Kuivalla maalla

Sunnuntai-iltana kymmenen aikoihin pääsimme kotiin lähes yhdentoista tunnin matkustamisen jälkeen. Kotiin päästyä olin ihan poikki, mutta samalla päälimmäisenä mielessä suuri ylpeys mun tyttöjä kohtaan. Matka meni kaikkinensa aivan yli odotusten. Koko reissun aikana ei ollut mitään isompia kiukutteluja tai kitinöitä. Junia vaihtaessa selitin tytöille aina ensin mitä tuleman pitää ja tytöt toimivat juuri ohjeiden mukaan. Maailman parhaat reissukaverit. ♥

Tässä meidän purjehdusreitti kartalla.

Tästä alkoi matkanteko, kello 11 napattiin Mustakarista taksi juna-asemalle.

Junan lähtöä odotellessa ehtii vähän chillaa.

Team J.

Junasta vilkutukset junan rinnalla juoksevalle mummalle. 😀

Kuopuksella laukussa rikkinäisen nuken pää. Vartalo jäi Kokkolaan, mutta pää piti kuulemma säästää.

Tytöt ja laukkuröykkiö. Seuraavaksi piti saada kolme lasta ja kuusi laukkua junasta toiseen.

Selviydyin junan vaihdosta hengästyneenä ja hikisenä, mutta selviydyin yksin ilman apua.

Vaasassa meidät pelasti viisi teiniä, jotka kysyivät tarvitsenko apua laukkujen kanssa. Otin avun ilomielin vastaan ja ne söpöt teinit kantoivat kaikki mun laukut junasta taksitolpalle. Meinasin herkistyä ihan kyyneliin asti, kun olin niin kiitollinen. Olin tuossa vaiheessa aika poikki ja nälkäinen. Saatiin taksi nopeasti ja pörhäytettiin sillä Vaskiluotoon hakemaan auto. Olin jostakin onnistunut kehittelemään skenaarion, että auto olisi varastettu sillä aikaa ja olin helpottunut, kun siellä se sininen pirssi odotti meitä, vaikkakin ihan linnun kakassa.

Kävimme Vaasassa nopsaa syömässä ja kaupassa ja jatkoimme matkaa autolla. 427 km tuntui aivan tuskaisen pitkältä. Join kaksi energiajuomaa, söin salmiakkia ja kuuntelin epätoivossani jopa Cheekiä ja JVG:tä. Lapsilla matka sujui leppoisasti iPadista ohjelmia katsellen ja pelaillen.

Eilinen meni kotona toipuessa. Mulla oli jotenkin tosi heikko olo ja keinutti niin paljon, että oksetti. Hirveä kaipuu merelle iski heti ja sitä ei helpottanut yhtään se, kun luin äidin blogista, että hän oli purjehtinut yksin Kokkolasta Maakallaan. Nettivene.com on ollut ahkerassa käytössä. Maissa on kamalaa, mutta ehkä tähän taas tottuu.

Illalla sain porukan raahattua Selloon syömään ja ostamaan keskimmäiselle koulureppu ja ottamaan meille aikuisille passikuvat. Tänään pitäisi mennä jättämään passihakemus. Sitten kun meillä on taas voimassa olevat passit, voimme hakea lapsille passit. Vihdoinkin. Talvella on pakko päästä reissuun.

Tällaisen repun tuleva koululainen valitsi. Onpahan ainakin mieluinen.

Tältä näyttää purjehdusreissusta toipuva Eltsu.

 

Ps. Viimeinen lomaviikkko menossa! Käääk.

Pps. Bloglovin toimii taas, jee!

Ppps. Kuvapäivityksiä voi seurata Instagramista blogin nimellä.