 tuntia unta on vähintäänkin riittävästi. Toisia katsottuamme revettiin nauramaan. Eipä ole ennen tuollaisia silmäpusseja nähty kummallakaan, oli pakko ottaa selfie.
Keskiviikkoaamu oli kolea ja pilvinen. Edellisiltana suunnittelemani aamunavauksena suoritettava joen ylitys ei tuntunut enää yhtään hyvältä idealta. Päätimme kokeilla vaihteeksi joen pohjoispuolta, koska sinne puolelle piti joka tapauksessa päästä, että kaavailemani oikoreitti onnistuisi. Karttaan merkittyihin ylityspaikkoihin ei nyt näin sateisen kesän jälkeen uskaltanut luottaa, olimmehan sen edellisenä päivänä todenneet.
Heräsimme puoli yhdeksältä keittelemään aamukahvit ja pistimme pussipuurot tekeytymään. Tällä reissulla ruokapolitiikkaamme on kaikista helpoimmasta päästä. Kahvit ovat Nescafé-annospusseja, puurot BlåBandin pussimuonaa, samoin kaikki muut ateriat. Välipaloiksi meillä oli Tupla- ja Evoke-patukoita. Tällä menetelmällä säästyimme astioiden tiskaamiselta. Pussiruoat olivat tällä reissulla myös oikein maistuvia, joskin aika kalliita.
Yhteydenotot: endorfiinikoukussa(a)gmail.com
KOMMENTIT